Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta ilmastotoimissa ja -suunnitelmissa

Ilmastopolitiikan pyöreä pöytä
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Suojeluasiantuntija Hanna Aho
8.12.2022

Aihe: Oikeudenmukaisuus ilmastotoimissa ja -suunnitelmissa

Suomen luonnonsuojeluliiton kommentit ilmastopolitiikan pyöreälle pöydälle.

1. Minkälaisia keskeisiä haasteita näette tulevalla hallituskaudella ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden varmistamisessa eri skaaloilla (paikallisesta globaaliin) ja miten näitä haasteita tulisi ratkaista?

On tärkeä muistaa, että ilmasto- ja luontotoimet luovat yhteiskuntaan vakautta, toivoa ja mahdollisuuksia yrityksillä.

Keskeinen haaste oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on se miten kansalaiset voivat vaikuttaa ilmastopolitiikan isoimpiin epäkohtiin ja varmistaa että ilmastotoimet ovat riittäviä ilmastotavoitteiden savuttamiseksi.

Tästä ilmeinen esimerkki on hiilinielujen romahdus ja päättäjien riittämättömät toimet tilanteessa. Tiedot metsien kasvun heikkenemisestä sekä vuoden 2021 korkeista hakkuista tulivat hyvissä ajoin maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman valmistelun aikana ja suunnitelma hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa jopa 1,5 kuukautta sen jälkeen kun nieluromahdus oli tullut tietoon. Valtioneuvoston toimet tämän jälkeenkään eivät ole olleet omiaan lisäämään luottamusta valtioneuvoston toimintaan ilmastolain mukaisten tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi, sillä metsätalouden tukijärjestelmä METKA ja luonnos kansalliseksi metsästrategiaksi jäävät myös vaatimattomiksi hiilinielujen vahvistamisen näkökulmasta. Toimimattomuus tilanteessa, jossa lisätoimien tarve on ilmeinen, rikkoo ilmastolain mukaisia seurannan ja raportoinnin velvoitteita. Tilanne, jossa julkisessa vallankäytössä ei noudateta lakia, on kansalaisille merkittävä oikeudenmukaisuuskysymys.

MISU ei sisältänyt arvioita lisätoimien tarpeesta EU:n nieluasetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten Suomen ympäristökeskus lausunnossaan huomautti. Tämä ei ole ilmastolain mukaista. Suomen ilmastopaneelin arvion mukaan mikäli EU-tavoitteita ei saavuteta, kustannukset valtiontaloudelle voivat olla 7-8 miljardia euroa tulevalla hallituskaudella. Tämä on vakava epäoikeudenmukaisuuskysymys, sillä metsäteollisuuden voitot maksatetaan tavallisilla veronmaksajilla.

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ongelmallista on, että vaikka useilla muilla sektoreilla on saatu aikaan päästövähennyksiä ja monet yritykset, kunnat ja yhteisöt ovat lähteneet mukaan ilmastotoimiin, niin yksi sektori, metsäsektori ei tee omaa osuuttaan vaan päin vastoin mitätöi ylisuurilla hakkuilla toisten toimia ja vaarantaa ilmastotavoitteet.

Erityisesti vaikutusmahdollisuudet harvoin valmisteltaviin ilmastopoliittisiin suunnitelmiin, kuten maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan, sekä ilmastolain ulkopuoliseen ilmasto- ja energiastrategiaan ovat rajalliset ja riittämättömät oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan varmistamiseksi.

Sekä ilmasto- että sopeutumistoimien riittämättömyys on haaste oikeudenmukaisuuden toteutumiselle, sillä ilmastotoimien puute aiheuttaa haittaa erityisesti lapsille, nuorille ja tuleville sukupolville sekä enemmän toisille toimialoille kuin toisille.

Keskeinen keino ongelmien ratkaisemiseksi tulevalla hallituskaudella olisi vahvistaa ilmastolain mukaista käytäntöä, jossa ilmastovuosikertomus toimii vuosittaisena tarkastuspisteenä lisätoimien tarpeen arvioinnille ja niistä päättämiselle ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi lisätoimia tulee käsitellä ilmastolain mukaisesti, jotta niiden mittakaava ja vaikuttavuus voidaan läpinäkyvästi arvioida ja kansalaisilla on mahdollisuus osallistua niiden valmisteluun. KAISU:n ja ilmasto- ja energiastrategian päivittämisen lisäksi myös maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa on päivitettävä, sillä siellä lisätoimien tarve on suurin. Myös Suomen ilmastopaneelin roolia ilmastotoimien riittävyyden arvioinnissa tulisi vahvistaa. Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema ilmasto- ja energiastrategia on syytä tuoda ilmastolain alaiseksi ilmastosuunnitelmaksi, jota koskisivat vastaavat vaatimukset sisällön ja osallistumisen osalta.

Muita toimia oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan varmistamiseksi ovat:

– Valtion budjetin laatiminen ympäristön kannalta kestäväksi. Suomen julkinen sektori ei saa rahoittaa hankkeita tai infrastuktuuria, jotka pitkittävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä, heikentävät hiilinieluja- tai varastoja, haittaavat luonnon monimuotoisuutta tai vesien hyvää tilaa. Do no harm -periaatetta sovelletaan koko budjettiin. Suomi myös lopettaa ympäristölle haitalliset tuet.

– Valtiovarainministeriöön perustetaan oikeudenmukaisen siirtymän yksikkö, jonka työhön osallistuvat myös muut ministeriöt. Yksikölle varataan riittävät resurssit, jotta se pystyy ennakoimaan, suunnittelemaan ja seuraamaan ilmastokriisin ja luontokadon torjumiseksi tehtävien toimenpiteiden vaikutuksia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, eriarvoisuuteen ja työllisyyteen.

– Suuripäästöisten kuluttajatuotteiden ja -palveluiden markkinointia rajoitetaan. Tämä aloitetaan eläinperäisistä maataloustuotteista sekä lento- ja laivamatkoista.

– Kansallinen yritysvastuulaki säädetään. Laki perustuu ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen. Se edellyttää yrityksiltä myös liiketoiminnan päästöjen vähentämistä puolentoista asteen kuumenemisrajan mukaisella tavalla.

– EU-tasolla vuoden 2030 päästövähennystavoitteen korottaminen 65 prosenttiin, ilmastotoimia koskeva sosiaalirahasto, päästöoikeuksien ilmaisjaosta luopuminen, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) ja hiilinielutavoitteen korottaminen ovat keskeisiä keinoja ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi. Suomen tulee tulevalla hallituskaudella kannattaa toimia EU:n ilmastopolitiikan vahvistamiseksi 1,5 asteen mukaiseksi. Suomessa maakuntien suunnitelmat JTF-rahoituksen käytöstä eivät kaikilta osin edistä siirtymää pois päästöjä aiheuttavasta ja luontoa tuhoavasta toiminnasta, sillä varoja ohjataan myös uusien turvetuotteiden kehittämiseen.

– Globaalista näkökulmasta riittävä ja oikeudenmukainen kansainvälinen ilmastorahoitus erityisesti sopeutumiseen sekä vahinkoihin ja menetyksiin on olennaista.

2. Miten eri toimijoiden osallistamista ja menettelyjä pitäisi ilmastotoimien ja -suunnitelmien (KAISU, IE-strategia, pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma) valmistelussa kehittää?

Osallistaminen on ollut epätasaista valmisteluvaiheessa. KAISU:n valmistelun yhteydessä osallistumismahdollisuudet olivat laajat eri toimijoille jo ennen lausuntovaihetta, minkä tulee olla kaiken valmistelun lähtökohta. Valmisteluvaiheesta positiivisia oppeja olivat kyselyt ja kansalaisraati. Kansalais- ja nuorisoraatien osallistamista ilmastoa koskevan lainsäädännön ja politiikkaohjelmien valmistelussa tulee laajentaa. Raadit on otettava mukaan jo prosessien alkuvaiheessa.

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman valmistelun aikainen osallistaminen ei ollut tasapuolista tai avointa vaan valikoivaa sidosryhmäkuulemista. Kansalaisten osallistumismahdollisuudet tulee taata ennakoivasti jo valmistelun varhaisessa vaiheessa, eikä vasta lausuntokierroksen aikana. Århusin sopimuksen mukaan (artikla 6 kohta 4) “kukin sopimuspuoli huolehtii siitä, että yleisö voi osallistua jo alkuvaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoimia ja kun yleisö voi osallistua menettelyyn tehokkaasti.” Tämä ei ole toteutunut valmistelussa. Lisäksi suunnitelman kannalta keskeiset skenaariot valmistuivat vasta lausuntokierroksen aikana ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sekä metsien kasvun heikkeneminen veivät näiltäkin skenaarioilta pohjan. Ilmasto- ja energiastrategian valmistelu ei myöskään ollut avointa. Luonnonsuojeluliiton mielestä toimintatapoja tulee yhtenäistää ja varmistaa kaikilta osin Århusin sopimuksen mukaiset osallistumismahdollisuudet.

Tulevalla hallituskaudella ilmastopolitiikan suunnittelulle ja seurannalle tulee perustaa pääministerin johtama, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti laajapohjainen sekä aidosti osallistava ja poliittista valmistelua linjaava foorumi. Foorumi voisi esimerkiksi kehittää ratkaisuja erilaisiin ilmastopolitiikan ja oikeudenmukaisuuden haasteisiin. Käsiteltävät asiat pitää tuoda foorumille käsittelyyn riittävän aikaisessa vaiheessa ei vasta juuri ennen lausuntokierrosta.

Perus- ja ihmisoikeuksien arviointi on otettava osaksi kaikkea ilmastoa koskevaa lainsäädäntöä ja politiikkavalmistelua sekä ilmastotoimien seurantaa.

Ilmastopaneelin ja luontopaneelin roolia itsenäisinä ilmastopolitiikan laadunvarmistajina on vahvistettava edelleen.

3. Mitkä kohderyhmät tulisi erityisesti huomioida ja tunnistaa valmistelun aikana? Mitkä ovat keskeisiä, kohdennettuja keinoja näille aiheutuvien haittojen kompensoimiseksi?

Keskeinen haaste osallistumiselle on asioiden monimutkaistuminen ja käytetty kieli, joiden vuoksi asiakokonaisuuksien ymmärtäminen ei ole helppoa. Ymmärrettävän tiedottamisen rooli korostuu.

Vakavimpia haittoja kansalaisille voidaan torjua vain riittävillä ilmastotoimilla.

Lue lisää ympäristöministeriön tiedotteesta.

Lisätietoja

Ilmastoasiantuntija
Hanna Aho

• +358 40 628 9495
• hanna.aho(a)sll.fi
• @AhoHannaMH
• Tutustu ilmastotyöhömme