Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentteja luon­to­tyyp­pi­suo­je­luun

3.6.2020

Ympäristöministeriölle

Viitaten Luonnonsuojelulain uudistuksen projekti 1:n kokoukseen 3.6.2020

Luonnonsuojeluliiton kommentteja luontotyyppisuojeluun

Yleisesti ottaen sekä tutkijoiden ja sihteeristön esitykset ovat hyviä ja kannettavia. Nyt saadaan luontotyyppisuojelu lajisuojelun tasolle. Se on tärkeää, koska luontotyypit ovat lajienkin koteja.

1 Yleiset periaatteet

Kannatamme jyrkästi.

2 Tavoitesäännös ja luonnonsuojelualueen perustaminen

Ilmastonmuutoksen sopeutumisen lisääminen on OK.

Luonnonsuojelualueiden perustamisedellytyksiin kannattaa lisätä myös luontotyyppien ennallistamispotentiaali ja sijainti ekologisessa verkostossa (myös alueellinen uhanalaisuus).

3 Luontotyyppisuojelu

Esitetty nelijako (heikkentämiskielto, rajaukset, huomioon ottaminen luvissa ja perinnebiotoopit) on hyvä ja se yhdentää lajisuojelua lajisuojeluun.

Suojeltujen luontotyyppien luetteloissa tulee ottaa LUTU:n lisäksi myös Suomen erityisvastuu ja HELCOMin vedenalaiset luontotyypit sekä luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Naturan ulkopuolellakin (koska niillä tehtävät toimet voivat vaarantaa suotuisaa suojelun tasoa).

(1) Uhanalaisimpien luontotyyppien automaattinen muuttamis-, hävittämis- ja heikentämiskielto – kuten ML ja VL – on juuri sitä mitä olemme esittäneet.

(2) Rajaukset

– Luontotyyppejä suojeltaessa tulee ottaa huomioon myös luontotyypin ennallistamiskelpoisuus ja sijainti verkostossa, alueellisesti ja maisemassa.

– Luontotyypit pitää todellakin rajata nykyistä ekologisesti toimivammiksi kokonaisuuksiksi eli laajemmiksi.

– Kohteet tulee suojata myös niiden rajan ulkopuolelta tulevilta uhkilta funktionaalisesti, kuten Natura 2000 -alueille on tehty (esim. ojitukset).

3 Huomioon ottaminen päätöksissä (perusteluvelvoite)

– Kannatettava.

– Niistä pitää lähteä riittävät velvoitteet myös esim. MRL:n ja lupalakien puolelle.

4 Perinnebiotooppien hoito

– tuettu sopimussuojelu on hyvä: CAP on pääsääntö, mutta nyt kohteita on putoamassa viljelijöiltä pois (yhdistykset tärkeitä saada rahoituslakiin)

+ On lisättävä uhanalaiset luontotyypit kotimaisesti ympäristövastuudirektiivin suojaan luontovahinkoja vastaan kotimaisesti (LSL 5 a §).

4 Hoito ja ennallistaminen

Luontotyyppejä ei tule voida tuhota passiivisestikaan, eli niitä tulee voida hoitaa tarvittaessa yhteiskunnan toimesta.

Mahdollisuus tehdä hoitosuunnitelmia ja -toimia tulee laajentaa myös YSA-alueille.

Lakiin tarvitaan ympäristöhallintoa koskeva velvollisuus hoitaa luonnonsuojelualueita.

Joskus luontotyyppien ennallistamistoimet on tarpeen sallia vaikka ne aiheuttaisivat ilmastopäästöjä (esim. jotkut suotyypit).

5 Seurantavelvoite lakiin

Kannatettava.

6 Rajauspäätösten muuttuminen

Parasta on muuttaa ne yksityisiksi luonnonsuojelualuieksi.

Ympäristöjärjestöjä pitää kuulla lakkauttamista ennen, ja niillä pitää olla valitusoikeus päätöksistä.

7 Tukilaki ja 8 Kannustavuus

Kannustettavaa.

9 Kompensaatiot

Poikkeusluvista on säädettävä kompensaatiovelvoite.

– on myös ”Ekologinen kompensaatio Suomen rannikolla ja merialueilla” (SYKEra 24/2018)

Poikkeuslupien kynnykset tulee yhdentää direktiivilajeihin.

Ympäristöjärjestöille tarvitaan valitusoikeus luontotyyppien (31 §) poikkeuslupapäätöksistä. Tätä muutoksenhakuoikeuden aukkoa on arvosteltu Jukka Similän Luonnonsuojelulaki-kirjasta (1997) alkaen.

Kaikki poikkeusluvat tulee saada internetiin (LUOVA olisi hyvä idea).

10 Vesilaki ja 11 Metsälaki – sekä muut rajapinnat

Pääsyy luonnon köyhtymiseen on maa- ja metsätalouden sekä muiden sektorien kestämätön maankäyttö. Siksi rajapinnat varsinkin suunnittelua koskevaan MRL:ään ja lupalakeihin ovat elintärkeitä.

Metsälain 10 §:n kohteiden pienialaisuus on poistettava.

Myös MRL:n keinoja tulee tehostaa nykyisestä

YSL 13 §:n scopea tulee laajentaa uhanalaisiin luontotyyppeihin: ”Mitä tässä luvussa säädetään ympäristön pilaantumisesta, koskee ympäristölupa-asiassa vastaavasti myös luvanvaraisen toiminnan haitallista vaikutusta uhanalaisiin luontotyyppeihin.”

Maa-aineslain 3 § on sanottava selvemmin että se koskee uhanalaisia luontotyyppejä.

Kaivoslaki: ultraemäksiset, serpentiinit, vuolu- ja kalkkikivikohteet yms. on saatava turvaan no go -alueina.

+ Paikkatietokanta

Luontotyyppien paikkatietokantaa kannattaa tosiaan kehittää, vertaa lajitietokeskus.

Luonnonsuojeluohjelmat ja -alueet luontotyyppisuojelunkin selkärankana

Lakisääteisiä luonnonsuojeluohjelmia tarvitaan jatkossakin.

Vapaaehtoisuus ei voi korvata tieteellistä suojelusuunnittelua.

Pysyvän suojelun tulee jatkossakin olla ensisijainen määräaikaiseen verrattuna.

Suojeluohjelmien toteuttamiselle pitäisi saada nykyistä pitempi aika.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola

erityisasiantuntija

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola