Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto ah­ma­kiin­tiö­ase­tuk­sen 2020–2021 luonnoksesta

6.11.2020

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöönne 8.10.2020 Dnro VN/20891/2020

Luonnonsuojeluliiton lausunto ahmakiintiöasetuksen 2020–2021 luonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä asetusesitykseen liittyy biologisia ja oikeudellisia ongelmia. Metsästykselle on muita tyydyttäviä vaihtoehtoja, jotka tekevät poikkeusluvista turhia ja lainvastaisia. Ahman suojelua tulee kehittää muilla keinoilla.

Asetuksen biologisia ongelmia

Biologisesti koko Suomen ahmakanta ei ole kestävällä suotuisan suojelun tasolla ja laji on tuoreessa uhanalaisuusarvioinnissa (2019) arvoitu erittäin uhanalaiseksi. Suomen kanta ei saa riittävää täydennystä naapurimaista, että sen uhanalaisuusluokkaa olisi voitu sen takia laskea. Skandinavian ahmakanta on voimaperäisen pyynnin kohteena Pohjois-Norjassa Finnmarkin läänissä.

Ahma lisääntyy erittäin hitaasti, ja lisääntymisikäisten naaraiden tappaminen heikentää kantaa alpiinisella vyöhykkeellä. Osa poikkeusluvilla tapetuista ahmoista on juuri ollut lisääntyviä naaraita Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa. Tunturi-Lapin aluelaskennoissa vuosina 2019–2020 ahmoja todettiin selvästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Myönnetyillä Suomen poikkeusluvilla näyttäisi olevan vaikutusta alpiinisen vyöhykkeen ahmakantaan. Sen sijaan poronhoitoalueen eteläpuolella ahma kanta on jatkanut hidasta kasvuaan.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan vuoden 2020 helmikuussa ahmoja oli 385–390 yksilöä, joista eleli poronhoitoalueella 135–140 ahmaa ja poronhoitoalueen ulkopuolella todennäköisimmin 249 yksilöä.

Asetuksen oikeudellisia ongelmia

1) Asetuksen perusteet ovat tänä vuonna samat kuin aikaisemmin. Tämä on ongelma myös suotuisan suojelutason kannalta.

Muita tyydyttäviä vaihtoehtoja metsästykselle

1) Tehostetaan vahinkojen tarkistamista

Käsityksemme mukaan ahman porovahinkoja edelleen liioitellaan, vaikka vahinkojen sähköinen ilmoittaminen Riistavahinkorekisteriin on parantanut tilannetta. Ahman metsästyksen sijasta kannattaisi panostaa porovahinkojen tarkistamiseen maastossa. Näin on saatu ennenkin aiheettomia hakemuksia karsittua ja korvausrahat riittämään.

2) Ahmojen tappamisen sijaan niitä kannattaa siirtää

On parempi siirtää ahmoja poronhoitoalueen eteläpuolelle kuin tappaa niitä. Imettävää naarasta ei kuitenkaan pidä edes siirtää. Ahma ei ole aiheuttanut kiistoja alueilla, joille ne ovat luontaisesti siirtyneet.

3) Reviiripohjainen korvausjärjestelmä kokeiluun

Paras, yksinkertaisin ja kaikille helpoin ratkaisu siihen on esitetty reviiripohjainen korvausjärjestelmä. Reviirikohtaista korvausjärjestelmää voitaisiin kokeilla pahimmilla ongelma-alueilla tappamisen sijasta. Kokeilussa voitaisiin testata suurpetojen ja porovahinkojen määrää sekä korvausten riittävyyttä. Tätä kokeilua tulee kiirehtiä. Jos kokeilu vaatii säädösmuutoksia, niiden valmistelu on välttämätöntä aloittaa.

Lupaehtoihin selkeyttä, lupia vain riistahallinnon ammattilaisille ja kokonaiskuolleisuus hallintaan

Ahman ja suden poikkeuslupien käytössä on ammuttu ahmanaaraita ja suden alfayksilöitä. Jos poikkeuslupia halutaan antaa, näihin ongelmiin on kaksi ratkaisua:

1) Jos tappolupia myönnetään, ahmanaaraiden (ja vastaavasti susiasetuksessa suden alfayksilöiden) suojelu tulee säätää yksiselitteisiksi ja velvoittaviksi lupaehdoiksi. Esimerkiksi ahmayksilö pitäisi nukuttaa ja varmistua siitä, että kyseessä ei ole lisääntymisikäinen naaras.

2) Ahman ja suden tappolupien käyttö on aika siirtää yksinomaan Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen tai Metsähallituksen riista-ammattilaisille. Näin voidaan nykyistä paremmin varmistua, että pyynti kohdistuu oikeaan yksilöön. – Jos tämä vaatii muutoksia metsästysoikeuksia koskeviin säädöksiin, luvat voidaan rajata valtion alueille, kunnes yksityismaita koskevat säädökset saadaan valmiiksi. Samalla tulee ratkaista myös pannoituslupia koskeva ongelma, joka liittyy metsästysoikeuksiin.

3) Asetuksessa ei ole samanlaista ahman ihmisen aiheuttamaa kokonaiskuolleisuutta säätelevää säädöstä kuin susiasetuksessa. Jos asetus annetaan, sen 3 §:ään tulee lisätä: ”Edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään luetaan poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet ahmat.”

Ahman suojelun muita kehittämiskeinoja

1) Kestävin ratkaisu eteläisen poronhoitoalueen muidenkin suurpeto-ongelmiin on siirtää poronhoitoalueen etelärajaa pohjoisemmaksi. Esimerkiksi Hallan ja Hossa-Irnin paliskuntien poronomistajille tulisi maksaa luopumiskorvauksia. Näin säästettäisiin pitkällä tähtäimellä paljon petokorvausvaroja. Samalla saataisiin lisää tilaa uhanalaisille suurpedoille ahmalle ja sudelle sekä metsäpeuralle.

2) Toissijaisesti jos poronhoitorajan etelärajaa ei nosteta, tulee eteläisten paliskuntien vapaata laidunnusta rajoittaa ja niille asettaa tarhauspakko. Petokorvauksia maksettaisiin silloin ainoastaan tarhan sisäpuolella tapahtuneista vahingoista. Huomattakoon, että myös MTK on tehnyt esityksen tällaisista muutoksissa eteläisellä poronhoitoalueella.

3) Salametsästyksen valvontaa, petovahinkojen maastotarkastusta ja ahmatutkimusta tulee tehostaa. Luvallisen metsästyksenkin valvonta on mahdollista, koska asetuksen alueella on vain kolme Metsähallituksen erätarkastajaa. Poronhoitoalueelle olisi korkea aika perustaa eräpoliisin virkoja.

4) Pohjoismaista yhteistyötä suurpetojen suojelussa kannattaa kehittää. Ahman suojelun edistämiseksi olisi erittäin tärkeää saada uusi LIFE-hanke toteutettua. Sillä voitaisiin selvittää lisää myös tulevia mahdollisia ahman siirtoalueita sekä tehdä ahmavalistusta. Tässä Luonnonsuojeluliitto voisi piireineen ja yhdistyksineen olla mukana.

5) Alueellista yhteistyötä kannattaa kehittää ottamalla ympäristöjärjestöt mukaan alueellisiin riistaneuvostoihin. Syyksi siirtojen vastustamiseen ei riitä, että asioita on käsitelty alueellisissa riistaneuvostoissa, joissa ei ole ympäristöjärjestöjä.

Yhteenveto

Luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi ahman rauhoittamisesta poikkeamista ja poikkeuslupien myöntämistä. Esitetyllä metsästyksellä on toisaalta vakavia biologisia ja oikeudellisia ongelmia sekä toisaalta muita tyydyttäviä vaihtoehtoja. Viime talven kokemukset osoittivat, että asetus ja lupaehdot olivat riittämättömät suojaamaan naaraita.

Lisätietoja

– suojelupäällikkö Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, sähköposti tapani.veistola (a) sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Harri Hölttä Päivi Lundvall

puheenjohtaja toiminnanjohtaja

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola