Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto ilveksen metsästyksestä metsästysvuonna 2023–2024

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöönne 3.7.2023 Dnro VN/17577/2023

Luonnonsuojeluliiton lausunto ilveksen metsästyksestä metsästysvuonna 2023–2024

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Suomen ilveskanta on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Suomen ilveskanta on jatkanut maltillista kasvua ollen noin 2 450 yksilöä. Kannan kokoa säädellään ns. kannanhoidollisella metsästyksellä.

Maamme ilveskanta on yhteydessä Venäjän ja Baltian elinvoimaisiin ja geneettisesti monimuotoisiin ilveskantoihin. Sen sijaan yhteys Skandinavian ilveskantaan on heikompi.

Ihmiset suhtautuvat ilvekseen myönteisesti. Monet tuntevat iloa ja yllätystä kohdatessaan ”tupsukorvan” tai sen jälkiä. Vain kymmenesosa suomalaisista kokee pelkäävänsä ilvestä. 2000-luvulla ilveksenmetsästyksen vastustus on kasvanut, ja kansalaiset toivovat suurempaa ilveskantaa maahamme. Poronhoitoalueen eteläpuolella ilves ei juuri aiheuta vahinkoja. Vuosittain tapahtuu noin 5–50 lammas- ja koiravahinkoa. Vuoden 2022 vahingot olivat etelässä vain 39 774 euroa.

Ilveksen metsästyskiintiötä määriteltäessä kauriskantojen voimakas kasvu on sivuutettu

Keskustelu pienten hirvieläinten aiheuttamista ongelmista on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Suomessa valkohäntäkauriskanta on lähes kolminkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana noin 110 000 yksilöön ja metsäkauriskanta noin 80 000 eläimeen. Siksi osa metsänomistajista, maanviljelijöistä, puutarhureista, liikenteen turvallisuusviranomaisista ja ihmisen terveydestä huolestuneista tahoista (runsas kauriskanta ylläpitää vahvaa puutiaiskantaa) pitävät pienten hirvieläinten kantoja liian runsaina. He näkevät ilveksen niihin kohdistaman saalistuksen myönteisenä. Lisäksi osa näistä lajeista on vieraslajeja, joten ilveksen metsästys niiden takia on ehdottomasti täysin vastoin maa- ja metsätalousministeriön vieraslajistrategiaa.

Ilveksen metsästystä suunniteltaessa sen metsästystä tulee vähentää varsinkin Varsinais-Suomessa Hämeessä ja Uudellamaalla, joilla halutaan vähentää pienten hirvieläinten kantoja.

Luonnonsuojeluliiton esitys kiintiöksi

Ilveskannan hoidon linjaukset ovat metsästäjäpainotteisia, kun siinä esitetään 320 yksilön ilveskiintiötä poronhoitoalueen eteläpuolelle. Kansalaisten yleisen toivomuksen mukaan kiintiötä tulisi pienentää. Suuremmasta ilveskannasta on enemmän taloudellistakin hyötyä kuin haittaa, minkä tulee painaa ilveksen metsästyskiintiötä määriteltäessä. Suomen luonnonsuojeluliitto esittää 100 ilveksen kiintiötä, josta tulee vähentää kaikki ihmisen aiheuttama kuolleisuus.

Poronhoitoalueelle ei tavata kuin yksittäisiä pentueellisia naaraita sen etelärajan tuntumassa Pohjois-Pohjanmaalla. Käytännössä kolmasosa Suomesta on tyhjiö lisääntyvien ilveksien osalta. Lisäksi poronhoitoalueella ilvestä metsästetään kansallispuistoissa ja jopa luonnonpuistoissa. Poronhoitoalueen ilveskantaa tulisi kasvattaa Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa, jotta ilveskantamme yhteys Skandinavian ilveskantaan paranisi. Poronhoitoalueelle tulee määrittää enintään 5 ilveksen kiintiö, josta tulee vähentää kaikki ihmisen aiheuttama kuolleisuus.

Lopuksi

Käytännössä ilveskannan tavoitekokoa ja -verotusta määriteltäessä muiden kuin metsästäjätahojen toiveet toistuvasti sivutetaan. Yhteistyön kehittämiseksi myös alueelliset riistaneuvostot tulee avata luontojärjestöille. Luontojärjestöiltä tulee pyytää myös lausunnot alueellisista suunnitelmista ja luvista.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Hanna Halmeenpää Tapani Veistola
puheenjohtaja toiminnanjohtaja

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola