Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto kar­hu­kiin­tiö­ase­tuk­ses­ta met­säs­tys­vuo­del­le 2024–2025

26.6.2024

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöönne 4.6.2024 Dnro VN/15601/2024-MMM-2

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Suomen karhukanta on vakiintunut 2010–2020 -luvuilla suotuisalle suojelutasolle. Karhu ei enää ole uhanalainen vaan silmälläpidettävä laji. Suomessa karhuja arvioidaan olevan 2100–2250 yksilöä vuoden 2023 havaintoaineistoon perustuen. Karhukannan arvioitiin pienentyneen noin 35 % vuosina 2020–2022, jolloin metsästysverotus oli aiempaa voimakkaampaa. Nyt karhukanta on alkanut elpyä metsästysverotuksen pienenemisen johdosta, mitä Luonnonsuojeluliitto onkin lausunnoissaan esittänyt.

Luonnonsuojeluliitto pitää myönteisenä karhukannan kasvua, ja toisaalta karhukannan hoitosuunnitelmassa linjattua rajoitettua metsästystä. Sillä ylläpidetään karhukannan ihmisarkuutta sekä pidetään karhukantaan liittyvät sosioekonomiset konfliktit, kuten vahingot ja karhun hyökkäykset ihmisen kimppuun, minimissä ja yleisesti hyväksyttävällä tasolla. Pohjoismaissa karhut hyökkäävät vain erittäin harvoin ihmisen kimppuun metsästystilanteita lukuun ottamatta.

Karhukiintiötä tulee laskea

Asetuksessa suurimmaksi sallituksi saalismääräksi koko maan osalta esitetään 224 karhua. Kiintiö jakautuisi alueellisesti seuraavasti:
• Muu Suomi 154
• Poronhoitoalue 70 (10 läntinen, 60 itäinen)

Karhun metsästyskiintiön antamisessa tulee käyttää malttia, varovaisuusperiaatetta ja noudattaa annettuja säädöksiä. Esityksen muun Suomen kiintiö 154 karhua tarkoittaisi toteutuessaan noin 8,6 prosentin verotusta ja poronhoitoalueen 70 karhua noin 24 prosentin verotusta karhukantaan.

Karhukannan kestävä maksimiverotus on tutkimusten mukaan 12–14 prosenttia kannasta. Näin muun Suomen karhukanta jatkaisi elpymistään. Poronhoitoalueen karhukiintiö on kuitenkin aivan liian suuri kannan kokoon nähden. Luonnonsuojeluliitto esittää poronhoitoalueelle läntiseen osaan 5 yksilön ja itäiseen osaan 40 yksilön karhunmetsästyskiintiötä porovahinkojen ehkäisemiseksi.

Karhu ei ole levinnyt hoitosuunnitelman mukaisesti Länsi- ja Sisä-Suomeen aikaisemman liian voimakkaan metsästyspaineen seurauksena. Luonnonsuojeluliitto esittää, että karhulupia myönnetään ainoastaan Itä-Suomeen, kun lupaehdot täyttyvät kannanhoidollisen metsästyksen osalta. Lisäksi Luonnonsuojeluliitto esittää vain 100 karhun kiintiötä poronhoitoalueen ulkopuolelle eli muualle Suomeen. Kaikki muut ihmistoiminnan seurauksena kuolleet karhut tulee vähentää kiintiöstä.

Karhukannan arvioinnin kehittäminen

Luonnonsuojeluliitto esittää lisärahoitusta Luonnonvarakeskukselle geneettiseen yksilöntunnistukseen pohjautuvan rinnakkaismenetelmän käyttöön karhukannan seurannassa (DNA-tunnistus). Se parantaisi karhukannan arvion luotettavuutta.

Karhujen ihmisarkuus ja ravintohoukuttimet

Tutkimusten mukaan sekä Suomen että Ruotsin karhut välttelevät ihmisiä. Skandinavian tapaukset, joissa karhut ovat olleet hyökkääviä ihmistä kohtaan, ovat tilanteita, joissa kohdataan emokarhu pentuineen, haavoittunut karhu tai karhu yllätetään haaskalta tai kohtaamiseen liittyy metsästyskoiria. Karhujen hyökkäykset ihmisen kimppuun ovat viime vuosina yleistyneet Euroopassa. Karhujen ongelmallista käyttäytymistä kuvaavan raportin (LCIE 2015) mukaan ongelmakarhut ovat sellaisia, jotka ovat joko kesyyntyneet suhteessa ihmisiin tai ehdollistuneet ihmisten tuottamalle ravinnolle. Esimerkiksi Romaniassa on vuosien 2010–2023 aikana loukkaantunut 280 henkilöä ja kuollut 16 ihmistä karhujen ja ihmisen välisissä kohtaamisissa. Ruotsissa on havaittu, että karhujen sietämisessä on ollut laskua karhujen ihmisiin kohdistamien hyökkäysten johdosta. Viimeisimmän asennetutkimuksen mukaan Suomessakin suurpetopelko on kasvanut.

Ravintohoukuttimen käyttö on uuden lain mukaan kielletty kesäaikaan. Luonnonsuojeluliitto esittää lain noudattamisen tehostamista ja valvonnan lisäämistä muun muassa edellä kuvattujen riskitilanteiden ennaltaehkäisemiseksi. Edellisvuosien kokemusten perusteella tiedetään, että erilaisilla haaskoilla karhuja voidaan houkutella haluttuun paikkaan vahinkoperusteisten poikkeuslupien saamiseksi vilpillisin keinoin.

Ajavien koirien ongelmat

Karhun metsästys ajavilla koirilla (plotti-ajokoira) on yleistynyt viime vuosina (vuosia 2022–23 lukuun ottamatta, jolloin karhunmetsästyslupia meni täytäntöönpanokieltoon). Ajavien koirien käytön ongelmat ovat lisääntyneet. Osa kokeneista karhunmetsästäjistä pitää sitä hyvien metsästystapojen vastaisena ja on nostanut ajometsästyksen haitat yleiseen keskusteluun. Karhua saatetaan ajattaa yhtäjaksoisesti jopa toista vuorokautta, ja tarvittaessa koiria vaihdetaan ajon kuluessa. Lopulta karhu saattaa olla niin nääntynyt, ettei se enää pysty liikkumaan. Viimeisenä puolustuskeinona karhu raatelee sen kimppuun käyviä koiria, jolloin sekä karhu että koirat saavat vammoja. Etenkin karhunmetsästyksessä ajavien koirien käyttäminen on epäeettistä ja aiheuttaa pitkäkestoista tuskaa niin karhulle kuin plottikoirille ajon pitkän keston ja usein tapahtuvan lopun raatelun seurauksena. Liitto on esittänyt vuodesta 2016 lähtien ajavien koirien käytön kieltämistä suurpetojen kuten suden ja karhun metsästyksessä, ja toistaa tämän esityksensä jälleen tässä yhteydessä.

Vahinkojen ennaltaehkäisy

Mehiläis- ja lammasvahinkojen ehkäisyssä tulee olla edelleen aktiivinen. Sähköaidat ovat kustannustehokas tapa ehkäistä vahinkoja. Luonnonsuojeluliitto esittää suurpetovahinkoja ehkäisevien sähköaitojen rakentamisen ja rahoittamisen kaksin-kolminkertaistamisen lähivuosina. Myös vahinkojen ehkäisyn neuvontaa tulee tehostaa.

Lisätietoja
– Riku Lumiaro, liittohallituksen jäsen ja suurpetoasiantuntija, p. 050 5859 857, riku.lumiaro@sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Hanna Halmeenpää
puheenjohtaja

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja