Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto RTS 24:14 oh­je­kort­tieh­do­tuk­ses­ta Luonnon monimuotoisuus rakennetussa ympäristössä

Rakennustieto RTS:lle

Viitaten kommenttipyyntöönne 26.6.2024

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta.

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa, että eri toimialojen tekemät monimuotoisuustiekartat ja sitoumukset ovat erittäin tervetulleita valtavirtaistamaan yhteistä ponnistusta ympärillämme jylläävän luontokadon pysäyttämiseksi. RT:n viime vuonna julkaistu monimuotoisuuden tiekartta oli alallaan siihen asti paras Suomessa.

Yhtiöiden rooli on merkittävä, koska ne voivat toimia nopeasti, suoraan ja välittömästi sekä lakien minimejä paremmin. Firmat voivat päättää myös, että eivät mene ongelmakohteille.

Ohjekorttiehdotuksesta

Rakennustietosäätiö RTS:n ohjekorttiehdotus on tiekarttoja askeleen yksityiskohtaisempi hankkeiden käytännön toteutuksessa hyödynnettävä tietopankki. Se on hyvä jalkautuskeino.

Ohjeistus on hyvä. Se tunnistaa laajasti luonnon monimuotoisuuden aiheuttajat sekä toimintamekanismit samalla tarjoten varsin yksityiskohtaista tietoa rakennusalalle, kuinka monimuotoisuuden kadon etenemistä voidaan minimoida. Ohjeistuksessa on myös aiheellinen huomio, että tietyissä tilanteissa monimuotoisuutta on mahdollista rakentamisen yhteydessä jopa vahvistaa.

Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden huomioiminen myös osana rakennettua ympäristöä on välttämätöntä. Luonnonsuojeluliitto jättää Rakennustietosäätiön harkittavaksi, tulisiko ohjeistuksen sisältää tarkempi osio, millä mekanismeilla alan toimijat voivat sitä lähteä toteuttamaan mainittuja toimenpiteitä. Moni niistä vaatii erityisosaamisista luontovaikutusten arvioinnista sekä niiden huomioinnista osana hanketta.

Loppuviimein ohjeistuksen menestyksen ratkaisee se kuinka se onnistutaan jalkauttamaan osaksi käytännön toimintaa. Asian suurin kompastuskivi lienee tilaajien osaamisen lisääminen. Tämä kortisto voi auttaa heidänkin kouluttamisessaan.

Tiekartan ja kortiston toteutumisen seuranta olisi tärkeää.

Yksityiskohtaisia kommentteja

2 Luonnon monimuotoisuus

Tässä voisi ottaa huomioon myös lajit, joissa Suomella on kansainvälistä erityisvastuuta. Tätä asiaa on pohdittu ehkä eniten linnuilla (Mauri Leivo ym.). Esimerkiksi monien itäisten ja pohjoisten lintulajien EU-kannasta pesii suuri osa Suomessa.

2.2 Luonto ja rakennettu ympäristö

Yksi erikoisuus on, että eläimet kaupungistuvat ihmisten perässä. Kaupungissa niille voi olla paradoksaalisesti enemmän sopivia elinympäristöjä jäljellä kuin “maalla”, esim. Uudenmaan liito-oravat.

3.1 Kolmanneksen kolmannes

EU:n lisäksi voisi viitata myös YK:n biodiversiteettisopimuksen (CBD) Kunming-Montreal -suojelutavoitteisiin.

Suojelualueiden lisäksi lievemmin suojelluista ns. OECM-alueista olisi Suomessa suuri kysyntä. Ne olisivat sitä tiukasti suojellun 10 prosentin päälle tulevaa 20 prosenttia. Niitä voisi kaavoituksellakin edistää, jos kaavamerkintöihin ja määräyksiin saataisiin riittävät pelisäännöt.

3.2 Lieventämishierarkia jne.

Myös maakuntakaavoilla voidaan välttää haittoja, ei vain kuntakaavoilla.

Kompensaatiota voi tehdä ennallistamalla ja luonnonhoidolla sekä suojelualueilla, keinoja on monia. Joillakin on myös enklaaveja ja omistuksia muissa kunnissa, joita voi käyttää hyvityksiin.

3.3 Luonnon monimuotoisuuden arviointi…

On myös muita tietokantoja, joiden käytöstä voi sopia, esimerkiksi BirdLife Suomen Tiira.

Harvaa paikkaa Suomessa tunnetaan niin hyvin, etteikö myös maastotöitä tarvittaisi. Luonto muuttuu lisäksi nopeammin kuin ennen.

4.1 Maakuntakaava

Maakuntakaavoissa voi yhä esittää myös suojelualueita.

4.2 Yleiskaava

Yleiskaavassa olisi erityisen helppoa tasapainottaa rakentamista ja hyvittää sen haittoja suojelualueillakin.

4.3 Asemakaava

Asemakaava on se kaavataso, jolla kaikki käytännössä ratkeaa. Siinä pitää ottaa huomioon myös valtakunnallisten ja maakunnallisten luontoarvojen lisäksi paikalliset.

On myös mahdollista kehittää uuselinympäristöjä, joista olisi lajistolle hyötyä. Varsinkin Etelä-Suomeen on tulossa etelämpää “ilmastopakolaisia”, kuten hyönteisiä, joiden tuloon voisi varautua sopivilla kasviseoksilla yms. Rannoille voisi rakentaa esim. kosteikon, koska Helsingissäkään ei ole paljoa hyviä kahlaajalintujen levähdyspaikkoja.

4.4 Rakennusjärjestys

Lintutörmäysten vastaisia ohjeistuksia on tehty Helsingissä kaupungin toimesta. Yksi keino olisi välttää lasirakentamista, mikä voisi olla energiatehokastakin. Ohjeistuksille voisi antaa lisää sitovuutta rakennusjärjestyksellä – ellei kaavamääräyksilläkin? (Lintuasioista onkin kortistossa oma luku myöhemmin).

4.5 Ohjelmat

Kunnalla olisi hyvä olla luonnon monimuotoisuuden tai lähiluontoohjelma. Kun on tavoitteita, ne voivat aikanaan toteutuakin. Tässä on yksi epävirallinen ideasetti kunnille. Siitä osa on kortissakin jo otettu huomioon:

1. Kunta laatii luonnon monimuotoisuusohjelman eli LUMOn jossa
○ turvataan lähiluontoalueet ja tähdätään luonnon monimuotoisuuden
parantumiseen. Vaalitaan monimuotoisuutta ja luontoarvoja myös
puistoissa, virkistysmetsissä ja rakennetussa ympäristössä
luontoterveys huomioiden.
○ sitoudutaan luontokadon pysäyttämiseen sekä laaditaan suunnitelma,
kuinka kunta saavuttaa pitkällä tähtäimellä EU:n
biodiversiteettistrategian mukaisen 30 prosentin suojelutavoitteen.
○ asetetaan luontotavoitteita kuten pyrkimys luontopositiivisuuteen
vuoteen 2030 mennessä.
○ Kunta liittyy tavoitteelliseen Luontoviisaat kunnat -verkostoon ja kunnan
työntekijät, virkamiehet ja päätöksentekijät Luontokunnat-verkostoon.

2. Kunta varmistaa, että kaavoituksella turvataan viherverkosto.
○ Kunnan alueelta laaditaan kattavat luontoselvitykset vähintään uusien
yleiskaavojen yhteydessä tai kun vanhoja päivitetään.
○ Kunta kokoaa alue- ja kaavakohtaiset luontotiedot (lajit ja luontotyypit)
yleisöystävälliseksi arkistoksi, josta kuntalaiset voivat tarkistaa
lähialueidensa lajistotiedot helposti.
○ Kunta ottaa kaavoituksessa käyttöön siniviherkerroin-työkalun. Tämä
toimii suunnittelun apuna arvioitaessa säästettävää tai perustettavaa
kasvillisuuden määrää sekä hulevesien hallinnan ratkaisuja.
○ Kunta kompensoi aiheuttamansa luontohaitan täysmääräisesti joko
kunnan omilla mailla tai toisaalla. Lisäksi kunta tukee yrityksiä ja
yhteisöjä tarjoamalla niille tietoa ja suunnittelua.
○ Luonto- tai virkistysarvoiltaan arvokkaat alueet säästetään hakkuilta ja rakentamiselta.

3. Avoimien alueiden hoitoa priorisoidaan monimuotoisuuden perusteella ja
hoidossa huomioidaan mm. pölyttäjien tarpeet.

4. Kaavoituksella turvataan vapaat rannat, vähennetään ravinteiden pääsemistä
vesistöihin ja kunnostetaan vesiluontoa.

Metsiä hoidetaan ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet edellä
1. Metsien hoitoa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ympäristötavoitteet sekä
terveys- ja virkistyskäyttönäkökulma huomioiden ja ne siirretään kunnan
ympäristöpuolen alle.
2. Hiilinielujen kasvattamiseksi ja hiilivarastojen suojelemiseksi kunta tekee
toimia turvemailla, metsissä ja maatalousmailla.
a. Hakkuumääriä vähennetään kunnan omistamissa metsissä
luontoarvojen säilyttämiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
b. Kunnan metsissä siirrytään pääasiassa jatkuvapeitteiseen
metsänkasvatukseen, luovutaan maanmuokkauksista ja kiertoaikoja
pidennetään. Metsäojia ei kunnosteta.
3. Talousmetsissä säilytetään monimuotoisuudelle arvokkaat rakennepiirteet
a. Lehtipuun, lahopuun ja järeiden säästöpuiden määrää talousmetsissä
kasvatetaan suunnitelmallisesti. Talouskäyttöön kelpaamatonta
lehtipuustoa ei poisteta hakkuiden yhteydessä.
b. Kunnan omistamissa metsissä teetetään perusteelliset lajisto- ja
luontotyyppiselvitykset ja arvokkaimmat alueet, vähintään 10 %
talousmetsien pinta-alasta, siirretään kokonaan metsätalouskäytön
ulkopuolelle reiluin suojavyöhykkein.
c. Hakkuita tai metsänhoitotöitä ei tehdä pesimäaikaan.

5 Viheralueet

Virkistyskohteiden suunnittelu ja vyöhykkeistäminen on tärkeää. Näin voidaan turvata luontoa häiriöltä ja kulumiselta (vrt. viimeaikaiset jutut villistä maastopyöräilystä esim. HS:ssa).

Seuranta on mainittu luvussa, ja se on tärkeää oppimisen ja toimien tehostamisen kannalta.

6 Rakentaminen

Lintuturvallinen rakentaminen onkin otettu hyvin huomioon.

7 Infra

Pientareiden luonnonkukkiin optimoitu niittoaika ja siemenseokset ovat pitkän aikaa olleet keskustelussa, mutta niillä olisi iso hehtaarimäärä olemassa oleviin ketoihin verrattuna.

Tuulivoimaloiden sijoittaminen lähemmäs asumista olisi järkevää. Usein sähkölinjat aiheuttavat enemmän ongelmia luonnolle kuin pylonit ja voimaloiden lavat. Olisi hyvä, jos säännöksiä kehitettäisiin niin, että tuulivoimaloille voisi antaa lupaehtoja (esim. pysäyttäminen lintujen tai lepakoiden muuton alkaessa tai tuulen kääntyessä viemään kovaa melua asutusalueelle).

Aurinkovoimaan voi liittyä suuria mahdollisuuksia saavuttaa monimuotoisuuden kanssa win-win -ratkaisuja laidunnuksesta ja pörriäisniityistä alkaen. Niitä ei ole vielä Suomessa ehditty kokeilla, koska ala on Suomessa niin uusi.

Lopuksi

Ohjeistus on tiiviyteensä nähden hyvä. Toivotamme menestystä sen viimeistelyyn ja jalkautukseen kentälle! Kun se on valmis, voimme kertoa yhdistyksillemmekin siitä. Näin he voivat pitää asiaa esillä kunnissa omillakin keinoillaan.

Lisätietoja:

• Ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen, p. 044 9010 461, antti.heikkinen@sll.fi
• Toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena, yhteistyöterveisin

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola