Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto Suomen meriympäristön tila 2024 -arviosta

15.3.2024
Ympäristöministeriö ja Varsinais-Suomen ELY-keskus
Asia: VARELY/6144/2023

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry kiittävät lausuntopyynnöstä ja toteavat että raportti on kattava ja esitystapa on hyvä lukuun ottamatta heikon tilan esittämistä graafeissa harmaalla – esimerkiksi Helcomin käyttämä punainen on perinteinen ja antaa nopeasti kuvan alueista, joilla on syytä huomioon. Harmaan värin käyttäminen antaa käsityksen neutraalista tilanteesta, vaikka se kuvaa heikkoa tilaa.

Kommentoimme seuraavassa esitystä tila-arvioksi ja osin myös sen tausta-aineistoja.

Meillä on runsaasti hyvää tutkimustietoa ja meren tilaa seurataan varsin kattavasti, mutta lausujat toivovat esimerkiksi vielä kattavampaa (ajallisesti ja maantieteellisesti) ja tiheämpää jatkuvatoimista näytteidenottoverkostoa ja esimerkiksi satelliittikuvien käyttöä.

Saaristolinnut

Myös esimerkiksi saaristolintujen seurantatyö on ollut heikosti resurssoitua ja seurannasta paljolti puuttuvat laajat laskennat, jollaisia on tehty esimerkiksi Ruotsissa. Tämä on kansainvälisestikin puute, sillä monien saaristolajien EU:n kannasta hyvin suuri osa pesii Suomessa (esimerkiksi karikukko, merikihu ja pilkkasiipi). Tämä Suomen erittäin suuri osuus EU:ssa eräistä lajeista olisi syytä mainita.

On hyvä, että tila-arviossa käsitellään varsin laajasti myös saaristolintuja.

Saaristolintujen kehitys näyttää tila-arvio mukaan varsinkin Pohjanlahdella varsin hyvältä. Tämä johtuu kuitenkin osin Suomessakin sovelletusta Helcomin määrittelystä, jonka mukaan lajin tilanne alueella on hyvä, jos se ei ole vähentynyt yli 30 prosenttia noin 30 vuoden aikana.

As a rule, good status is achieved when the abundance of 75% of the considered species making up a species group do not decline by more than 30% (20% in species laying only one egg per year) compared to a baseline during the reference period 1991-2000.

Suomeksi tämä ilmaistaan näin:

Tekijöittäin (lajiryhmittäin): Yli 75 % merilintujen lajeista populaatiokoko ei laske > 30 % (ruokkilinnuilla > 20 %) vuosien 1991-2000 keskiarvosta. Lajeittain (osatekijöittäin): populaatiokoko ei laske > 30 % (ruokkilinnuilla > 20 %) vuosien 1991-2000 keskiarvosta.

Indikaattori on lausujien mielestä liian salliva kantojen laskulle. Jos saaristolinnun populaatiokoko laskee lähes kolmanneksella, tämä ei vastaa yleistä mielikuvaa hyvästä tilasta, ja laji voi todellisuudessa olla laskevan populaatiokoon kierteessä. Tilaraportissa tuloksena on hyvän tilan ja laskevaa trendiä osoittavien nuolien yhdistelmiä. Tilaraportissa 30 %:n kriteeriä ei mainita. Lausujat toivovat tämän kriteerin kehittämistä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

MSFD:n mukaan elinvoimaisuus on viimesijainen arvioitava määre:

Criterion D1C2 The population abundance of the species is not adversely affected due to anthropogenic pressures, such that its long-term viability is ensured.

Lajeista lausujat pyytävät tekijöitä vielä tarkistamaan erityisesti pilkkasiipeä ja selkälokkia koskevan arvion. Selkälokki oli Martti Harion vuoden 2013 vuoden lintu -raportoinnin (Hario, 2014) mukaan vähentynyt selvästi useimmilla merialueilla ja lausujien saama vaikutelma on, että väheneminen on jatkunut JOILLAIN merialueilla. Onko todella niin, että selkälokin Pohjanlahdella kanta on kasvanut, ja erittäin uhanalainen selkälokki olisi hyvässä tilassa kahdella kolmesta tarkastelualueesta? Onko pilkkasiiven ja myös esimerkiksi riskilän tila vastaavalla tavalla enimmäkseen hyvä, vaikka kanta laskee ja lajit ovat uhanalaisia, pilkkasiipi globaalistikin.

Toivoisimme selkeyden vuoksi samalla lyhyttä katsausta ja vertailua saaristolinnuston uhanalaisuustilanteeseen, onhan 39% saaristolinnuista viimeisimmän arvion mukaan uhanalaisia. Tila-arvion kriteeri vaikuttaa jossain määrin yksinkertaistetulta verrattuna uhanalaistyöhön.

Saaristolintujen paineosioon toivoisimme täydennystä. Toivoisimme monille lajeille olennaisen sivusaalispaineen (joka on paljolti talvehtimisalueella) käsittelyä. Samoin tuulivoima kasvavana paineena sekä talvehtimis- että pesimäalueella ansaitsee huomiota. Esimerkiksi ruokkilintujen ja selkälokin on havaittu välttävän merituulivoima-alueita, joiksi on suunniteltu erittäin suuria osia merialueista monen lajin talvehtimisalueella ja Selkä- ja Perämerellä.

Paineita on runsaasti, ja ne tulisi mainita. Myös lintuinfluenssan riski tulee arvioida.

Jatkossa myös pienpetopyynnin resursseihin tulee kiinnittää huomiota.

Hylkeet

Hylkeissä mainitaan Pohjanlahden määräksi 20 000, mikä on koko alueen kanta Ruotsi mukaan lukien. Kannan yhteisyys olisi syytä todeta. Saaristomeren suhteen voisi täsmentää, että lisääntymiskantaa on muuallakin kuin kansallispuiston alueella, esimerkiksi Ahvenanmaalla.

Lausujat eivät varovaisuusperiaatteen nojalla pidä oikeana Perämeren norppakannan tilan määrittelyä hyväksi, sillä kannan kasvusta ei viime vuosina ole varmaa näyttöä. Missään tapauksessa se ei ole lähellä kantokykyä, mihin erikoisesti viitataan.

Yhteenvetotaulukossa lausujat eivät pidä oikeana Perämeren, Merenkurkun ja Selkämeren norppahabitaatin tilan määrittelyä hyväksi. Selkämeren jäätilanne on heikentynyt selvästi, ja myös Perämerellä on esiintynyt poikimisaikaan osaksi jäättömiä tilanteita. Habitaatti siis on jo ollut Perämerelläkin joinain vuosina normaalia pienempi ja vähemmän stabiili. Perämeren kannan kasvusta ei ole varmuutta.

Lausujat kiinnittävät vielä huomiota siihen, että hyljekantojen metsästys todetaan kestäväksi asiaa perustelematta. Ruotsin ja Ahvenanmaan samoihin hylkeisiin kohdistamaa pyyntiä ei mainita. Paineosiota pidämme hyvänä.

Päästöt ja säädökset

Yleisesti luvanvarainen päästöjen laskeminen Itämereen on vähentynyt, joskin ei kokonaiskuormituksen osalta kaikilta pistekuormittajilta, mutta hajakuormitus on edelleen suurta ja hidastaa meren tilan paranemista. Myös jo käytettävissä olevia keinoja tulee markkinoida ja saada laajemmin käyttöön, jotta meren tilaa voidaan parantaa, erityisesti Saaristomerellä.

Suomen meriympäristön tila 2024 -arviossa todetaan että:

Vesienhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) sekä valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006). Vesienhoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueilla, jotka on määritelty vesistöaluejakoon perustuen valtioneuvoston asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004).

Merkittävänä puutteena on todettava, että Suomessa vesienhoidon ympäristötavoitteita ei ole säädetty sitoviksi kansallisessa lainsäädännössä. Meillä tulisikin ympäristönsuojelun ja vesilainsäädäntöä tarkistaa vastaamaan vesien hyvän tilan tavoitteita ja heikentämiskieltoa. Ruotsissa on ehdotettu meriympäristölakia, joka velvoittaisi meren tilan seurantaan, tavoitteiden arviointiin ja raportointiin kullakin hallituskaudella niin, että meren tila nousisi korkeimman poliittisen tason käsittelyyn. Meriasiat voisivat Suomessa tarvita myös oman virallisen paneelinsa, joka kehittäisi samalla seurantaa.

Säädösten lisäksi tulisi arviossa selkeästi huomioida Itämeren merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (1974, 1992) eli ns. Helsingin sopimus (Itämerisopimus). Sopimus on huomioitava sekä meriympäristön tila 2024-arviossa että sen pohjalta annettavissa suosituksissa. Nyt sopimuksen käsittelemättä jättäminen antaa kuvan että sillä ei ole vaikutusta ja velvoittavuutta merenhoidon järjestämisessä. Tämä ei liene Suomen kansainvälisten sitoumusten noudattamisen ja Itämeripolitiikan kannalta hyväksyttävää.

Eritoten Itämerisopimuksen mukainen kuormituksen vähentämisen velvoite on Suomen kohdalla tärkeä koska arviossa todetaan mm. että;

kokonaisravinnekuormitus Itämereen ei ole juurikaan vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Ainoastaan ilmasta tuleva kuormitus on selvästi pienentynyt. Tämän takia Suomen rannikkovesiin päätyvälle ravinnekuormitukselle asetettuja vähennystavoitteita ei ole saavutettu.

Nyt Suomen meriympäristön tila 2024 -arviossa ei ole tarkasteltu Itämerisopimuksen korostamaa kokonaisravinnekuormituksen vähentämisvelvoitteen toteutumatta jäämistä vaikka se tulisi tällaisessa arviossa tehdä, jotta osoitetaan Suomen vastuu myös kansainvälisten sopimusten kunnioittamisessa.

Ympäristötavoitteet kolmannessa merenhoitosuunnitelmassa

Meriympäristön tilan arviossa on moneen kertaan todettu:

Liiallisesta ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen on Itämeren suurin ongelma, joka vaikuttaa koko ekosysteemiin.

Tämän suurimman ongelman korjaamiseen on tulevalla kaudella luonnollisesti panostettava kunnolla ja pidettävä huolta siitä, että korjaavat toimet todella johtavat kokonaisravinnekuormituksen vähenemiseen kaikista päästölähteistä.

Pistemäinen kuormitus

Kaudelle 2024-2030 on asetettu tavoitteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Ne ovat hyviä ja vievät kohti tavoitetta lukuun ottamatta sitä, että ne eivät kohtele kaikkia päästölähteitä yhdenmukaisella tavalla eivätkä kaikki täytä Itämerisopimuksen velvoitetta vähentää kuormitusta kaikista päästölähteistä.

Tavoite RAV4 on kirjattu näin:

RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus mereen vähenee.

Tämä toteuttaa ravinnekuormituksen vähentämisen tavoitetta. Tosin yhdyskuntien ja teollisuuden puhdistus on jo hyvin tehokasta mutta tavoite on silti paikallaan. Haja-asutuksenkin ravinnekuormitus on saatu vähenemään kun valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan maaliskuussa 2017. Kaupungit ovat panostamassa hulevesien käsittelyyn ja sekin tulee osaltaan vähentämään niiden ravinnekuormitusta, vaikkakin pientä, kuten Itämerisopimuskin edellyttää.

Sen sijaan kalankasvatukselle, mitä tavoitteessa tarkoitetaan kun käytetään käsitettä vesiviljely, ei tätä selkeää jätevesien aiheuttamaa kuormituksen vähenemistavoitetta ole asetettu. Tavoite on kirjattu niin että se jopa sallii kuormituksen lisäämisen tietyllä, vesistön tilaan kiinnitetyillä ehdoilla.

Uudistettu RAV2: Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavuttamista tai jo saavutettua hyvää tilaa ja vesiviljelyssä otetaan käyttöön kuormitusta vähentäviä menetelmiä.

Tavoite RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus mereen vähenee tulee ulottaa jo yhdenvertaisuudenkin vuoksi koskemaan myös kalankasvatusta. Kalankasvatuksen vapauttamiselle tästä velvoitteesta ei ole meriympäristön tilan arviossa esitetty perusteita. Kokonaiskuormitusta vähentäviä menetelmiä ei verkkoallakasvatuksessa ole näköpiirissä. Tekniikka on ollut käytössä jo 40 vuotta sitten, kun kalankasvatus verkkoaltaissa alkoi 1980 – luvulla voimakkaasti lisääntyä Suomen merialueilla, mm. Saaristomerellä.

Vesiviljelyn käyttäminen kuvaamaan kalankasvatusta ei ole paikallaan. Vesiviljelynä voidaan pitää myös esimerkiksi järviruoko- ja levämassojen kasvatusta. Ne ovat meillä rehevöitymisen ja ekosysteemin muutoksen haitallisiksi koettuja seurauksia, eikä niitä voi pitää vesiensuojelutyönä. Käsitteiden huojuminen ei kuulu hyvään suunnitteluun, eikä tässäkään yhteydessä vesiviljelyä tule samaistaa kalankasvatukseen. Kalankasvatuksen pistekuormitus on hyvin suuri, mitä kuvaamme vielä jäljempänä.

Saaristomeri – hajakuormitus

Suomen meriympäristön tila 2024 -arviossa on esitetty Ahvenanmeri – Saaristomeren kuormituskuva (Päästölähteiden osuus eri merialueiden fosforikuormituksesta vuonna 2017) on hyvin havainnollinen. Siitä näkee muun muassa maatalouden ylivoimaisesti suuren osuuden (80 %) ja kalankasvatuksenkin osuus on 9 %.

Luonnonsuojeluliitto osallistuu vuosina 2025–2029 ACWA LIFE -hankkeeseen työnimellä ”Ääntä Itämerestä”. Liitto tukee piirien ja yhdistysten meri- ja vesitoimintaa ja viestii kansalaisille ja päättäjille valuma-aluenäkökulman ja maa- ja metsätalouden toimien tärkeydestä meren- ja vesienhoidolle sekä tuo esiin merten ja valuma-alueiden monimuotoisuuden suojelua. Liitto analysoi Suomen toimintaa vesien- ja merenhoidossa kansalaisjärjestöjen näkökulmasta ja osallistuu ympäristöministeriön vetämään politiikkaohjauksen kehitystyöhön. Saaristomeren alueella pilottialueen on Mynälahti ja Mynäjoen valuma-alue ja yhtenä painopisteenä on myös hajakuormitus yhteistyössä maanomistajien kanssa.

Hajakuormituksen vähentämisessä Saaristomerellä tehokkain tapa on puuttua maatalouden ravinnepäästöihin. Kustannustehokkainta olisi ympäristötuen kohdentaminen toimenpiteisiin alueilla ja kohteissa, joissa voidaan parhaiten vähentää pelloilta tulevaa ravinnekuormitusta kuten eroosioherkillä jokiuomien rinnepelloilla. Saaristomeren osalta maatalous kattaa 87 % fosforin ja 68 % typen ihmisperäisistä päästöistä. Syntyvä lantafosfori tulee jalostaa niin, että se voidaan kuljettaa ravinteiksi Saaristomeren valuma-alueen ulkopuolelle. Uuden pellon raivaaminen valuma-alueella tulee kokonaan kieltää. Kipsi ja kalkki-käsittelyjen markkinointia ja hyvien tulosten viestintää tulee edelleen tehostaa.

Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimet kaipaavat suuren mittaluokan menettelytapojen ja tukien uudelleen järjestämistä. Seuraava CAP-suunnitelma (2028-) on erityisen tärkeä. (Huomattakoon, että myös nykyinen merenhoitosuunnitelma päättyy nykyisen CAP-ohjelmakauden päättyessä.) Toimet ja tarvittaessa vihreän siirtymän nimissä myönnettävät investointituet tulee kohdistaa lumo- ja vesiensuojelukohteille. Myös tulvasuojeluhankkeilla ja kierrätyslannoitteilla voidaan vaikuttaa lopulta Itämeren tilaan. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa myös että toimenpiteiden toteuttamisen resurssointi pitää turvata.

Myös metsätalouden vesiensuojeluratkaisuja (kaivuukatkot, METSO-yhteistyöverkostot, pintavaluntakentät, kosteikot jne.) pitää tehostaa, luopua uudistus- ja kunnostusojituksista turvemailla ja osin muuallakin sekä suosia jatkuvan metsän kasvatusta sekä metsien ja vesiympäristöjen ennallistamista.

Metsäsertifikaattien ja metsänhoitosuositusten vesiensuojelukriteerit ovat tiukentuneet, mutta niitä pitää edelleen kiristää ja neuvontaa sekä valvontaa tehostaa. Turpeenoton paikalliset vaikutukset tietyillä valuma-alueilla vaikuttavat edelleen myös rannikkovesien tilaan. Edelleen tarvitaan myös lisää tutkimusta, mittauksia ja yhteistyötä.

Kuormituksen vähentämiselle on asetettu tavoite RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus mereen vähenee. Tätä ei ole asetettu kalankasvatukselle vaikka sen osuus jätevesiä vesistöön johtavasta pistemäisestä kuormituksesta mm. Ahvenanmeri – Saaristomeri alueella on kuvaajasta laskien hyvin suuri eli yli 40 %. Valtakunnallisestikin kalankasvatuksen osuus pistemäisestä kuormituksesta on hyvin suuri.

Kuormituksen vähentämisvelvoite onkin kohdistettava samanlaisena myös Ahvenanmeri – Saaristomeri alueella merkittävimpään pistekuormittajaan, kalakasvatukseen. Merenhoidon tilan arviossa ja sen taustamateriaalissa ei ole esitetty vesienhoidollisia perusteluja sille, että kalankasvatus voitaisiin vapauttaa kaikkia muita pistekuormituksen ja hajakuormituksen lähteitä koskevasta selkeästä ja yksiselitteisestä kuormituksen vähentämisvelvoitteesta.

Kalankasvatuksen fosforipäästö Itämereen on uusien lupien myöntämisen jälkeen kasvanut ja kasvaa edelleen. Kalavaltio-hankkeen tavoitteena on nostaa kalankasvatuksen määrää vuoteen 2030 mennessä 25 miljoonaan kiloon. Tämä tarkoittaisi että kalankasvatuksen fosforipäästö Suomessa nousisi luokkaan 120 tnP/v, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin koko teollisuuden päästö tai kaikkien yhdyskuntien päästö. Suurin osa tästä kasvavasta päästöstä sijoittuisi Suomen merialueelle eli Itämereen. Tämä korostaa entisestään tarvetta kohdistaa kokonaispäästön vähentämistavoite koskemaan myös kalankasvatusta.

Lisätietoja
– aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 372 5301, hannu.klemola@sll.fi
– FT Antti Halkka, p. 050 308 2795, antti.halkka@sll.fi

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja
Saija Porramo Johanna Aaltonen
Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry