Malminetsintä vahingoittaa saamelaisten poronhoitoa

On vuosi 2020.

Enontekiön Tarvantovaaran erämaa-alueella sijaitsevaan Hietakeroon myönnettiin Helsingin kokoinen malminetsintälupa kansainväliselle kaivosyhtiölle. Lupa-alue peittää alleen noin 70 prosenttia Käsivarren paliskunnalla sijaitsevan Erkunan siidan kesä- ja syyslaidunalueista. Siidalla tarkoitetaan saamelaisten perinteistä poronhoitojärjestelmää, jonka kautta poronhoito järjestetään alueella. Niillä ei ole virallista asemaa Suomen lainsäädännössä.

Malminetsintä on ensimmäisiä askelia kaivoksen perustamiseksi. Kaivosuhan vuoksi tartuimme toimeen ja kasvoimme liikkeeksi, jonka tavoitteena on varmistaa, että alueen saamelaiset voivat siirtää perinteisen elämäntapansa myös seuraaville sukupolville. Liikkeemme nimeksi muodostui Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen.

Laadimme adressin alueen suojelemiseksi kaivostoiminnalta. Se keräsi muutamassa kuukaudessa liki 40 000 allekirjoitusta. Adressi luovutettiin ympäristöministeriölle, valtioneuvostolle sekä virkamiehille syyskuun 2020 alussa. Viestimme oli selvä: Saamenmaa ja Suomen Käsivarsi tulee pitää malminetsintä- ja kaivosvapaana alueena.

Taistelu ei kuitenkaan ole ohi. Saamenmaan ja Lapin luontoa uhkaavat edelleen luonnolle vahingollinen kaivostoiminta ja avokaivoksia muodostava koneellinen kullankaivuu, eikä malminetsintä ole alueella loppunut. Valitimme Hietakeron varausalueesta, mutta Korkein hallinto-oikeus ei antanut asiassa valituslupaa. Olemme vedonneet YK:n ihmisoikeuskomiteaan tavoitteenamme se, että saamelasten poronhoitoa huomattavasti haittaava kaivostoiminta ja siihen liittyvät toimet loppuisivat alueella.

Ihmisoikeusvalitus on viimeinen keino hakea oikeutta.

Suomalainen oikeusjärjestelmä ei ymmärrä saamelaisen poronhoidon tapaoikeutta

Suomen Käsivarressa Hietakeron varaus ei ole ensimmäinen laatuaan. Esimerkiksi Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tunkeutunut saamelaisten perinteisille poronhoitoalueille etsimään malmia. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) myönsi GTK:lle malminetsintäluvan Kova-Labban siidan alueelle Lätäsenon ja Hietajoen väliselle soidensuojelu- ja Natura 2000-alueelle vuonna 2016. Malminetsintäluvassa annettiin lupa geofysikaalisille ja geokemiallisille menetelmille sekä koneellisesti tehtäville kairauksille.

Lupahakemuksessa malminetsintää tehtäisiin maastotöinä 390 hehtaarin suuruisella alueella. Tutkimussuunnitelmasta selviää, että kallioperästä otetaan koneellisesti näytteitä kairaten noin 20 paikasta. Käsivarren paliskunta jätti malminetsintälupahakemuksesta kaksi vastustavaa lausuntoa, joissa kuvattiin paliskunnan poronhoitoa ja malminetsinnästä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Lopulta paliskunta vei asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, mutta lupapäätöksiä ei kumottu.

Tapauksessa oli osaltaan kyse siitä ristiriidasta, joka vallitsee saamelaisen perinteisten poronhoidollisten tapojen ja suomalaisen lainsäädännön välillä.

Kaivoslainsäädännössä ei oltu tarkemmin säädelty esimerkiksi sitä, miten yhteistyö ja hankkeen vaikutusten selvittäminen kussakin yksittäistapauksessa toteutetaan. Tällöin vakiintuneeksi menettelyksi oli valikoitunut lausunto- ja neuvottelumenettely, mutta saamelaisten poronhoidon turvaamiseksi tällainen menettely on kuitenkin helposti puutteellinen.

Kun on kyse malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta saamelaisten kotiseutualueella, vaikutusten arvioinnin pitäisi perustua paliskunnan lisäksi siidojen näkemyksiin. GTK:n malminetsintälupa sijoittui saamelaisten poronhoitajien keskeiselle talvilaidunalueelle, joissa vähäisetkin muutokset luonnon olosuhteissa vaarantavat saamelaisten perinteisen siida-pohjaisen poronhoidon.

Käsivarren alueen siidoissa noudatetaan edelleen vapaata laidunkiertoa porojen ravinnonsaannin turvaamiseksi. Talvisin siidat jakautuvat lukuisiin pienempiin talvi-siidoihin, jossa poroja hoidetaan omilla sukualueilla. Paimentaminen ja siida-järjestelmän ylläpito on muuttunut yhä vaikeammaksi kilpailevan, muun maankäytön vuoksi, sillä ne pirstaloivat vapaaseen poronhoitoon tarvittavia alueita yhä enemmän. Korvaavia laidunmaita ei ole malminetsintäalueiden haittavaikutusten ulkopuolella.

Poronhoito ei ole saamelaisille vain elinkeino, vaan tärkeä kulttuuria ja saamen kieltä ylläpitävä elämäntapa.

Jokaisella siidalla on omat laidunalueensa, joilla poronhoidon aikataulut poikkeavat toisistaan, joten jokainen alueen siida kykenee arvioimaan ainoastaan ne malminetsinnän vaikutukset, jotka kohdistuvat niiden omiin alueisiin. Se kuitenkin tiedetään, että laidunalueiden häiriytyminen yhden siidan alueella luo käyttöpainetta toisen siidan laidunalueille.

Toisaalta malminetsinnän vaikutukset saamelaisten poronhoitoon ovat hyvin vaikeasti etukäteen arvioitavissa. Malminetsintä saattaa suoraan haitata porojen laidunnusta niiden etsiessä ruokaa alueelta. Ruotsin ja Norjan puolella on olemassa järjestelmä, jossa esimerkiksi moottorikelkkailu voidaan kieltää keväisin alueella, jossa tiedetään olevan poroja. Ruotsissa myöskään metsästyslupia ei myydä lainkaan alueelle, jossa tiedetään poroja olevan. Nykytekniikalla on helppo selvittää, missä porot kulloinkin laiduntavat.

Kaikki tämä heikentää saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana, sillä poronhoito ei ole saamelaisille vain elinkeino, vaan tärkeä kulttuuria ja saamen kieltä ylläpitävä elämäntapa.

Mitä muita käytännön haittavaikutuksia malminetsinnällä voi olla saamelaiselle kulttuurille ja poronhoidolle?

Voisi kuvitella, että koeporauksen äänet tai melua tuottava liikkuminen ei haittaisi poronhoitoa, mutta todellisuus on toinen. Erityisesti porojen vasomis- eli lisääntymisaikaan tapahtuva malminetsintä voi johtaa tilanteeseen, jossa porovaatimet (poroemot) pelästyessään menettävät vasansa raskauden keskeytyessä ennenaikaisesti. Malminetsintään liittyvässä liikkumisessa voidaan käyttää erittäin raskasta kalustoa, kuten telakuljetuskoneita, jotka voivat painaa jopa 5000 kg. Kun tietyllä alueella rauhattomuus lisääntyy, porot lähtevät liikkeelle ja sekoittuvat helposti toisten talvi-siidojen poroihin. Tarpeeton liikkuminen herkkään kevätaikaan rasittaa poroja ja aiheuttaa poronhoitajille runsaasti lisätyötä.

Perinteinen saamelainen laidunkiertojärjestelmä ei kestä muun maankäytön jatkuvaa kasvua ja laajenemista sekä pahenevaa ilmastonmuutosta. Tämän seurauksena poroja on jouduttu alkaa ruokkimaan, jotta ne pysyisivät perinteisille laidunalueillaan. Siidajärjestelmä on olemassa juuri siksi, että poroja voidaan hoitaa omilla alueillaan, erilaisten luonnon muuttuvien olosuhteiden mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Malminetsintä ja kaivostoiminta tuovat pysyvän ja lopullisen muutoksen luontoon, jolloin poronhoidolle ei ole enää elintilaa.

Saamelaisten oikeudet maahan, veteen sekä perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen ja kehittämiseen tehdään tyhjäksi viranomaisten laintulkinnoilla, jotka mitätöivät meidän saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana.

Edellä kuvatut saamelaisten poronhoidon erityispiirteet ovat jääneet huomioimatta, kun kaivoslakia on sovellettu. Saamelaisilla on lain mukaan oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Viranomaisilla puuttuu kuitenkin ymmärrys tätä normistoa kohtaan, sillä saamelaisten poronhoito on täysin sidoksissa saamelaiseen kulttuuriin ja kieleen sekä luonnon monimuotoiseen hyödyntämiseen.

Kun GTK:n malminetsintähakemus Käsivarren alueella lähti vireille, viralliset tahot sanoivat pelkkien neuvotteluiden olevan riittävät. Näissä neuvotteluissa ei kuitenkaan koskaan huomioitu saamelaisten perinteistä siida-järjestelmää, sillä viranomainen ei varmistanut, että malminetsintäaluetta koskevan siidan edustajat olisi kutsuttu kuulemistilaisuuteen. Tämän vuoksi vaikutuksia saamelaisiin ei arvioitu. Malminetsintälupahakemuksen viralliset asiakirjat ja selvitykset olivat yleisluontoisia ja ympäristövaikutusten osalta puutteellisia.

Tapaus kuvaa hyvin sitä, miten saamelaisten ymmärrykselle tai tapaoikeudelle ei anneta merkitystä suomalaisessa lainsäädännössä. Saamelaisten oikeudet maahan, veteen sekä perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen ja kehittämiseen tehdään tyhjäksi viranomaisten laintulkinnoilla, jotka mitätöivät meidän saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana.

Suomalaisen oikeusjärjestelmän tulisi jatkossa tunnustaa alkuperäiskansojen oikeudet, saamelainen tapaoikeus ja kunnioittaa saamelaisen kulttuurin erityispiirteitä saamelaisia koskevissa asioissa.

Janne Hirvasvuopio, Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen

Minna Näkkäläjärvi, Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen

Seuraa Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikettä Facebookissa.