Näkökulma: Hiilinielukeskustelun pakoileminen on vastuutonta – ilmastokriisin torjunta on aikamme tärkeimpiä tehtäviä

Näkökulma

–

6.3.2025

Metsäala pyrkii muokkaamaan hiilinielukeskustelusta itselleen mieluisamman, koska totuus on sille niin kiusallinen. Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen on elintärkeää, ja se vaatii hiilinielujen kasvattamista. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on yksi aikamme tärkeimpiä tehtäviä ja Suomen on rehdisti tehtävä siinä osansa, kirjoittaa Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen. 

Kun Luonnonvarakeskuksen ennakkotieto metsien muuttumisesta hiilinielusta päästölähteeksi tuli tammikuussa, metsäsektori aloitti vastuun pakoilemisen politiikan termein “spinnaamalla” eli viemällä keskustelua oikeasta ongelmasta itselleen mieluisaan suuntaan.

Metsäala on pyrkinyt siirtämään huomion ylisuurista hakkuista ja hiilinielujen vahvistamisen vaatimista toimista esimerkiksi siihen, että ilmastotavoitteet olisivat muka perustuneet virheelliseen tietoon nielujen koosta ja että nielutavoitteesta olisi luovuttava.

Väitteet ovat aivan poskettomia ja vastuuttomia. Väännetään siis vielä rautalangasta: hiilinielujen romahdus johtuu liian suurista hakkuista, ei väärästä tiedosta. Tutkimustieto on selvää sen suhteen, että suuret hakkuut heikentävät hiilinielua. Se, että nielu on nyt romahtanut ja Suomen ilmastopolitiikka on vaikeuksissa, johtuu siitä, että metsäalalla on jatkettu kuten ennenkin, varoituksista huolimatta. 

Suomen hiilineutraaliustavoitteella on suomalaisten vahva tuki. Käytännössä hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että metsät ja muu maankäyttösektori sitovat yhtä paljon hiilidioksidia ilmasta kuin päästöjä syntyy esimerkiksi liikenteestä, lämmityksestä ja teollisuudesta. 

Toisin sanoen nielujen menetys on siis kumonnut muiden sektorien päästövähennysten vaikutuksen.

On selvää, että Suomen ilmastolain kaikista tavoitteista on pidettävä kiinni, jotta Suomi tekee osansa ilmaston kuumenemisen hidastamiseksi. Päästöjä pitää vähentää ja hiilinieluja vahvistaa. 

Metsäalan ulostulojen takia viime viikkoina on puhuttu hiilinielujen sijaan paljon fossiilisten päästöjen vähentämisestä. Puhutaan niistä siis hieman lisää. Suomi on onnistunut lähes puolittamaan päästönsä 2000-luvun alkuun verrattuna, mutta päästövähennykset eivät yksin riitä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Vaikka päästöt ovat laskeneet, emme pääse pakoon sitä tosiasiaa, että Suomen nettopäästöt eli päästöjen ja nielujen yhteinen vaikutus ilmastoon, on samalla tasolla kuin 1990-luvulla. Tämä johtuu siitä, että Suomen metsien hiilinielut ovat romahtaneet. Nielukadon suurin syy on liian suuriksi paisuneet hakkuut. Toisin sanoen nielujen menetys on siis kumonnut muiden sektorien päästövähennysten vaikutuksen.

Metsäsektorin spinnauksen tavoite on saada vapaalippu ilmastotalkoista, mutta ei sellaisia ole varaa jakaa. Näinä aikoina on tärkeää, että pääministeri Orpo, ympäristö- ja ilmastoministeri Multala sekä opetusministeri Adlercreutz ovat julkisesti puolustaneet hiilineutraaliustavoitetta.

Vaihtoehtoja ei ole – hiilinieluja on vahvistettava

Suomen hallitus antoi viime syksynä korkeimmalle hallinto-oikeudelle vakuutuksen, että Suomen ilmastolakiin kirjatut tavoitteet voidaan täyttää vuoteen 2035 mennessä. Me Luonnonsuojeluliitossa olemme hallituksen kanssa samaa mieltä. Nyt on vain laitettava toimeksi.

Ensi kuussa järjestetään hallituksen puoliväliriihi, jossa linjataan valtion varojen käytöstä tulevina vuosina. Puoliväliriihi on myös perinteisesti hallitukselle merkittävä paikka linjata loppukauden tavoitteista.

Hakkuiden kohtuullistamisen lisäksi hiilinieluja voidaan vahvistaa pienillä lakimuutoksilla, verotuksellisilla keinoilla sekä rahallisilla kannustimilla. Esimerkiksi metsälakiin pitäisi palauttaa hakattavan puuston ikä- ja järeysrajat, joita moni metsänomistajakin kannattaa. Valtion puunpoltolle tarjoamaa satojen miljoonien veroetua pitää karsia. Tästä kertyneitä veroeuroja voidaan käyttää muun muassa metsänomistajien kannustamiseen, jotta he kasvattaisivat metsiään vanhemmiksi hiilensidonnan ja varastoinnin parantamiseksi. Myös hallituksen pitkälle valmistelema maankäytön muutosmaksu pitää ottaa käyttöön. Siitä kiittäisi niin ilmasto kuin valtion talous.

Vahvat hiilinielut myös metsäteollisuuden etu

Suomessa on tehty valtava puristus sen eteen, että meillä on Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaiset ilmastotyön perusrakenteet kunnossa: vahva ilmastolaki, tutkittua tietoa keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi ja suomalaisten tuki. Sitoutuminen ilmastotyöhön on iso etu myös Suomen viennille ja Suomen houkuttelevuudelle investointikohteena. 

Hiilineutraalisuustavoite ei ole helppo pala purtavaksi, mutta se asettaa oikean tavoitetason. Päästövähennystavoite on kiistatta vauhdittanut esimerkiksi vihreää siirtymää ja tuonut uusia investointeja. 

Hallituksen teot hiilinielujen vahvistamiseksi osoittaisivat yhtälailla metsäalalle suuntaa tulevaan. Ennen kuin hiilinielut saadaan kuntoon, ei metsäala voi puhua itsestään kestävänä. On aivan normaalia, että yksityisessä omistuksessa olevien yhteiskunnan toimintojen, kuten lämmön tuotannon ja teollisuuden, päästöjä säädellään. Metsien käyttö ei voi olla poikkeus, jonka ilmastovaikutuksiin ei voida puuttua. 

Juuri julkaistu Murron työryhmän Kasvuriihi-hankkeen loppuraportti toteaa, että kasvun näkökulmasta metsäsektorilla jalostusarvoa on nostettava. On totinen tosiasia, että korkeamman jalostusasteen tuotteilla voidaan saada pienemmillä hakkuilla saman verran euroja – ja samalla ilmasto kiittää.

Antti Heikkinen
Kirjoittaja on ympäristöpäällikkö.