Näkökulma: Leikkaus retkeilystä on leikkaus hyvinvoinnista

Historiallista kansallispuistopäätöstä edisti Euroopan luonnonsuojelun juhlavuosi 1970, jota Suomen luonnonsuojeluliittokin piti aktiivisesti esillä. Asiaa pohjusti vahvasti myös valtion asettama kansallispuistokomitea, joka vuonna 1976 laati reippaan esityksen peräti 42 uuden kansallispuiston ja 16 luonnonpuiston perustamisesta. Eteenpäin vietiin suppeampi versio valtion mailla sijainneista kohteista, ja näin historiallinen suojeluesitys tuli lopulta hyväksytyksi eduskunnassa.

Sittemmin kansallispuistoista on tullut suomalaisten rakastamia, suosittuja retkikohteita ja kotikuntiensa matkailuvaltteja.

Toteutuvatko hallituksen lupaukset? 

Nykyinen hallitus lupasi toimikautensa alussa edistää retkeilyä, luonnon virkistyskäyttöä ja matkailua Suomen luonnossa. Myös ympäristökasvatukseen ja etenkin lasten ja nuorten luonnossa liikkumisen mahdollisuuksiin luvattiin satsata. Pääministeri Orpon hallituksen pitäisi itse asettamansa ohjelman mukaan tällä vaalikaudella kääntää yhteiskunnan toiminta luontopositiiviseksi, tavoitella luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä sekä tehdä myönteisistä vaikutuksista luontoon Suomen vientituote.

Todellinen tilanne ei näytä vastaavan lupauksia ja tavoitteita. Päinvastoin hallitus on ryhtynyt romuttamaan suomalaisille tärkeitä kansallispuistojen retkeilyrakenteita sekä suojelualueita ja valtion maiden luonnonsuojelutöitä hallinnoivaa Metsähallituksen Luontopalveluja. 

Luontopalvelut näyttää olevan budjettileikkausten vuoksi ennennäkemättömässä kriisissä. Kymmeniä luonnonsuojelun asiantuntijoita ja vakituisia työntekijöitä on jo irtisanottu. Parhaillaan selvitetään luopumista useista kansallispuistojen ja muiden arvokkaiden luontokohteiden yhteydessä olevista luontokeskuksista. Leikkauslistalla on myös merkittyjä reittejä, autiotupia, pitkospuupolkuja, polttopuuvarastoja ja taukopaikkoja huusseineen. Retkeilyä edistäviä rakenteita aiotaan suunniteltujen leikkausten pakottamina purkaa tai myydä, eli poistaa kaikkien kansalaisten vapaasta virkistyskäytöstä.

Myös julkiset hallintotehtävät, etenkin luonnonsuojelutehtävät, ovat Luontopalvelujen sisällä joutuneet tiukkaan kurimukseen. Tämä uhkaa suojelualueiden perustutkimusta ja seurantaa. Valtion luonnonsuojelualueita hallinnoiva organisaatio menettää paitsi luonnonsuojelun asiantuntemusta, myös perustietoa luonnon monimuotoisuudesta, sen suojelusta ja luonnonhoitotoimien vaikutuksista.

Ulkoapäin tarkastellen ja Metsähallituksen sisältä kuuluvien kaikujen perusteella vaikuttaa siis siltä, että käynnissä on Luontopalvelujen organisaation, toiminnan ja valtion luontokohteilla retkeilyn kurjistaminen ja perusteelliseen hajaannukseen johtava kehityskulku. Tämä siitä huolimatta, että Metsähallitus teki viime vuonna liiketoimintapuolella kaikkien aikojen parhaan tuloksensa.

Hyvinvointia luonnosta

Alun perin lähtökohdaksi kansallispuistojen kehittämiselle otettiin kansainvälisesti hyväksytty määritelmä puistoista alkuperäisen luonnon suojelualueina sekä nähtävyys- ja retkeilykohteina. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa luonnonsuojelun, luonnossa liikkumisen ja ihmisten hyvinvoinnin toisiaan tukeva merkitys.

Viime vuonna kansallispuistoissa ja Metsähallituksen muissa retkikohteissa kävijöitä oli yhteensä 8,6 miljoonaa. Se on huima määrä. Jotta luonnossa liikkumisen terveysvaikutukset tulisivat konkreettisemmiksi, Metsähallitus ja UKK-instituutti ovat laskeneet, kuinka paljon kansallispuistoissa retkeily säästää yhteiskunnan varoja. Esimerkiksi vuonna 2022 retkeilyn tuottamien terveyshyötyjen myötä säästöä syntyi 164 miljoonaa euroa!  

Jos ja kun rahoitusleikkaukset johtavat retkeilyn vähentymiseen, voi muutaman miljoonan leikkaaminen Luontopalveluilta koitua yhteiskunnalle monin verroin kalliimmaksi kuin mitä kuvitellaan säästettävän. Leikkauksilla voi olla arvaamattomia seurauksia myös luonnon monimuotoisuudelle. 

Luontoa tarvitaan enemmän, ei vähemmän

Retkeilyrakenteiden ylläpito ja suojelualueverkon jatkuva täydentäminen on sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta että luonnon pirstoutumisen ja monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi täysin välttämätöntä. 

Luonnonsuojelu, kansallispuistot ja luonnossa liikkuminen ovat osa Suomen hyvinvointia – tätä kaikkea tarvitaan enemmän, ei suinkaan vähemmän! Metsähallituksen Luontopalveluihin, luonnonsuojelutehtäviin, retkeilyrakenteisiin ja merkittävien luontokohteiden opastuskeskuksiin kohdistuvat leikkaukset kääntävät politiikkaa täysin väärään ja myös hallituksen omien tavoitteiden vastaiseen suuntaan.

Luontopalvelujen rahoituksen leikkaukset kannattaakin perua nyt, kun suuremman vahingon aiheuttaminen ja karkeiden virheiden välttäminen on mahdollista. Vielä voidaan lähteä luontopositiivisuuden tielle – tarvitaan vain tahtoa ja poliittista pelisilmää.

Suomen 41. kansallispuisto perustettiin Sallaan tammikuussa 2022. Loppujen lopuksi kansallispuistokomitean esitykset ovat 40 vuodessa lähes toteutuneet. Sen ehti nähdä aikanaan keskeisesti kansallispuistokomitean kuulemana asiantuntijana päätöksiin vaikuttanut Luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen (1978-1990) puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi (1930-2022).

Arvokasta luonnonsuojelutyötä ja kansallispuistoja ei kannata rapauttaa, vaan entisestään rikastaa. Suomeen mahtuu suojelua, se lisää hyvinvointia. 

Hanna Halmeenpää
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.