Näkökulma: Valtion maiden vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelun piti olla helppo homma

Kaksi vuotta sitten EU:n komissio julkaisi ohjeen, jonka mukaan jäsenmaat voisivat määritellä itse, mitä ne tarkoittavat vanhoilla metsillä. Suomessa lausunnoille tuotiinkin kesälomakaudeksi 2024 ehdotus kansallisiksi vanhojen metsien kriteereiksi, joissa ikä- ja lahopuurajat oli hilattu aivan liian korkealle, ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että aivan liian harva metsä tullaan luokittelemaan suojelun arvoiseksi. Monet asiasta lausuneet tutkijat ja muut tahot vaativat, että kriteeristö olisi palautettava valmisteluun. 

Kriteerien keskeneräisyydestä huolimatta Metsähallituksen Metsätalous oy aloitti valtion maiden vanhojen ja luonnontilaisten metsien inventoinnit, eli kartoitukset, maastokaudella 2024. Kartoituksia on ilmeisesti siis tehty poliittisesti, ei tieteellisesti määriteltyjen kriteerien pohjalta

Lausuntokierroksen jälkeen vanhojen metsien kriteerit olivat jo kerran valtioneuvoston yleisistunnon asialistalla marraskuussa nuijan kopautusta vaille valmiina, mutta asia palautettiin valmisteluun oikeuskanslerin toimesta. Tämän jälkeen kriteereistä ei ole kuulunut mitään julkisuuteen.  

Miten yksityismetsien suojelu hoidetaan?

Valtion vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelun olisi luullut olevan yksinkertainen harjoitus ja kenties Suomen historian edullisin luonnonsuojeluteko. 

Metsähallitus on aiemmin tunnistanut satoja tuhansia hehtaaria suojelemattomia vanhojen metsien kohteita, eivätkä nämä alueet ole olleet aikoihin metsätalouskäytössä. Näiden lisäksi Luonnonmetsätyöryhmän aktiivit ovat löytäneet suojelemattomia kohteita vielä lähes satatuhatta hehtaaria. Arvioiden mukaan valtion mailla on suojelematta noin 700 000 hehtaaria kertaalleen jo kartoitettuja vanhoja ja luonnontilaisia metsiä, jotka voitaisiin suojella välittömästi. Kartoituksiin varatut resurssit voitaisiin käyttää vielä kartoittamattomien, muiden kuin valtion omistamien metsien inventointeihin. 

Komission ohjeistus ei nimittäin tunne eroja maanomistajien välillä, vaan kaikkien vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelua pitäisi edistää. Suomelta kuitenkin puuttuvat suunnitelmat yksityismaiden ja erilaisten yhteisöjen metsien osalta. Valtion maita inventoidaan parhaillaan, ja osaa jo toista kertaa, mutta yksityismaiden osalta ei ole suunniteltu ensimmäisiäkään inventointeja. 

EU:n biodiversiteettistrategian julkaisusta on viisi vuotta, eikä Suomi ole vieläkään päässyt edes alkuun vanhojen metsien suojelussa. Valtion maiden inventoinnin toisen maastokauden alku lähenee, mutta kansallisista vanhojen metsien kriteereistä emme ole kuulleet pitkään aikaan mitään. 

Vanhat metsät ovat käymässä vähiin, ja niiden merkitys luonnon monimuotoisuuden ja ilmastokriisin torjunnan kannalta on korvaamaton. Suomessa ei saa käydä niin, että mittavan ja monivaiheisen prosessin jälkeen vanhojen metsien asema valtion mailla heikkenee eikä vahvistu. 

Liisa Toopakka
Kirjoittaja on monimuotoisuusasiantuntija.