Retkeilijät palasivat Pallakselle

Koronapandemia sulki Suomessa Metsähallituksen luontokeskukset ja autiotupien ovetkin napsahtivat lukkoon maaliskuun 16.päivänä. Kevät oli hiljaiseloa, lähinnä pakallisia ihmisiä liikkui. Lunta oli kyllä paljon. Toukokuun viimeisenä päivänä Pallaksellakin vielä hiihdettin.

Seuraavana päivänä, 1.6., kansallispuistojen opastuskeskukset ja tuvat avautuivat Suomessa. Juhannuksen alla retkeläisiä tuntui taas riittävän. Hämmästykseen asti: Pallaksen luontokeskukselta vaellusreitille liikkeelle lähtiessä parkkipaikka oli täynnä autoja, niitä oli kymmeniä. Useimmat päiväretkeläisten.

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus julkaisivat 26.6 kyselytutkimuksen tuloksen, jonka mukaan neljännes suomalaista kokee luontosuhteensa kehittyneen myönteisesti koronakevään aikana. Myös retkikohteissa on tapahtunut muutosta. Erityisesti opiskelijoiden eniten arvostama ympäristö on muuttunut: nyt jopa 29 % piti tärkeimpänä kansallispuistoja ja muita suojelu- ja retkeilyalueita, kun vuonna 2018 niiden osuus oli vain 11 %.

Pallaksellakin kävijämäärät ovat olleet vuosia kasvussa. Ei ihme, sillä täällä on Kilpisjärven suurtunturien jälkeen Suomen suurimmat korkeuserot. Ikonista ja herkkää tunturiluontoa, jota suosion kasvaessa suojellaan liialliselta kulutukselta. Paraikaa pyöreälakisilla keroilla kulkevaa vaellusreittiä kunnostetaan soralla. Näin se kestää paremmin vaeltajien askeleita, eikä polku leviä sivupoluille.

Korkeimman – ja Helsingin vuoden 1952 olympiatulen sytytyspaikkanakin tunnetun – Taivaskeron tuntumassa riski kulutuksesta on suurimmillaan. Täällä valkoisia sorasäkkejä erottuu helminauhana vaellusreitin varrella, levitystyö on alkamassa. Kurjenkanervat ja sieliköt kukkivat vaaleanpunaisina paljakalla. Niiden päälle ei tee mieli astua.

Autiotupien pihoilla on juhannuksen aikaan paljon telttoja. Nammalakurussa lasken yöllä ohi kulkiessa seitsemän. Moni tuntuu karttavan vielä tupia. Varaustupiinkin otetaan nukkujia vain puolet tavanomaisesta. Sama tilanne toistuu muidenkin autiotupien pihoilla.

Entä onko koronakeväällä ollut vaikutusta itse luontoon?

Kansallispuiston johtaja, biologi Pekka Sulkava ei näe kevään retkeilijäkadolla mainittavaa yhteyttä luonnon tilaan. Varhaiset pesijät, kuten korppi ja maakotka, saattoivat hyötyä rauhallisuudesta, mutta suurin osa linnuista pesii kuitenkin vasta nyt kesän tullen.

Moni sanoo silti saman: tänä vuonna kansallispuistossa on havaittu kanalintuja taas enemmän. Näen itsekin useita riekkoja ja kiirunoita kulkiessa. Sulkava muistuttaa, että koronan sijasta syynä lienee myyräkantojen vahvistuminen, joka alkoi jo viime vuonna. Kun ketuilla ja kärpillä on riittävästi myyriä ravinnokseen, saavat riekot ja kiirunat olla paremmin rauhassa. Pallaksella pikkunisäkkäiden kantojen vaihtelua on tutkittu vuosikymmenet.

Sulkava kertoo myös mielenkiintoisesta havainnosta: kanalintujen pesimämenestys on jopa parempi vaellusreitin varrella. Polun varressa petojen saalistuspaine kaiketi helpottaa. Ja retkeläiset eivät ole kansallispuistossa vaara valkoisina loistaville kanalinnuille – pikemminkin ehkä turva.

Korona on silti vaikuttanut Pallaksellakin. Tiukan talouden kannalta on ollut jopa helpotus, että nuotiopaikoilla on palanut ”valtavasti vähemmän puuta”. Roskaa ja käymäläjätettäkin on kertynyt niukemmin. Kaikki tämä huolto maksaa. Vastapainoksi suomalaisilla on kansallisaarteenaan kaikille avoimet ja ilmaiset kansallispuistot.

Puiston pohjoispäässä Ounastunturien puolellakin kulkijoita tulee lämpimässä aamupäivässä yllättävän paljon vastaan. Osa kantaa rinkkaa, joillakin oli päiväreput ja jotkut kipuavat vain sporttiasu yllään. Tunturikihut Pyhäkeron rinteillä seuraavat kulkijoita tarkkaavaisesti. Välillä ne nousevat kevyeen lentoonsa.

Vaelluksen aikana herännyt kysymys pitää esittää puiston johtajalle. Otatteko kaikki vaeltajat jatkossa vastaan vai onko luvassa rajoituksia?

”Vaeltajat mahtuvat hyvin, siinä ei ole tapahtunut mullistusta. Päiväkävijöiden trafiikki on paikka paikoin suurempaa”, Sulkava toteaa. Hän ei silti ennakoi vielä kävijämäärien rajoittamista.

Metsähallituksen Luontopalvelut on vuosikausia joutunut ylläpitämään kansallispuistoja tiukalla budjetilla. Valtion tulevaisuusinvestoinnit ja nyt koronaelvytys ovat tuoneet tukea myös Luontopalveluille.

”Helpottaa tietenkin, reikiä on ollut, nyt on päästy eteenpäin.”

Puistoa pitkään johtanut Sulkava kertoo, että esimerkiksi tulipaikkojen polttopuihin menee kuusinumeroinen luku euroja vuodessa. ”Se on meidän suurimpia kulueriä.” Monilla nuotiopaikoilla palaa lähes ikuinen tuli.

Lopuksi ei halota hiuksia vaan esimerkinomaisesti pohjoisen puuta: yksi klapi, siis halkaistun koivupöllin puolikas, maksaa Pallaksella kolmisen euroa. Käsivarren kärjessä hinta kipuaa vitoseen. Esimerkiksi kansallispuistojen syntysijoilla Yhdysvalloissa retkeläiset joutuvat ostamaan polttopuut kansallispuistoon tullessaan. Tyypillisesti joltakin huoltoasemalta ne nostetaan auton perään. Puistoihin on myös pääsymaksut. Suomessa valtio tarjoaa mahdollisuuden päästä kansallispuistoihin täysin ilmaiseksi ja tarjoaa polttopuutkin.

Suomessa vastuullinen retkeläinen muistaa koronan kurittamaa kansantaloutta kansallispuiston tulipaikallakin – ja pitää edelleen sopivasti etäisyyttä toisiin retkeläisiin.

Matti Nieminen

Suomen kansallispuistot ( Metsähallituksen Luontopalvelujen Luontoon.fi -verkkosivut):
https://www.luontoon.fi/kansallispuistot

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen tiedote (26.6.2020):
https://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Koronakevat_vaikuttanut_suomalaisten_luo(57859