Suomen luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto ekologisen kompensaation asetuksesta

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/1661/2023
Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Ympäristöministeriö 12.5.2023

Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto ympäristöministeriön vapaaehtoisen ekologisen kompensaation asetuksesta

Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan hyvittämisen kriteereissä olisi vaatimuksena oltava, että uhanalaiseen luontotyyppiin tai lajin elinympäristöön kohdistuva heikennys on hyvitettävä saman lajin elinympäristöön tai samaan luontotyyppiin kohdistuvin toimenpitein siten, että heikennyksistä huolimatta suojelutaso paranee. Tavoitteena tulisi siis olla nettopositiivisuus hyvityksen jälkeen. Pelkkä esityksen mukainen täysimääräisyys (“heikennyksen hyvityksenä esitettävien tuotettujen luonnonarvojen määrä olisi luonnonarvohehtaareina vähintään yhtä suuri kuin heikennettävän alueen heikennyt luonnonarvohehtaareina”) ei siis ole riittävää. Toinen epävarmuustekijöitä minimoiva keino, joka pitäisi lisätä asetukseen, on epävarmuuskerroin sen varalle, etteivät hyvitystoimenpiteet tuota ennakoitua vastetta.

Asetuksen muistiossa on tunnistettu oleelliset riskit vapaaehtoisen ekologisen kompensaation onnistumisessa luonnontilan parantumisen näkökulmasta. Näitä ovat ainakin:
– Hyvityksen joustot erityisesti uhanalaisten lajien ja luontotyyppien kohdalla
– Ohjausvaikutuksen rajallisuus, kun ekologinen kompensaatio ei ole pakollista, vaan vapaaehtoista
– Tiedonpuutteet ennallistamisen vasteista ja epävarmuuskertoimen puuttuminen
– Kompensaation, erityisesti suojelun, aiheuttaman käyttöpaineen lisääminen toisaalla.

Nämä asiat vaatisivat vielä lisätarkastelua ja huomioimista jatkossa.

Lisäksi Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että uhanalaisuusluokan osalta huomioitaisiin alueellinen uhanalaisuus, joka kertoo luonnon tilan paikallisesta heikentymisestä. Jatkovalmistelussa olisi myös tarkennettava asetusta siten, että estetään sellaiset tilanteet, joissa luonnonarvohehtaarin käyttäminen johtaa heikentynyttä aluetta pienempään kompensaatioalueeseen.

Oleellista ekologisen kompensaation onnistumisessa on, että se ei luo ohituskaistaa haittojen välttämiselle ja vähentämiselle tai muulle sääntelylle ja lupien edellytyksille. Asetuksen ehdotuksen mukaisesti kompensaation on oleellista tapahtua ennakoivasti ja lisäksi suunnitelmien tulee olla avoimia kansalaisyhteiskunnan arvioinnille ennen toteutusta ja heikennystä. Oleellista on myös asetuksessa mainittu laskentatapojen korjausmahdollisuus tiedon ja kokemuksen lisääntyessä.

Kaiken kaikkiaan Luonnonsuojeluliitto kannattaa vapaaehtoisen ekologisen kompensaation reunaehtojen sääntelyä, jotta kaikkea luonnolle hyödyllistä toimintaa ei aleta kutsua ekologiseksi kompensaatioksi. Liitto pitää myös oleellisena, että kaikki taloudellinen toiminta otetaan tulevaisuudessa pakollisen ekologisen kompensaation piiriin, jolloin luonto haittojen aiheuttajat myös osaltaan osallistuvat haittojen korjaamiseen ja luontokadon pysäyttämiseen.

Lisätietoja

ympäristöpäällikkö, Paloma Hannonen, p. 050 5323 219, paloma.hannonen@sll.fi