Töissä luonnolle – projektipäällikkö Titta Vikstedt

Kerro työstäsi Suomen luonnonsuojeluliitossa

Työskentelen Luonnonsuojeluliitossa projektipäällikkönä EU-rahoitteisessa Priodiversity LIFE -hankkeessa. Hankkeessa edistetään pölyttäjät huomioivaa ympäristönhoitoa kunnissa, koulutetaan kuntia niittyihin, pölyttäjiin ja vieraslajeihin liittyen sekä viestitään näistä teemoista suurelle yleisölle.

Vastaan siitä, että toimenpiteemme etenevät sovitun mukaisesti, budjetti pysyy tasapainossa ja kaikki tulee raportoitua rahoittajan sääntöjen mukaisesti. Toimin myös hankkeeseen palkattujen työntekijöiden esihenkilönä ja osallistun itsekin toimenpiteiden toteuttamiseen – muun muassa viestintään, tapahtumien järjestämiseen ja kouluttamiseen.

Kerro koulutuksestasi ja urapolustasi

Olen koulutukseltani FM – opiskelin maantiedettä ja ympäristötiedettä Turun yliopistossa, josta valmistuin 2011. Muutaman vuoden työelämässä vietettyäni palasin opintojen pariin ja suoritin KTM-tutkinnon. Olen työskennellyt vuosien saatossa ympäristön ja luonnon parissa muun muassa yliopistossa, ELY-keskuksessa, Metsähallituksen Luontopalveluissa ja kuntaomisteisessa yrityksessä. Urani alkuaikoina tein etenkin paikkatietoon ja maisemaselvityksiin liittyviä työtehtäviä. Viimeiset 7 vuotta olen työskennellyt erilaisten LIFE -hankkeiden parissa.

Kerro sinulle tärkeästä lähiluontokohteesta

Maalle muutettuani rakkaimmaksi lähiluontopaikaksi on muodostunut oma pihapiirini, jossa pääsen seuraamaan läheltä vuodenkiertoa. Talvisin arkea ilahduttavat eläinten jäljet lumessa ja ruokinnalla piipahtavat tiaiset – etenkin kuusitiaiset ja töyhtötiaiset. Keväisin taas vuoden ensimmäiset perhoset ja kimalaiset sykähdyttävät. Myös hirsitaloni seinustalla pesivien rusomuurarimehiläisten elämää on hauska seurata.

Olen pyrkinyt omilla teoillani edistämään monimuotoisuutta pihapiirissäni. Poistan ja seuraan vieraslajeja – erityisesti isotuomipihlajaa, jota putkahtelee lintujen syömien marjojen myötä pihapiirin metsäisiin osiin. Muutoin siistin pihaa hyvin harkiten, esimerkiksi talvimyrskyssä kaatuneet tai pystyyn kuolleet kuuset ovat saaneet jäädä lahopuuksi. Olen myös rakentanut tonttiin kuuluvalle vanhalle pellonpohjalle risuaidan ja antanut entisen asukkaan pellolle perustaman nurmikon osin niityttyä. Istutuksissa suosin hyötykasveja, luonnonkukkia ja keväisin ja syksyisin kukkivia perinneperennoja – varsinainen viherpeukalo en kuitenkaan ole vaan pidän enemmän pihapiirin elämän seuraamisesta. On mukava huomata, kuinka hallittu hoitamattomuus tuo pihalle elämää – lahopuihin ilmestyy koloja ja kääpiä, maamehiläinen löytää lehtikarikkeesta suojapaikan ja siistimättä jätetyssä nurkassa metsäapilakasvusto leviää vuosi vuodelta.