Töissä luonnolle – saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen

Kerro työstäsi luonnonsuojeluliitossa

Toimin luonnonsuojeluliitossa saimaannorppa-asiantuntijana ja vastaan liiton saimaannorppatyöstä kokonaisuutena.

Työni on monipuolista ja vaihtelevaa. Yhtenä päivänä pidän lapsille saimaannorppaoppituntia tai -nukketeatteriesitystä koulussa tai päiväkodissa, toisena päivänä olen maastossa kolaamassa apukinoksia, laskemassa norpanpesiä tai kuvaamassa norppien kiehkurakuvioita yksilöiden tunnistamista varten. Kolmantena päivänä saatan istua palavereissa suunnittelemassa yhteistyötä muiden norppatoimijoiden kanssa tai vääntämässä suojelutoimenpiteistä erilaisissa työryhmissä. Iso osa työtä on myös norppaturvallisen kalastuksen edistäminen, katiskoiden rakentaminen, viestintä ja erilaiset tapahtumat.

Kerro koulutuksestasi ja urapolustasi

Olen maatalous-metsätieteiden maisteri, pääaineena ympäristönsuojelu (Hgin yliopisto). Työn ohessa/opintovapaalla olen opiskellut kasvatustieteen A-opintokokonaisuuden Joensuun avoimessa yliopistossa sekä artenomi-AMK-tutkinnon (tekstiilisuunnittelija) Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa.

Opiskelujen ohessa tein paljon keikka- ja freelancer-töitä, mm. luontoselvityksiä ja ympäristönsuojelusuunnitelmia pääasiassa kunnille. Aika pian kuitenkin pääsin Suomen luonnonsuojeluliittoon Saimaan alueen aluesihteeriksi (myöh. aluepäällikkö). Äitiyslomien ja opintovapaiden sekä parin hankkeen pirstoma aluepäällikön työ muuttui kokopäiväiseksi saimaannorppatyöksi vuonna 2013. Sillä tiellä ollaan. Saimaannorppatyön ohessa teen jonkin verran tekstiilitöitä toiminimellä.

Kerro sinulle tärkeästä lähiluontokohteesta

Niitä ovat oma piha, lähimetsä sekä Saimaa ja sen saaret.

Lähintä luontoa on rintamamiestaloni vanha pihapiiri. Edellisen asukkaan kasvattamia perennoja ja omenapuita vaalin. Tällaiselle laiskalle puutarhurille piha saa olla varsin villi ja holtiton. Rakastan sireenien ja omenapuiden kukintaa, kukkapenkistä kaikkialle levinnyttä sinivuokkoa, pihan pöntöissä pesiviä tiaisia ja kirjosieppoja, kettuja, oravia, rusakoita, perhosia, hyönteisiä. Loppukesästä suuntaan ahkerasti marjaan ja sieneen kivenheiton päässä olevaan suojelumetsään tai Saimaan saariin. Lähimetsässä käyn myös ympäri vuoden purkamassa pahimmat höyryt päästäni, jos ja kun sellaiselle tarvetta on. Konkreettisesti tunnen, kuinka hartiat rentoutuvat ja päässä selkenee, kun pääsen metsään.

Mutta sieluni lepää eniten Saimaalla, jonka myös miellän lähiluonnoksi. Lähin ranta on reilun kilometrin päässä kotoani. En ole mökkeilijä enkä halua omia itselleni yhtään rantametriä, vaan ennemminkin ”löytöretkeilijä”. Liikun kävellen, hiihtäen, potkukelkalla, veneellä, meloen, suppaillen pitkin Saimaan vesiä, jäitä ja rantoja.