Vieraslajit ovat luontokadon merkittävimpiä taus­ta­te­ki­jöi­tä – parhaiten haittoja ehkäistään ennakoinnilla

Montrealissa, Kanadassa järjestettiin joulukuussa YK:n biodiversiteettikokous (COP15). Kokouksen oli määrä päättää toimista, joilla luontokato voitaisiin pysäyttää vuoteen 2030 mennessä – tavoite, joka pyrittiin saavuttamaan jo vuonna 2020, mutta jossa epäonnistuttiin.

Kokouksessa päätettiin uudesta maailmanlaajuisesta kehyssuunnitelmasta, Global Biodiversity Frameworkista (GBF). GBF:n toteuttamiseen sitoutui n. 200 maata mukaan lukien kaikki EU:n jäsenvaltiot. GBF sisältää neljä pitkän tähtäimen päämäärää vuodelle 2050 sekä 23 luonnon monimuotoisuutta vahvistavaa tavoitetta, jotka tulee saavuttaa 2030 mennessä. Tärkeimpiin päätöksiin sisältyy tavoite 30 % kaikkien maa-, sisävesi- ja merialueiden suojelusta sekä 30 % jo heikentyneiden ekosysteemien ennallistamisesta.

Päätöksiin sisältyi myös periaatteellinen sitoutuminen toimenpiteiden rahoituksen (vähintään 200 miljardia USD 2030) kasvattamiseen sekä luonnolle haitallisten tukien karsiminen vähintään 500 mrd USD 2030 mennessä.

Lue tarkemmin päätöksistä ja niiden merkityksestä kokouksessa Luonnonsuojeluliiton edustajana toimineen suojeluasiantuntija Alisa Pihlajan artikkelista

Vieraslajien aiheuttamat haitat torpataan tehokkaimmin ennakoinnilla

Haitalliset vieraslajit saivat Montrealin kokouksessa ansaitsemansa huomion yhtenä luontokadon merkittävimmistä ajureista. Vieraslajit tulevat olemaan tulevaisuudessa ilmaston kuumetessa nykyistä merkittävämpi haittojen aiheuttaja myös Suomessa, sillä talvien lämmetessä ja lyhentyessä sekä kasvukauden pidentyessä yhä useampi tulokaslaji ja vieraslaji löytää uutta jalansijaa aiemmin kylmästä Pohjolasta.

Montrealin kokouksessa vieraslajihaittojen vähentämiseen liittyvät toimenpiteet kirjattiin tavoitteen kuusi alle:

Poista, minimoi, vähennä tai lievennä haitallisten vieraslajien vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille tunnistamalla ja vaikuttamalla vieraslajien leviämisväyliin, estämällä ennalta erityisen merkittävien vieraslajien saapuminen ja vakiintuminen uusille alueille vähentämällä leviämistapahtumien ja vakiintumisten määrää vähintään 50 % vuoteen 2030 mennessä, sekä hävittämällä haitalliset vieraslajit kokonaan erityisesti ensisijaisesti suojeltavilta kohteilta, kuten saarilta (vapaa suomennos).

Vieraslajien leviämisväyliin vaikuttaminen ja uusien lajien vakiintumisen estäminen ennalta on nostettu tavoitteen kärjeksi, ja hyvästä syystä; vieraslajien pysäyttäminen ennalta on merkittävästi helpompaa, edullisempaa ja tuloksellisempaa kuin jo vakiintuneen ja laajalle levinneen lajin torjunta. Laajalle levinneen lajin kohdalla joudutaankin usein unohtamaan lajin hävittäminen kokonaan ja tyydytään jatkoleviämisen ja vahinkojen hillintään – mikä vaatii resursseja jatkuvaan seurantaan ja toistuvaan torjuntaan. Luontohaittojen lisäksi vieraslajien arvioidaan pelkästään EU:n alueella aiheuttavan vuosittain ainakin 12–20 miljardin euron kustannukset.

Joulukuun biodiversiteettikokouksen vieraslajityöryhmä julkaisi joukon suosituksia, jotka auttavat valtioita vaikuttamaan vieraslajien leviämisväyliin, vahvistavat valtioiden kykyä tehdä vieraslajityötä itsenäisesti ja yhteistyössä sekä auttavat arvioimaan ja varautumaan ilmaston kuumenemisen aiheuttamiin seurauksiiin. Tässä muutamia esimerkkejä:

Suunnitelmallinen yhteistyö: Vieraslajisuunnitelmien ja -strategioiden laatiminen paikalliselle, alueelliselle ja kansalliselle tasolle kansalaisten, järjestöjen, viranomaisten sekä tutkijoiden yhteistyönä.

Vieraslajitiedon saatavuuden ja tiedonkulun varmistaminen: Laadukas ja ajantasainen tieto vieraslajeista ja niiden kustannustehokkaista hallintamenetelmistä sekä nykyisten luonnonhoitoon liittyvien toimintatapojen arviointi ja jo käytössä olevien resurssien tehokkaampi hyödyntäminen luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Vieraslajityön riittävä resursointi ja toimintakyvyn kasvattaminen: Vieraslajien hallintatyötä tekevien viranomaisten ja muiden tahojen työn mahdollistaminen osoittamalla tiedonhallintaan, suunnitteluun, torjuntaan ja viestintään riittävästi taloudellisia että muita resursseja.

Ilmaston lämpenemiseen varautuminen: Ilmaston kuumenemisen aiheuttamien muutosten ennakointi liittyen vieraslajien leviämisväyliin ja -potentiaaliin.

Suomen vieraslajityö on hyvää, mutta kehitettävää löytyy

Suunnittelu hyvässä vauhdissa

Vieraslajityön suunnittelun osalta Suomessa ollaan viime vuosina päästy hyvään alkuun; Maa- ja metsätalousministeriö on jo laatinut vuosina 2018–2021 vieraslajien hallintasuunnitelmia EU- ja Suomen kansallisen vieraslajiluettelon lajien varalle. Hallintasuunnitelma sisältää sekä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä että linjauksia jo vakiintuneiden vieraslajien haittojen minimointiin. Seuraavaksi on vuorossa aluekohtaiset hallintasuunnitelmat, joissa tarkennetaan aikatauluja, toimenpiteitä sekä niistä vastuussa olevia tahoja.

Vieraslajitietoa kerrytetään

Vieraslajien sijaintitiedon sekä parhaimpien toimintatapojen välittämisessä eri toimijoille on vielä paljon tehtävää. Kaikki Suomen vieraslajihavainnot pyritään kokoamaan keskitetysti Lajitietokeskuksen Laji.fi -tietokantaan kaikkien helposti hyödynnettäväksi. Luonnonsuojeluliiton syksyllä 2021 tekemän kyselyn mukaan kuitenkin vain harva kunta kerää järjestelmällisesti vieraslajihavaintoja – vielä harvempi välittää tietoa eteenpäin Laji.fi-tietokantaan. Yksityismaiden osalta tietoaukot ovat todennäköisesti vielä merkittävämpiä. Positiivista on, että kansalaisia ja kuntien asukkaita on yhä enemmissä määrin kannustettu havaintojen ilmoittamiseen.

Resurssien puute hidastaa vieraslajityötä

Hallintasuunnitelmien toteuttamista hidastaa luonnonsuojelulle tuttu ongelma – rahoituksen puute. Esimerkiksi vuonna 2020 MMM:n ympäristöministeriöön verrattuna muhkeasta 2,7 miljardin euron budjetista 0,8 miljoonaa varattiin vieraslajien torjunnan tehostamiseen. Summa oli tuolloin poikkeuksellisen suuri ja määrärahat sittemmin ovat pienentyneet. Erityisesti vieraslajihaittojen vähentämiseen suunnattua ELY-rahoitusta oli kunnille ja järjestöille tarjolla vuosina 2020–2021 – harmillisesti tähän kuntakentällä kipeästi tarvittavaan instrumenttiin ei määrärahoja ole sen jälkeen riittänyt. Pienikin taloudellinen tuki on tärkeä kannustin saada esimerkiksi uusia kuntia käynnistämään vieraslajityönsä ja ottamaan siten askelia kohti toiminnan vakiintumista.

Kuntien suuntaan tulisi lisätä viestintää

Viestintää, ja sen avulla tehtävää kansalaisten ja olennaisten kohderyhmien tietouden ja tietopohjan kasvattamista pidetään laajalti kenties tärkeimpänä keinona ennaltaehkäistä vieraslajien tarkoituksellista levittämistä ja tahatonta leviämistä. Suomessa vieraslajiviestintää ovat tehneet etenkin vastuuministeriöt ja -viranomaiset, Luonnonvarakeskus sekä luonnonsuojelu- ja muut järjestöt. Viestintä on kohdistettu pääosin kansalaisille sekä koti- ja ammattipuutarhureille, joiden tonteilta vieraslajit tavallisimmin päätyvät luontoon. Kunnille, jotka ovat tavallisesti keskeisimpiä vieraslajitoimijoita alueellaan, suunnattua viestintää on tehty vähemmän ja sitä olisi tärkeää lisätä – kunnat kaipaavat kipeästi myös vieraslajeihin liittyvää koulutusta.

Yhteistyössä on tehty hyviä ensiaskeleita

Suomessa on viimeisten vuosien aikana otettu lupaavia askelia vieraslajiyhteistyön saralla. Käytännön torjuntatyössä yhteistyö näkyy vahvimmin kuntien ja asukkaiden sekä paikallisten järjestöjen välillä vieraskasvilajien torjunnassa sekä viranomaisten ja vapaaehtoisten metsästäjien yhteistyössä tekemässä vieraslajipienpetojen, kuten supikoirien ja minkkien pyynnissä. Silti yhteistyön syntyminen on ollut vielä melko vahvasti riippuvaista hankerahoituksen saatavuudesta. Kestävien tulosten saavuttaminen vieraslajityössä vaatii lähes poikkeuksetta alueiden välistä yhteistyötä – oli kyseessä sitten tonttinaapurit, naapurikunnat tai naapurivaltiot. Vieraslajit eivät kunnioita ihmisen kartalle piirtämiä rajoja.

Ilmastonmuutos tuo Suomeenkin uusia vieraslajeja – ennakointi ja nopea reagointi tärkeää

Suomessa on viime vuosina havaittu useita maalle uusia haitallisia vieraslajeja, kuten rohmutokko, kiehkuravesirutto, aasianrunkojäärä, bambulaji, joiden kohdalla Suomen viranomaiset ovat toimineet kiitettävän nopeasti ja aloittaneet levinneisyyden kartoittamisen jälkeen ripeästi myös tehokkaat torjuntatoimet. Jo pidempään Suomessa olleiden mutta vielä harvalukuisten ja siten kokonaan hävitettävissä olevien lajien osalta on toivottavissa vielä ryhdistäytymistä. Esimerkiksi hamppuvillakon, lännenpalsamin tai alaskanlupiinin levinneisyyttä ei Suomessa ole selvitetty tai seurata, tarkempia torjuntasuunnitelmia ei ole laadittu eikä torjuntaan ole käytettävissä resursseja. Ehkä Suomessa olisi hyvä pysähtyä miettimään, minkä vieraslajien kohdalla niiden hallintaan käytettävät resurssit tuottaisivat suurimman hyödyn?

Montrealin tavoitteet Suomen vieraslajityötä vauhdittamaan?

Yksi Montrealin kokouksen tavoitteista oli edistää alueiden maankäytön kokonaisvaltaista suunnittelua niin, että toimenpiteissä otetaan huomioon kaikki alueen luonnon monimuotoisuuteen, elinympäristöjen laatuun sekä ekosysteemien toimivuuteen vaikuttavat tekijät. Vieraslajityötäkään ei tule tehdä omassa karsinassaan, vaan yhdistää ja toteuttaa toimet yhdessä muiden luonnonsuojelu- ja ennallistamistavoitteiden kanssa.

On kiinnostavaa nähdä, miten Montrealin kokous sekä EU:n ja Suomen itse asettamat tavoitteet luontokadon vähentämiseksi vaikuttavat tekemiseen Suomessa. Vieraslajien osalta valmiita hallintasuunnitelmia on jo olemassa toteutettavaksi, joten toimeen voi ryhtyä heti. Kunnianhimoisimmatkin tavoitteet ja parhaat toimintasuunnitelmat ovat merkityksettömiä, jos niiden toteuttamiseen ei ohjata riittävästi ja pitkäaikaisesti resursseja.

Vuosi 2030 häämöttää vain seitsemän vuoden päässä.

LISÄTIETOJA

Markus Seppälä, vieraslajiasiantuntija VieKas LIFE

markus.seppala(at)sll.fi, p. 044 3069 546

Titta Vikstedt, hankekoordinaattori VieKas LIFE

titta.vikstedt(at)sll.fi, p. 040 632 7578

Lisätietoa VieKas LIFE -hankkeesta: sll.fi/viekas-life

Lue lisää vieraslejista.