Luonnonkukkien niittämisestä

Luonnonkukkien päivää vietettiin 15.6. Seurailin tienvieren kasveja ja odottelin eri lajien kukkimista ja mataroiden tuoksua. Odottelin, että näkisin tänäkin kesänä ketoneilikoita.

Ennen juhannusta ihmisiin iski hitonmoinen tarve siistiä luonto järjestykseen. Niittokoneet ja leikkurit surrasivat vimmatusti muutaman päivän.

Tienvieret olivatkin siistejä.. niissä ei kasvanut enää muuta kuin parturoitua nurmikkoa. Ja mikä pahinta, lupiinikasvustot oli jätetty paikoilleen. Leikkureiden ruuaksi oli joutunut niitty- keto-, lehto- ja muinaiskasvit, joita Eurassakin on.

Niittäminen köyhdyttää luontoa, vähentää monimuotoisuutta, vieraslajit pääsevät valtaamaan niiden alueita. Monet niitty- ja ketokasvit ovat taantuneita. Perhosten ja pölyttäjien ravinto- ja isäntäkasvit häviävät.

Niittämistä puolustellaan liikenteen näkyvyyden vuoksi. Jossain kohtaa ehkä, mutta suuremmaksi osaksi sillä ei ole merkitystä. On myös arveltu, että eläimet jäävät helpommin auton alle, kun ei ole kasvirajaa tien ja pientareen välissä. Muutenkin luonnonkukkien paikoilleen jättäminen voisi lisätä kasvien tuntemista ja harrastusta.

Toivottavasti vähän sietäisimme luonnon ”epäjärjestystä”; niitettäisiin vain kerran kesässä, elokuun loppupuolella, jolloin suurin osa kasveista olisi jo siementänyt.

Kunta voisi kylvää kukkaniittyjä poimittavaksi ja ihailtavaksi, ainakin Eurassa nurmikkopeltoja riittää. Ja saisi ihailla kukkivia pientareita.

Päivi Sandelin