Wanhan Apteekin puutarha on Kiukaisten vanhan, puretun apteekkirakennuksen ympäristön villiintynyt puutarha ja niitty. Ympäristöseura aloitti alueen hoitotoimet syksyllä 2011. Tällä sivulla on tietoa ja kuvia puutarhan ja niityn hoidon vaiheista.
Puutarhan esittely
Satakunnassa Eurassa Kiukaisten Eurakoskella sijaitseva Wanhan Apteekin puutarha-alue on keskeisellä paikalla Lähivakuutuksen rakennuksen takana ja rajoittuu toiselta sivultaan Lounais-Suomen toiseksi suurimpaan jokeen – Eurajokeen. Entisen Kiukaisten kunnan keskustaajamassa joki kohisee vuolaana Eurakoskena, jossa on aikojen kuluessa ollut useita myllyjä. Joen varrella, kosken ja padon yläpuolella sijaitsi aikanaan Kiukaisten vanha apteekki ja sen laaja puutarha-alue. Nykyinen puutarhan vieressä sijaitseva pato on rakennettu vuonna 1934. Sen kupeessa toimivat saha ja mylly aina vuoteen 1971, jolloin molemmat tuhoutuivat tulipalossa. Itse apteekkirakennus purettiin joen varrelta vuonna 1981.
Eurakosken pato oli palon jälkeen hyödyntämättömänä vuoteen 2006 saakka, jolloin vastaperustettu Eurakosken Woima Oy ryhtyi rakentamaan paikalle minivesivoimalaa. Pienvoimalaitos pääsi aloittamaan toimintansa koskessa vuonna 2007. Nykyään puutarhan alue on LähiTapiolan omistuksessa, ja paikalla on yhä pieni osa vanhan apteekkirakennuksen perustuksista jäljellä.
Seuraavissa kartoissa on esitelty puutarhan sijainti punaisella nuolella. Tarkka osoite on Eurakoskentie 45.
Maanmittauslaitoksen Maastokarttarasteri 1:50 000, 04/2016. (Karttaa rajattu)
© Maanmittauslaitos, lupa nro MML 2175/05 00 02 01/2016
Kunnostus
Ala-Satakunnan Ympäristöseura teki alueesta viisivuotisen kunnostus- ja hoitosopimuksen alueen omistajan, LähiTapiolan, kanssa ja aloitti syksyllä 2011 Wanhan Apteekin puutarhan kunnostustoimet. Kun vanhojen puutarhakasvien elintilaa vievää ruoho- ja heinäkasvustoa poistettiin, pääsivät perinnekasvit esiin. Hankkeeseen liittyen alueen kasvillisuus kartoitettiin. Vuoden 2012 kartoituksessa löydettiin yhteensä 109 eri kasvilajia, ja alueen lajiston silmällä pitäminen jatkuu yhä. Ensimmäisen vuoden kartoitusten pohjalta puutarhaan suunniteltiin ja laadittiin yksi suurempi infotaulu, jossa kerrotaan alueen historiasta ja Wanhasta Kiukaisten Apteekista, sekä opastetauluja kasveista, jotka edustavat apteekin vanhoja perannoja ja puistokasveja. Lisäksi Eurakoskentien varteen asennettiin Apteekin puutarhaan opastava tienviitta, ja puutarhaan hankittiin myös kaksi puistopenkkiä.
Vuonna 2013 alueelle ripustettiin neljätoista linnunpönttöä. Niiden vakiintuneita asukkeja ovat kottarainen, sinitiainen, talitiainen, kirjosieppo ja pikkuvarpunen.
Kesällä 2015 niittotalkoot järjestettiin samaan aikaan Kiukaisten kylätapahtuman kanssa, jolloin niitylle tuotiin talkoiden ajaksi myös vuohia, kana ja kukko sekä hevonen nuorempien vierailijoiden ihmeteltäväksi. Niittojätteen haravointiin osallistui kymmenkunta kyläläistä, ja paikalla kävi useita kymmeniä lapsia vanhempineen tutustumassa eläimiin ja puutarhaan.
Monimuotoisuus
Alue on puistomaista, kaunista jokirantamaisemaa, jossa kasvaa vanhoja puita ja perinnekasveja. Erityisen kauniita ovat myös valjastettunakin kohiseva Eurakoski ja sen rehevät jokilehdot ja -niityt. Joen rannassa kulkee polku, jota paikalliset asukkaat käyttävät. Alue on ollut vuosia hoitamattomana ja pahasti ruohottunut, mutta reippaalla kunnostuksella ja asianmukaisilla hoitotoimenpiteillä puutarha- ja perinnekasvit sekä niiden maassa uinuvat vanhat siemenpankit ovat saaneet kasvutilaa ja lajimäärä vanhassa puutarhassa on kasvanut. Alueella on nykyisin runsas kasvilajisto, niittyä ja puistomaista kaunista jokirantaa, jossa kasvaa vanhoja puita sekä puutarha- ja rohdoskasveja. Kunnostuksen myötä myös polkua käyttävät ohikulkijat ja kuntoilijat ovat saaneet lisää tutkittavaa ja iloa silmälle.
Opetuspaketteja ja retkiä lapsille ja nuorille
Opetuspaketti on osa Euran kunnan kulttuurikasvatussuunnitelmaa 2017 – 2018.
Se löytyy suunnitelman sivulta 18. Koko suunnitelma saatavissa täältä tai Euran kunnan kotisivuilta eura.fi -> Palvelut -> Kulttuuripalvelut -> Euran kulttuurikasvatussuunnitelma.
Voit lukea Wanhan Apteekin apteekkareista ja Apteekin historiasta täältä.
Lajistokartoitukset
Alueella on kartoitettu niin kasvi- kuin hyönteislajistoa jo useamman vuoden ajan, ja lajiston silmällä pitäminen jatkuu yhä. Lajilistat elävät jatkuvasti luonnosta kiinnostuneiden aktiivien käydessä paikalla ja tutkiessa lajistoa pitkin vuotta. Ohessa kerrotaan alueelle tehdyistä kartoituksista yksityiskohtaisemmin omissa osioissaan.
Kasvit
Kiukaisten vanhan apteekin puutarhassa Eurakoskella on kartoitettu kasvilajistoa vuodesta 2012 talkoovoimin. Pääasiallisina kartoittajina ovat toimineet euralaiset Inkeri Hurme, Erkki Jaakohuhta sekä Seppo Varjonen. Kasvilajiston kartoitus ja dokumentoiminen aloitettiin ensimmäisten hoitoniittojen yhteydessä syksyllä 2011, ja jo vuoden 2012 aikana viidellä kartoituskerralla (20.4., 11.5., 7.6., 2.7. ja 11.8.) alueelta löydettiinkin kaiken kaikkiaan 109 kasvilajia.
Kartoituksen tulokset näkyvät lajilistan lisäksi myös paikan päällä itse puutarhassa. Apteekin alueelle teetettiin vuonna 2013 opastetaulut 12 edustavasta kasvilajista, ja kartoituksen ansiosta alueelle on myös osattu merkitä nauhoilla merkittävimmät lajit ennen niittotalkoita. Onnistuneiden hoitoniittojen ja kasvillisuuden poiston ansiosta alueen monimuotoisuus on kasvanut vanhan siemenpankin jäänteiden itäessä ja saadessa elintilaa heinä- ja rikkakasveilta. Myös erikoisten hyötykasvien kasvua on rajoitettu niittämällä osa kasvustosta pois, jotta alue pysyisi mahdollisimman lajirikkaana.
Tähän mennessä kasvilajeja on löytynyt 112. Lajiston joukossa on merkittävä määrä vanhoja puutarha-, lääke- ja rohdoskasveja sekä muutama erikoisempi niittykasvi. Jatkossa alueen kartoitusta jatketaan yhä, ja onkin mahdollista, että entisen apteekin alueen siemenpankista tulee esille vielä uusia erikoisia kasvilajeja.
Lajilista puutarhassa havaituista kasvilajeista:
| ahomansikka | lehtokoiranvehnä | puna-ailakki |
| ahosuolaheinä | lehtosinilatva* | puna-apila |
| aitovirna | leskenlehti | punaherukka |
| akileija | linnunkaali | pähkinäpensas |
| alsikeapila | lutukka | raita |
| amerikanhorsma | lännenpensaskanukka | ranta-alpi |
| harmaaleppä | maitohorsma | rentohaarikko |
| heinätähtimö | mesiangervo | rohtotädyke |
| helmililja | metsäapila | ruokohelpi |
| hevonhierakka | metsäkastikka | ruotsinraunioyrtti |
| hieskoivu | niittynurmikka | rönsylemmikki |
| hiirenporras | niittynätkelmä | sarjakeltano |
| idänhierakka/vesihierakka* | nokkonen | seittitakiainen |
| idänvirpiangervo | nurmilauha | siankärsämö |
| isokevättähti | nurminata | sinivuokko |
| isorantamatara | nurmirölli | siperianlehtikuusi |
| isosorsimo | niittyleinikki | syyläjuuri |
| jalokiurunkannus | niittysuolaheinä | syysmaitiainen |
| jauhosavikka | nurmihärkki | tahmavillakko |
| juolavehnä | nurmipuntarpää | tannerpihatar |
| kanadanpiisku | nurmitädyke | terrttuseija |
| kanukka* | orjanruusu | tervaleppä |
| karhunputki | paimenmatara | timotei |
| karviainen | palsamipoppeli | tuoksuorvokki |
| kastikka, metsäkastikka* | peltokierto | tuomi |
| kevätesikko | peltokorte | ukonkello |
| kielo | pelto-ohdake | unkarinsyreeni |
| kirjopillike | peltosaunio | vaahtera |
| koiranheinä | peurankello | vadelma |
| koiranheisi | piharatamo | valkokarhunköynnös |
| koiranputki | pihasaunio | valkovuokko |
| kurjenkello | pihatähtimö | valkoapila |
| kurjenmiekka | pihjala | vehka |
| kyläkarhiainen | pikarililja | viitakastikka |
| kyläkellukka | piparjuuri | voikukka |
| kylämaltsa | poimuhierakka | vuohenkello |
| käenkaali | puistolemmikki | vuorikaunokki |
| lampaannata | pujo | väripeippi |
Lisäksi mielenkiintoinen, aika harvinainen sieni, joka löytyi 20.4.2012 käynnin yhteydessä: punamaljakas (Sarcoscypha austriaca)
*Tarkistettava
Perhoset ja sudenkorennot
Kiukaisten vanhan apteekin puutarhassa kartoitettiin kesällä 2014 paikan perhoslajistoa Janne Liikasen johdolla. Perhoslajiston havainnoinnissa käytettiin yhtä ns. Jalas-tyyppistä valopyydystä, joka sijoitettiin suojaisaan paikkaan omenapuuhun niityn keskelle. Pyydys oli pyynnissä toukokuun loppupuoliskolta lokakuun loppuun, ja se koettiin 1-2 viikon välein. Saaliin perhoslajit pyrittiin määrittämään mahdollisimman tarkasti ja kaikki havainnot on talletettu Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintotietokantaan.
Kaikkiaan perhoslajeja löytyi kesän aikana 254. Määritettyjä yksilöitä kertyi kaikkiaan 2078. Sekä laji- että yksilömäärä jäivät melko pieniksi. Pyydyksen lähellä oli elohopealampulla varustettuja pihavaloja, jotka ehkä heikensivät osittain valon houkutustehoa. Uhanalaisia tai erityisen harvinaisia lajeja ei havaittu.
Paikan runsaimpiin lajeihin kuuluvaa sameaolkiyökköstä (vasemmalla) löytyi kaikkiaan 155 yksilöä, ja se on yleensäkin eräs runsaimpia valolle tulevia suurperhoslajeja, joka esiintyy yleisenä aina Oulun korkeudelle asti. Perhonen lentää usein kahtena sukupolvena kesäkuun lopulta syyskuun puolelle ja lajin toukka elää heinien lehdillä.
Kolmioruuniyökköstä (keskellä) havaittiin kaikkiaan 104 yksilöä. Perhonen lentää yleisenä heinäkuussa lähes kaikenlaisissa elinympäristöissä maan eteläosissa. Toukka on moniruokainen.
Keltapetoyökkösen (oikealla) yksilömäärä jäi niukasti alle sadan (92). Lajin nimi tulee siitä, että sen lehtipuilla ja pensailla elävän toukan on todettu tappavan muita toukkia ja ehkä jopa syövän niitä. Perhonen lentää loppukesällä heinäkuun lopulta syyskuulle, ja laji on runsas varsinkin lehtomaisissa ympäristöissä Suomen eteläosissa.
Paikan mielenkiintoisimpiin lajeihin kuuluva tuomiruuhikas (vasemmalla) on pienikokoinen vaatimattoman näköinen perhonen, joka esiintyy aivan eteläisimmässä Suomessa ja rannikolla aina Vaasan korkeudelle. Sisämaan havainnot ovat enimmäkseen yksittäisiä. Lajia todettiin apteekin puutarhasta kaikkiaan 5 yksilöä eli jokivarressa lienee vahva esiintymä. Perhonen lentää heinäkuussa ja sen toukka elää mm. tuomen ja pihlajan kukinnoissa ja lehdillä.
Komea keltaritariyökkönen (oikealla) elää toukkana varsinkin isoilla tuomilla. Laji on levittäytynyt hiljalleen Kaakosta Suomen eteläosiin ja ilmeisesti parin vuoden takaisista vaelluksista on jäänyt pysyviä esiintymiä myös tänne Satakuntaan. Perhonen lentää lehdoissa heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle. Keltaritariyökköstä havaittiin vain yksi yksilö mutta laji tulee melko huonosti valolle, joten sillä saattaa olla jokivarressa pysyvä kanta.
Sudenkorentojen havainnointi tapahtui Erkki Jaakohuhdan toimesta paikalla retkeilemällä ja korentoja tarkkailemalla vuodesta 2012 alkaen. Apteekin puutarhassa esiintyi sudenkorentolajeja useasta eri heimosta, ja lajisto on voimakkaasti jokiympäristöön sopeutunutta.
Kesäkuussa rannalla sijaitsevaan moninaiseen ympäristöön ilmestyivät runsaslukuisena neidonkorentoihin kuuluvat voimakkaan sinisävyiset immenkorennot, (vasemmalla) sekä vaatimattoman näköisten sulkakoipikorentojen heimon lajit. Tarkkasilmäinen voi myös bongata alueelta kirjavan keihästytönkorennon. Myös kiiltokorentojen heimoon kuuluvien vaski- ja välkekorentojen voitiin nähdä tekevän päivystyslentojaan rannoilla. Loppukesästä ilmestyivät lisäksi suuret ukonkorennot, joista näkyvimpiä lajeja ovat rusko- ja siniukonkorennot. Oikean puoleisessa kuvassa komeilee ruskoukonkorento.
WAP-hanke
Vuosina 2012 – 2013 Ala-Satakunnan Ympäristöseura toteutti Leader -hankkeen, joka nimettiin Wanhan Apteekin Puutarha-hankkeeksi (WAP-hanke). Se palveli yhdistyksen tarkoitusta ja tehtäviä edistämällä luonnon monimuotoisuutta, maisemallisia arvoja ja lisäämällä alueen asukkaiden luonto- ja lajitietämystä.
Päätavoitteena oli kunnostus- ja hoitotoimenpitein keinosukkessiota nopeuttaen perustaa alueelle maisemallisesti Eurajokeen sopeutuva niittyekosysteemi. Wanhan Apteekin Puutarha-hankkeen tarkoitus oli edistää Eurakosken alueen asukkaiden viihtyvyyttä, tuoda esille alueen paikallishistoriaa ja kulttuuria, lisätä tietoa vanhoista kasveista ja niiden käytöstä, lisätä lajintuntemusta ja näin ollen lisätä myös ihmisten arvostusta omaa asuinympäristöään ja sen lähihistoriaa kohtaan.
Hankkeen hoitosuunnitelmassa muun muassa todettiin: Niityn hoidossa kunnioitetaan alueen historiaa Kiukaisten Vanhan apteekin puutarhana. Vanhoja puutarhakasveja pyritään säilyttämään ja niiden kasvupaikkojen olosuhteita parantamaan. Tavoitteena on kehittää niin sanottu perhospuutarha, jossa vanhojen perennoiden vaaliminen olisi osa niittyekosysteemin hoitoa. Tarkennettuna vaaliminen tarkoittaa merkittyjen perennoiden pistemäistä hoitoa kasvupaikallaan, joka taas tarkoittaa lajista riippuen kasvupaikan kitkemistä (= n. 1 m halkaisija) ja tarvittaessa kasvualustan lannoittamista luonnonmukaisesti sekä kastelua. Apteekin puutarhasta on siis tarkoitus tulla Eurakosken pieni “perinnekasvitieteellinen” puutarha.
Wanhan Apteekin puutarha- hankkeessa puutarha-alue raivattiin ja kunnostettiin niin, että perinnekasvit saavat lisää elintilaa ja että siellä pääsee helposti liikkumaan. Puutarha niitettiin kahdesti vuodessa, kesä- ja elokuussa, talkoovoimin. Hoitoniittoja ennen säästettävät kasvit merkittiin nauhoilla, jotta talkoolaiset huomasivat säästää oikeat kasvilajit. Niiton lisäksi alueelta poistettiin aina rikka- ja muun kasvillisuuden niittojätteitä. Alueen kasvien kartoitus ja dokumentoiminen aloitettiin siis alueen hoitamisen kanssa samaan aikaan vuonna 2012 ja lajistoa kartoitetaan yhä pitkin kasvukautta.
Ensimmäisen vuoden kasvikartoitusten tulosten pohjalta tammi-helmikuussa 2013 valittiin 12 edustavaa puutarhan lääke-, rohdos- ja puutarhakasvilajia, joista tilattiin 12 puista kasvitaulua T:mi J.J. Koivistolta Kiukaisista. Niillä kasvit merkittiin niitylle tunnetuille kasvupaikoilleen toukokuussa 2013. Taulussa on kasvin kuvan lisäksi lajin tieteellinen nimi, levinneisyys sekä tietoa kasvin ominaisuuksista ja käytöstä. Lisäksi teetettiin yksi isompi puutarha-alueen info-taulu, jossa kerrotaan alueen historiasta ja Wanhasta Kiukaisten Apteekista.
Apteekin puutarhan kasvilajitauluista voivat myös koululaiset, päiväkotilaiset ja luontokerholaiset käydä oppimassa perinnekasvitietoutta. Kiukaisten alueella on myös paljon yhdistyksiä, jotka varmasti voisivat järjestää tulevaisuudessa puutarhassa jonkun pienimuotoisen tapahtuman. Näin Apteekin puutarha edistäisi Eurakosken alueella myös yhteisöllisyyttä ja oppimista.
Opastaulukasvit:
Taulu 1: Piparjuuri (Armoracia rusticana)
Taulu 2: Puistolemmikki (Myosotis sylvatica)
Taulu 3: Vuorikaunokki (Centaurea montana)
Taulu 4: Ukonkello (Campanula latifolia)
Taulu 5: Ruotsinraunioyrtti (Symphytum × uplandicum)
Taulu 6: Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis)
Taulu 7: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
Taulu 8: Tarhaukonhattu (Aconitum x stoerkianum)
Taulu 9: Kyläkarhiainen (Carduus crispus)
Taulu 10: Syyläjuuri (Scrophularia nodosa)
Taulu 11: Seittitakiainen (Arctium tomentosum)
Taulu 12: Palsamipoppeli (Populus balsamifera)
Taulujen lisäksi puutarhaan hankittiin myös vuonna 2013 muutama penkki, joihin puiston käyttäjät voivat istahtaa ihastelemaan kaunista jokimaisemaa ja tutustumaan kasveihin. Lisäksi kulku alueelle viitoitettiin kahdella Eurakoskentielle ja padon viereen laitetuilla tienviitoilla. Hankinnoista aiheutuneet kulut katettiin Luontosampo-hanketuella ja seuran omilla varoilla.
WAP -hankkeessa talkootunteja kertyi yhteensä 83,5 h. Yhteensä talkootunteja on kertynyt koko viisivuotisen hoitoprojektin aikana satoja, ja talkootöissä on ollut mukana 5-15 henkeä kerralla. Työtunnit koostuvat kasvillisuuskartoituksista, niittotalkoista, opaste- ja infotaulujen suunnittelusta, esittelytekstien kirjoittamisesta sekä taulujen materiaalihankinnoista, asennuksista ja pystytyksistä.
Opastetaulut
Jalokiurunkannus, Corydalis nobilis
Tuntomerkit:
Monivuotinen 30- 50 cm. Kukinto tiheä terttu, 20- 35 kukkainen, alimmat tukilehdet varsilehtien kaltaiset. Verholehdet 2 – 3 mm, hammaslaitaiset. Teriö 18 – 22 mm, keltainen; kannus 6 – 8 mm.
Kota 14 – 19 mm. Kukkii huhti-kesäkuussa, kuihtuu jo alkukesällä. Kasvupaikat puutarhoissa, puistoissa, pientareilla, lehdoissa ja joutomailla.
Levinneisyys:
Viljeltynä Etelä- ja Länsi-Suomessa, melko harvoin villiintynyt. Kotoisin Siperiasta ja Länsi- Kiinasta.
Käyttö:
Koristekasvi. Myrkyllinen.
Kyläkarhiainen, Carduus crispus
Tuntomerkit:
2-vuotinen 50 – 180 cm korkea ruoho. Varsi lähes kalju, haarova, leveälti siipipalteinen. Lehtien piikit hennohkoja, enintään 3 mm, tuskin pistäviä, joten lehden voi hyvin ottaa käteen. Mykeröstö tiheä, mykeröt piikittömiä, pystyjä. Kukat punavioletteja. Kukkii kesä-syyskuussa.
Levinneisyys:
Muinaistulokas, yleinen. Laajalle levinnyt ihmisen seuralaislaji pihoilla, pientareilla ja muilla tuoreilla kulttuurivaikutteisilla paikoilla.
Mesiangervo, Filipendula ulmaria
Tuntomerkit:
Monivuotinen 50 – 150 cm korkea ruoho. Varsi pysty, tanakka, yläosastaan haarova. Lehdet vuorottaiset, 3-5 pariset, päätelehdykkä muita isompi. Kukat kellanvalkeat, voimakastuoksuiset, kerrannaisessa kukinnossa. Tuoksu ja maku aromaattiset, tuoksu aiheutuu terälehdissä olevasta spireaöljystä.
Levinneisyys:
Yleinen koko maassa tuoreilla paikoilla, purojen ja jokien reunuksilla, rantaniityillä ja kosteissa lehdoissa.
Käyttö:
Vanha rohdoskasvi. Kukista ja lehdistä haudutettua teetä on juotu mm. kuumeeseen, vilustumiseen ja reumaattisiin vaivoihin. Käytetty myös oluen ja sahdin maustamiseen.
Palsamipoppeli, Populus balsamifera
Tuntomerkit:
Jopa 200-vuotiaaksi elävä 20 – 30 m korkea puu. Kasvutavaltaan epäsäännöllinen. Lehdet kapean soikeita, kaljuja, päältä vihreitä, alta vaaleita. Silmut ovat tummanruskeat ja niissä on tahmeaa ja tuoksuvaa hartsimaista ainetta. Lehtien puhjetessa ja sadesäällä koko puu tuoksuu hyvältä. Kukkii touko-kesäkuussa puistoissa, pihoissa ja kadunvarsilla.
Levinneisyys:
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva tuontilaji, joka meillä menestyy Oulun korkeudelle asti.
Käyttö:
Palsamipoppeli on Suomessa suosittu puistopuu ja istutuksissa yleisimmin käytetty poppelilaji.
Piparjuuri, Armoracia rusticana
Tuntomerkit:
Monivuotinen 50 – 130 cm korkea ruoho. Varsi pysty, ontto ja yläosastaan haarova. Ruusukelehdet varren tyvessä. Kukassa neljä valkoista terälehteä. Kukkii kesä-heinäkuussa puutarhoissa, niityillä ja joutomailla.
Levinneisyys:
Piparjuurta on viljelty Suomessa yleisesti maustekasvina puutarhoissa, joista se on usein villiintynyt. Se on meillä tyypillinen vanhojen puutarhojen viljelyjäänne. Piparjuuri on kotoisin Kaakkois-Euroopasta.
Käyttö:
Mehevää juurta käytetään liha- ja kalaruokien mausteena. Suosituimmat käyttökohteet ovat piparjuurikastike kalalle sekä säilykkeiden, eritoten kurkkujen mauste- ja säilöntäkasvina.
Puistolemmikki, Myosotis sylvatica
Tuntomerkit:
Monivuotinen 15 – 50 cm korkea ruoho. Lehdet kaljut tai harvakarvaiset. Teriö ratasmainen, tavallisesti kirkkaansininen tai valkoinen. Kukkii touko- kesäkuussa lehdoissa, puistoissa, puutarhoissa ja rehevissä metsissä.
Levinneisyys:
Eteläinen, melko yleinen. Puistolemmikki ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme, mutta on villiintynyt luontoomme.
Käyttö:
Koristekasvi, jota on vanhastaan kylvetty kartanoiden, pappiloiden ja apteekkien puutarhoihin. Lemmikit ovat monissa kulttuureissa ”rakkauden viestin”-kantaja.
Ruotsinraunioyrtti, Symphytum uplandicum
Tuntomerkit:
Monivuotinen 50 – 200 cm korkea ruoho. Kukinto lyhyt, tiheä, tukilehdetön. Teriö kapean kellomainen; nielussa suomut. Koristekasvi, kukinto monivärinen, sininen, punainen tai sinipunainen. Kukkii heinä- elokuussa pihoilla, puutarhoilla ja pientareilla.
Levinneisyys:
Ruotsinraunioyrtti on rohtoraunioyrtin ja tarharaunioyrtin risteymä. Risteymää tavataan harvakseltaan Etelä-Suomesta. Alkuperäiset lajit ovat Keski- ja Etelä- Euroopasta.
Käyttö:
Nykyisin koristekasvina, alkuperäisten kasvien juurakoita on aiemmin käytetty lääkekasvina.
Seittitakiainen, Arctium tomentosum
Tuntomerkit:
Kookas 50- 150 cm, haarova. Mykeröstö huiskilo. Mykeröt 2- 3 cm, tiheään seittikarvaiset. Sisäkehtosuomut suorat, tummanpunaiset. Kukat tummanpunaiset, nystyiset. Kukinta heinä-elokuussa.
Levinneisyys:
Etelä- ja Keski- Suomessa melko yleinen, Tuoreilla, kosteilla pihoilla, tien- ja radanvarsilla, kaatopaikoilla, joutomailla.
Käyttö:
Takiainen on aikoinaan ollut hyvin suosittu lääkekasvi ja sen juuri (Radix bardanea) on ollut apteekkitavaraa viime aikoihin asti. Vanha rohtokasvi, jonka juurta ja lehtiä on käytetty haavojen hoidossa.
Syyläjuuri, Scrophularia nodosa
Tuntomerkit:
Monivuotinen ruoho, korkeus 50-100 cm. Varsi sileä, 4-särmäinen. Lehdet puikeat tai herttamaiset. Kukinta-aika heinä-elokuu. Kukat pieniä, vihertävän ruskeita, harvoissa latvatertuissa. Paksu ja kyhmyinen juurakko. Lehdissä epämiellyttävä haju ja maku.
Levinneisyys:
Lehtomaisten metsien kasvi, mutta suosii myös ihmisen muuntamia paikkoja ja ilmestyy tienvierille ja kyliin. Etelä- ja Keski-Suomessa.
Käyttö:
Kansanlääkinnässä käytetty nimensä mukaisesti ennen muuta syylien poistoon, peräpukamiin ja paiseisiin.
Tarhaukonhattu, Aconitum x stoerkianum
Tuntomerkit:
Leinikkikasveihin kuuluva monivuotinen ruohokasvi. Korkeus 80-120 cm. Lehdet sormijakoiset, kapealiuskaiset. Kukinto haaroittunut, kerrannaisterttu. Kukat siniset, sinivioletit tai sinisen ja valkoisen kirjavat. Kukinta-aika heinä-syyskuu. Kasvisuvun nimi tulee kukan ylimmän terälehden hattumaisesta ulkonäöstä.
Levinneisyys:
Laji on kotoisin Keski-Euroopasta. Viljelty Suomessa koristekasvina ehkä jo 1600-luvulla.
Käyttö:
Koristekasvi. Koko kasvi hyvin myrkyllinen, varsinkin juuri, jota on käytetty muun muassa sudenmyrkkynä.
Ukonkello, Campanula latifolia
Tuntomerkit:
Monivuotinen 50 – 120 cm korkea ruoho. Varsi on haaraton ja yläosastaan nystykarvainen. Kukka kellomainen, 5-liuskainen ja väriltään vaalean sinipunainen tai valkoinen. Kukinto on runsaskukkainen terttu. Kukkii heinä-elokuussa multavilla lehtoniityillä, puutarhoissa ja puistoissa.
Levinneisyys:
Ukonkello ei kasva Suomessa luonnonvaraisena. Se on eteläinen tulokaslaji, jota tavataan villiintyneenä puutarhakarkulaisena Etelä-Suomessa. Ukonkello säilyy vanhoilla kasvupaikoillaan pitkään ja vaikuttaa luonnonkasvilta.
Käyttö:
Ukonkello on näyttävä koristekasvi. Sitä on viljelty myös ravinnoksi. Alkukesän ruusukelehtiä on käytetty korvaamaan pinaattia tai lehtivihanneksia. Paksua juurakkoa on taas käytetty parsan tai maa-artisokan korvikkeena.
Vuorikaunokki, Centaurea montana
Tuntomerkit:
Monivuotinen 30 – 80 cm korkea ruoho. Varsi tavallisesti haaraton ja harvakarvainen. Varsien kärjissä yksittäisiä kukkamaisia mykeröitä, jossa laitakukat ovat pitkiä ja tavallisesti väriltään sinisiä ja sisäkukat violetteja. Kukkii heinä-elokuussa pihoilla, puutarhoissa ja tienpientareilla.
Levinneisyys:
Vuorikaunokki ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, vaan on levinnyt Etelä- ja Keski-Suomen luontoon pitkällisen koristekasviviljelyn tuloksena. Laji on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta.
Käyttö:
Suomessa suosittu koristekasvi, jota Keski-Euroopan vuoristoalueilla on käytetty myös lääkekasvina.
