Wanhan Apteekin puutarhan opastetaulut

Tuntomerkit:

Monivuotinen 30- 50 cm. Kukinto tiheä terttu, 20- 35 kukkainen, alimmat tukilehdet varsilehtien kaltaiset. Verholehdet 2 – 3 mm, hammaslaitaiset. Teriö 18 – 22 mm, keltainen; kannus 6 – 8 mm.

Kota 14 – 19 mm. Kukkii huhti-kesäkuussa, kuihtuu jo alkukesällä. Kasvupaikat puutarhoissa, puistoissa, pientareilla, lehdoissa ja joutomailla.

Levinneisyys:

Viljeltynä Etelä- ja Länsi-Suomessa, melko harvoin villiintynyt. Kotoisin Siperiasta ja Länsi- Kiinasta.

Käyttö:

Koristekasvi. Myrkyllinen.

Tuntomerkit:

2-vuotinen 50 – 180 cm korkea ruoho. Varsi lähes kalju, haarova, leveälti siipipalteinen. Lehtien piikit hennohkoja, enintään 3 mm, tuskin pistäviä, joten lehden voi hyvin ottaa käteen. Mykeröstö tiheä, mykeröt piikittömiä, pystyjä. Kukat punavioletteja. Kukkii kesä-syyskuussa.

Levinneisyys:

Muinaistulokas, yleinen. Laajalle levinnyt ihmisen seuralaislaji pihoilla, pientareilla ja muilla tuoreilla kulttuurivaikutteisilla paikoilla.

Tuntomerkit:

Monivuotinen 50 – 150 cm korkea ruoho. Varsi pysty, tanakka, yläosastaan haarova. Lehdet vuorottaiset, 3-5 pariset, päätelehdykkä muita isompi. Kukat kellanvalkeat, voimakastuoksuiset, kerrannaisessa kukinnossa. Tuoksu ja maku aromaattiset, tuoksu aiheutuu terälehdissä olevasta spireaöljystä.

Levinneisyys:

Yleinen koko maassa tuoreilla paikoilla, purojen ja jokien reunuksilla, rantaniityillä ja kosteissa lehdoissa.

Käyttö:

Vanha rohdoskasvi. Kukista ja lehdistä haudutettua teetä on juotu mm. kuumeeseen, vilustumiseen ja reumaattisiin vaivoihin. Käytetty myös oluen ja sahdin maustamiseen.

Tuntomerkit:

Jopa 200-vuotiaaksi elävä 20 – 30 m korkea puu. Kasvutavaltaan epäsäännöllinen. Lehdet kapean soikeita, kaljuja, päältä vihreitä, alta vaaleita.  Silmut ovat tummanruskeat ja niissä on tahmeaa ja tuoksuvaa hartsimaista ainetta. Lehtien puhjetessa ja sadesäällä koko puu tuoksuu hyvältä. Kukkii touko-kesäkuussa puistoissa, pihoissa ja kadunvarsilla.

Levinneisyys:

Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva tuontilaji, joka meillä menestyy Oulun korkeudelle asti.

Käyttö:

Palsamipoppeli on Suomessa suosittu puistopuu ja istutuksissa yleisimmin käytetty poppelilaji.

Tuntomerkit:

Monivuotinen 50 – 130 cm korkea ruoho. Varsi pysty, ontto ja yläosastaan haarova. Ruusukelehdet varren tyvessä. Kukassa neljä valkoista terälehteä. Kukkii kesä-heinäkuussa puutarhoissa, niityillä ja joutomailla.

Levinneisyys:

Piparjuurta on viljelty Suomessa yleisesti maustekasvina puutarhoissa, joista se on usein villiintynyt. Se on meillä tyypillinen vanhojen puutarhojen viljelyjäänne. Piparjuuri on kotoisin Kaakkois-Euroopasta.

Käyttö:

Mehevää juurta käytetään liha- ja kalaruokien mausteena.  Suosituimmat käyttökohteet ovat piparjuurikastike kalalle sekä säilykkeiden, eritoten kurkkujen mauste- ja säilöntäkasvina.

Tuntomerkit:

Monivuotinen 15 – 50 cm korkea ruoho. Lehdet kaljut tai harvakarvaiset. Teriö ratasmainen, tavallisesti kirkkaansininen tai valkoinen. Kukkii touko- kesäkuussa lehdoissa, puistoissa, puutarhoissa ja rehevissä metsissä.

Levinneisyys:

Eteläinen, melko yleinen. Puistolemmikki ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme, mutta on villiintynyt luontoomme.

Käyttö:

Koristekasvi, jota on vanhastaan kylvetty kartanoiden, pappiloiden ja apteekkien puutarhoihin. Lemmikit ovat monissa kulttuureissa ”rakkauden viestin”-kantaja.

Tuntomerkit:

Monivuotinen 50 – 200 cm korkea ruoho. Kukinto lyhyt, tiheä, tukilehdetön. Teriö kapean kellomainen; nielussa suomut. Koristekasvi, kukinto monivärinen, sininen, punainen tai sinipunainen. Kukkii heinä- elokuussa pihoilla, puutarhoilla ja pientareilla.

Levinneisyys:

Ruotsinraunioyrtti on rohtoraunioyrtin ja tarharaunioyrtin risteymä. Risteymää tavataan harvakseltaan Etelä-Suomesta. Alkuperäiset lajit ovat Keski- ja Etelä- Euroopasta.

Käyttö:

Nykyisin koristekasvina, alkuperäisten kasvien juurakoita on aiemmin käytetty lääkekasvina.

Tuntomerkit:

Kookas 50- 150 cm, haarova. Mykeröstö huiskilo. Mykeröt 2- 3 cm, tiheään seittikarvaiset. Sisäkehtosuomut suorat, tummanpunaiset. Kukat tummanpunaiset, nystyiset. Kukinta heinä-elokuussa.

Levinneisyys:

Etelä- ja Keski- Suomessa melko yleinen, Tuoreilla, kosteilla pihoilla, tien- ja radanvarsilla, kaatopaikoilla, joutomailla.

Käyttö:

Takiainen on aikoinaan ollut hyvin suosittu lääkekasvi ja sen juuri (Radix bardanea) on ollut apteekkitavaraa viime aikoihin asti. Vanha rohtokasvi, jonka juurta ja lehtiä on käytetty haavojen hoidossa.

Tuntomerkit:

Monivuotinen ruoho, korkeus 50-100 cm. Varsi sileä, 4-särmäinen. Lehdet puikeat tai herttamaiset. Kukinta-aika heinä-elokuu. Kukat pieniä, vihertävän ruskeita, harvoissa latvatertuissa. Paksu ja kyhmyinen juurakko. Lehdissä epämiellyttävä haju ja maku.

Levinneisyys:

Lehtomaisten metsien kasvi, mutta suosii myös ihmisen muuntamia paikkoja ja ilmestyy tienvierille ja kyliin. Etelä- ja Keski-Suomessa.

Käyttö:

Kansanlääkinnässä käytetty nimensä mukaisesti ennen muuta syylien poistoon, peräpukamiin ja paiseisiin.

Tuntomerkit:

Leinikkikasveihin kuuluva monivuotinen ruohokasvi. Korkeus 80-120 cm. Lehdet sormijakoiset, kapealiuskaiset. Kukinto haaroittunut, kerrannaisterttu. Kukat siniset, sinivioletit tai sinisen ja valkoisen kirjavat. Kukinta-aika heinä-syyskuu. Kasvisuvun nimi tulee kukan ylimmän terälehden hattumaisesta ulkonäöstä.

Levinneisyys:

Laji on kotoisin Keski-Euroopasta. Viljelty Suomessa koristekasvina ehkä jo 1600-luvulla.

Käyttö:

Koristekasvi. Koko kasvi hyvin myrkyllinen, varsinkin juuri, jota on käytetty muun muassa sudenmyrkkynä.

Tuntomerkit:

Monivuotinen 50 – 120 cm korkea ruoho. Varsi on haaraton ja yläosastaan nystykarvainen. Kukka kellomainen, 5-liuskainen ja väriltään vaalean sinipunainen tai valkoinen. Kukinto on runsaskukkainen terttu. Kukkii heinä-elokuussa multavilla lehtoniityillä, puutarhoissa ja puistoissa.

Levinneisyys:

Ukonkello ei kasva Suomessa luonnonvaraisena. Se on eteläinen tulokaslaji, jota tavataan villiintyneenä puutarhakarkulaisena Etelä-Suomessa. Ukonkello säilyy vanhoilla kasvupaikoillaan pitkään ja vaikuttaa luonnonkasvilta.

Käyttö:

Ukonkello on näyttävä koristekasvi. Sitä on viljelty myös ravinnoksi. Alkukesän ruusukelehtiä on käytetty korvaamaan pinaattia tai lehtivihanneksia. Paksua juurakkoa on taas käytetty parsan tai maa-artisokan korvikkeena.

Tuntomerkit:

Monivuotinen 30 – 80 cm korkea ruoho.  Varsi tavallisesti haaraton ja harvakarvainen. Varsien kärjissä yksittäisiä kukkamaisia mykeröitä, jossa laitakukat ovat pitkiä ja tavallisesti väriltään sinisiä ja sisäkukat violetteja. Kukkii heinä-elokuussa pihoilla, puutarhoissa ja tienpientareilla.

Levinneisyys:

Vuorikaunokki ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, vaan on levinnyt Etelä- ja Keski-Suomen luontoon pitkällisen koristekasviviljelyn tuloksena. Laji on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta.

Käyttö:

Suomessa suosittu koristekasvi, jota Keski-Euroopan vuoristoalueilla on käytetty myös lääkekasvina.