Espoon keskuspuiston metsät koostuvat kahdesta erillisestä metsämassiivista ja niihin kytkeytyvistä muista luontotyypeistä. Keskuspuiston itä- ja länsiosaa yhdistää kapea metsäinen viheryhteys.
Espoon keskuspuiston itäosa: Keskuspuisto I
Keskuspuisto I alue koostuu Suvimetsän, Kuurinmetsän, Henttaanmetsän ja Kokinmetsän muodostamasta metsämassiivista. Metsäalue on yhtenäisin koko eteläisessä Espoossa. Söderskogin peltoalue, joka sijaitsee metsäalueen länsireunalla, on kulttuurimaisemallisesti merkittävä peltokokonaisuus. Keskuspuiston ainoat viralliset ja lakisääteisesti suojellut alueet sijaitsevat Keskuspuisto I alueella. Alueella on myös muita merkittäviä luontokohteita, kuten Lillträskmossen, Vehkalampi (Mossenkärr), Ritvan perintömetsä sekä Malminmäen purolaakso.
Espoon keskuspuiston länsiosa: Keskuspuisto II
Keskuspuisto II alue muodostuu Tillinmäen, Kaupunginkallion ja Latokasten muodostamasta metsämassiivista. Alueella on myös viljelymaata. Merkittävimpiä luontokohteita alueella ovat mm. Harmaakallion saraneva ja kallioalue, Hepmortin lehtolaakso, Furubacka. Harmaakalliolle on muodostettu luonnonsuojelualue, joka käsittää myös saranevan alueen.
-
Harmaakallion saraneva on paikallisesti arvokas luontokohde. Kuva: Laura Ahopelto
Voit lukea lisää Keskuspuistosta myös Espoon kaupungin sivuilta.
Viheryhteydet
Keskuspuiston itäosa (Keskuspuisto I) ja länsiosa (Keskuspuisto II) liittyvät toisiinsa Finnoontien kohdalla vain kapealla metsäisellä viheryhteydellä, jota uhkaa Etelä-Espoon yleiskaavaan merkitty Espoonväylän tielinjaus. Tämän Söderskogin/Malminmetsän viheryhteyden turvaaminen on Keskuspuiston suojelun avainkysymyksiä.
Keskuspuisto toimii ekologisena yhteytenä myös eteläisen Espoon ja pohjoisen Espoon välillä. Erityisen tärkeä viheryhteys on Kaupunginkallion ja Näkinkylän yhdistävä Keskuspuiston ja Nuuksion välinen yhteys, josta kerrotaan enemmän sivulla Näkinmetsä.
