Pölyttäjähyönteiset tarvisevat kukkaniittyjä. Hankkeemme tarkoituksena on luoda pieni kukkaisparatiisi pölyttäjähyönteisille. Kunnostamme umpeen kasvaneen 1,2 hehtaarin niittyalueen Espoon keskuksen kupeessa pörriäisille sopivaksi. Niitty kuuluu Espoon tuomiokirkkoseurakunnalle ja Espoon ympäristöyhdistys on saanut mahdollisuuden hoitaa ja kehittää niittyä.
Pölyttäjähyönteishanke alkoi keväällä 2016 tosin jo kesällä 2015 kartoitettiin niityn tila. Tavoitteena on keväästä syksyyn kukkiva kimalaisystävällinen kukkaniitty, jossa kasvaa mm. niittynätkelmää, hiirenvirnaa, voikukkaa, syysmaitiaista, ahdekaunokkia ja purtojuurta.
Pölyttäjäystävällinen kukkaniitty Espoon keskukseen
Katso YLE Luonto lähellä -sarjan ohjelma Pappilantien pölyttäjäniitystä ja sen hoidosta:
ahdekaunokkeja. Taustalla myös mataraa ja hiirenvirnoja. Kuva: Erkki Kaarnama
Niitty sijaitsee Espoon keskuksessa Pappilantien ja hautausmaan välissä. Kohteen pinta-ala on 1,2 hehtaaria. Niitty on seurakunnan omistama, käytöstä poistettu ja puiden ympäröimä nykyään heinävaltainen niitty.
Kohdealue on loivasti kaakkoon viettävä aurinkoinen rinne. Paikasta voi päätellä, että siinä on ehkä joskus ollut paljonkin kukkaloistoa, mutta pitkä heinä on tukahduttanut sen. Jäljellä sinnittelee vielä melko paljon niittynätkelmää, muutamia ahdekaunokkeja, jokunen niittyhumala, voikukka ja syysmaitiainen. Lisäksi reunaosissa kasvaa vuohenputkea ja valkopeippiä. Tästä kohteesta voidaan tehdä melko helposti hieno kukkaniitty muutamassa vuodessa.
Miksi niittyä hoidetaan?
Maatalouden rakennemuutoksen seurauksena, kun entisajan niittytaloutta ei enää ole. Niityt muuttuvat ja umpeenkasvavat. Erityisesti matalakasvuiset monikukkaiset ns. pienruohostoniityt ovat katoamassa. Ilman hoitoa niillä on taipumus muuttua suurruohostoniityiksi, joilla kasvaa korkeaa heinää, maitohormaa, mesiangervoa ja koiranputkea (ellei maasto ole todella karua kuten kallioniityillä).
Hoitokeinona mosaiikkiniitto
Kaikkia alueita niitystä ei niitetä aina kerrallaan, vaan hoidossa on tärkeää, että koko kasvukauden ajan on joku/jotkut niittykasvit kukassa. Tämän kohdeniittymme tapauksessa kyseessä on sellainen mosaiikkiniitto, jossa puolet alueesta niitetään alkukesällä vähän ennen juhannusta ja toinen puoli elokuun loppupuolella. Seuraavana kesänä niitettävät alueet voidaan vaihtaa toisin päin.
Menetelmällä saadaan aikaan jatkuva keskeytymätön kukinta. Alkukesällä niittämätön alue ränsistyy ja lopettaa kukintansa, ja se niitetään elokuussa. Alkukesällä niitetty alue versoo tällöin jo kukkivaa odelmaa, joka saa kukkia ja siementää rauhassa syksylläkin ilman niittämistä.
Menetelmä tarjoaa eri kimalaislajeiyhdyskunnille koko kauden ajan ravintoa ja mm. säästää niityllä olevia kimalaispesiä vaurioitumiselta niiton ja haravoinnin yhteydessä ja toisaalta tarjoaa myös perhosillekin talvehtimismahdollisuuksia odelmassa.
Menetelmä helpottaa myös talkoilua ja pärjätään vähemmällä talkooväellä. Kaikkia alueita ei hoidon edistyttyä välttämättä niitetä joka vuosi. Myös keinopesiä kimalaisille ja erakkomehiläisille sekä kottaraispönttöjä voidaan asentaa niitylle ja niityltä löytyviä luonnonvaraisesti tulleita kimalaispesiä ja linnunpesiä suojellaan.
Niiton ja haravoinnin tarkoitus on poistaa liikaa ravinteita niityltä, jolloin heinän kasvu heikkenee ja niittykukat saavat valoa ja tilaa kehittyä.
Keväästä syksyyn kukkivalla niityllä kasvit kukkivat kukin vuorollaan seuraavasti:
-
pystykiurunkannus
-
voikukka, ojakellukka ja metsäkurjenpolvi
-
valko- ja puna-apila sekä hiirenvirna ja niittynätkelmä ja niittyhumala, ahde- ja nurmikaunokki
-
syysmaitiainen ja purtojuuri
Niitylle voidaan tehdä myöhemmässä vaiheessa myös kävelypolut, jotta ei tarvitse tallata niittykukkia niittyä tarkkaillessa. Nämä polut leikataan ajettavalla ruohonleikkurilla muutaman kerran kesässä ja polkujen alueella saa kasvaa kukkivaa valkoapilaa, syysmaitiaista ja niittyhumalaa. Polkujen varsille voidaan laittaa myös niitystä kertovia opastauluja.
Niityn reunalle tehdään tulevaisuudessa oja, sillä osa niitystä pysyy muuten liian kosteana ja rehevänä ja työkoneet saattavat upota helposti niittyyn. Toisaalta joitain kosteita alueita jätetään niityn monipuolisuuden turvaamiseksi.
Tule talkoolaiseksi!
Tervetuloa mukaan niittotalkoisiin! Tarvitsemme apua muun muassa niittojätteen haravoinnissa. Kunnostettava niittyalue sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien ulottuvilla Espoon keskuksen kupeessa, Pappilantien varrella. Talkoillessamme kokoonnumme tavallisesti Pappilantie 5:ssa, josta on noin 400 metrin matka niitylle. Ota mukaan oma vesipullo ja hanskat, jos harava kulkee helposti niin ota sekin mukaan. Mikäli kiinnostuit, ota yhteys Erkki Kaarnamaan, joka kutsuu talkooväkeä kokoon ja suunnittelee niityn hoitoa.
Tiedustelut:
- Yhteyshenkilö Espyyssä: Erkki Kaarnama, keltakuu678@gmail.com, puh. 040 809 4833
- Yhteyshenkilö Espoon seurakuntayhtymässä: Hautaustoimen päällikkö Juha Ollila ja hautaustoimen työnjohtaja Asko Leinonen
Toimenpiteet niityllä vuosittain
2016
Kevät:
Koko alueen koneellinen kulottuneen lakoontuuneen niittykasvillisuuden niitto itsevetävällä niittokoneella, jonka niittyjen hoitoon erikostunut urakoitsija hoiti, toukokuun alussa.
Pian sen jälkeen niittojäte kerättiin talkoovoimin. Niittojäte haravoitiin kontteihin, jotka seurakunta toi ja vei pois kompostoitavaksi. Tarvittiin haravoita, talikkoja ja kottikärryt.
Alkukesä:
Niitty leikattiin toisen kerran kesäkuun alussa, jolloin vuohenputki- ja valkopeippikasvustot säästettiin niitolta, niittojäte haravoitiin pois kohteen ylä-ja keskiosista..
Seurattiin kasvillisuuden kehitystä ja heinävaltainen alaosa leikattiin vielä Juhannuksen jälkeen ja leikkuujäte haravoitiin pois, mutta toivottuja kukkia kasvavat alueet säästettiin tältä niitolta
Loppukesä:
Elokuun lopulla koko alueen koneellinen niitto ja niittojätteen poisharavointi.
Syksy:
Purtojuuren, ruusuruohon, kesämaitiaisen, lehtomaitikan ja kurjenkellon siemeniä kylvettiin syksyllä niityn yläosiin sekä kaksi metsäkurjenpolven taimea istuttettiin ylhäälle niityn reunaosiin.
2017
Kevät:
Huhtikuussa 2017 niityn reunaan kaivetaan oja koneellisesti ja alueelle kylvetään harvakseltaan alsikeapilaa. Niityn hoidosta tehdään tarkat muistiinpanot ja otetaan valokuvia ja seurataan tarkasti kasvillisuuden kehitystä hoidon edetessä. Niitty saa toimia esikuvana, kun kukkaniittyjä tehdään myöhemmin tulevaisuudessa enemmän yksityishenkilöiden, kuntien ym. tonteille.
Alkukesä:
Ennen Juhannusta puolet niittyalueesta niitetään, ja niittojäte korjataan pois.
Loppukesä:
Elokuun loppupuolella toinen puoli niittyalueesta niitetään ja niittojäte korjataan pois. Loppukesällä ja syksyllä viimeisen niiton jälkeen niitylle istutetaan myös ojakellukan, metsäkurjenpolven, ahdekaunokin, kesämaitiaisen ja purtojuuren taimia.
Syksy:
Niityn reunaosiin ylös istutetaan pystykiurunkannuksen mukuloita.
2018 – niityn tilanne ja toimenpiteet PDF
2019 – työsuunnitelma PDF
2020
Kevät:
Kylvimme puna-apilan siemeniä niityn itäosiin.
Kesä:
Niityn itäpuolisko niitettiin juhannuksen tienoilla ja niittojäte korjattiin pois. Niityn länsiosa niitettiin elokuun lopulla ja niittojäte korjattiin pois. Niittojätteen korjauksessa käytimme talkooväen lisäksi myös koneellista paalausta ja neljä paalia jätettiin niityn länsireunaan kokeilumielessä kimalaisille keinopesiksi. Niityn länsipuoliskolle istutimme puna-ailakin taimia ja yläosaan mäkitervakon ja peurankellon taimia. Paikallinen mehiläishoitaja toi niitylle 6 hunajamehiläispesää.
Alkukesän niitto
Haravointitalkoot
Syksy:
Syksyllä istutettiin ahdekaunokkien taimia niitylle. Teimme alkusyksyllä retken uudemmalla Setra bussilla pääkaupunkiseudun eri niittykohteisiin mm. Vantaan Pähkinärinteen noin 20 vuotta hoidetulle kukkaniitylle. Retken oppaana toimi kokenut niittyopas.
Ketokimalaistyöläisiä ja koiraita näkyi uutena lajina kesän aikana niityn kukilla.
