Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Etelä-Hämeen piiri

Etelä-Häme
Navigaatio päälle/pois

Rengon Rautavuoren niittytaphtuma

Helteinen sää suosi Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin yhdessä Hämeenlinnan kaupungin kanssa tiistaina 26.7.2011 järjestämää Rautavuoren koko perheen niittytapahtumaa, jonka teemana oli uhanalainen perinnebiotooppien lajisto vuoden 2010 lopulla julkaistun uhanalaisselvityksen innoittamana.

Osana Rengon Rautavuoren niittytapahtumaa järjestettiin kukkien kauneuskilpailu. Kymmenen loppukilpailuun päässyttä ehdokasta valitsi luontoblogin pitäjä Soma Jutila. Joukossa oli tänäkin vuonna kukkia kaikenvärisiä, joukossa ennakkosuosikkeja kuten ketokaunokki ja kissankello. Kilpailun järjestäjät kehottivat huomioimaan ulkoisen kauneuden lisäksi myös muita ominaisuuksia kuten tuoksua. Yllätysvoittajaksi kansa äänesti mäkitervakon (Lychnis viscaria), kuivien ketojen kaunistajan.

Tilaisuutta säestivät heinätöpökatit (Metrioptera roselii) ja ketoheinäsirkat (Chorthippus brunneus), ja solistina kuultiin esiintymiskiertueensa päättävää lehtokerttua (Sylvia borin). Erikoisesiintyjinä oli kaksi veikeätä matarakiitäjän (Hyles gallii) toukkaa.

Tilaisuudessa kasvitieteen tohtori Heli Jutila veti luontopolkua, jonka varrella perehdyttiin uhanalaislajistoon ja harjoiteltiin viikatteen käyttöä niityn heinittyneillä alueilla. Sirkka Saukkola ja Timo Ylitalo järjestivät nuotiokestityksen, jossa perinteisesti opeteltiin tikkupullanteon taitoa.

Uhanalaisista lajeista n. 22 % elää perinnebiotoopeilla ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä kuten puistoissa ja viljelysmailla. On tärkeää, että perinnebiotooppien hoitoalaa voidaan kasvattaa. Nykyisin laidunnuksen piirissä on 30 000 ha perinnebiotooppeja ja tavoite on Suomen lajien uhanalaisuus 2010 raportin mukaan kaksinkertainen.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri haluaa kiinnittää huomiota myös tien- ja ratavarsien hoitoon. Niitto tulee ajoittaa vasta kasvien kukittua ja siementen kypsyttyä. Nyt turhan monessa paikassa niitto tapahtuu aivan liian varhain ja täysin valikoimattomasti. Varsinkin virkistysreitit, kuten rantareitti Hämeenlinnassa, tulee niittää pääasiallisesti vasta elo-syyskuulla, jotta toisaalta kasvit voivat kypsyttää siemenensä, levitä niiden avulla ja toisaalta ulkoilijat ihailla kukkaloistoa. Myös Rengossa, luonnonkukkapitäjässä, moni on ollut harmissaan, että tien varret on ennen Renkoviikkoa parturoitu ja kukkasidontaan ja koristuksiin on ollut vaikea löytää kukkia.