Paadenkolun lausunto

Lausunto Tuuloksen ”kiertotalouspuiston” yva-ohjelmasta Hämeen liittoon

Ohjelmassa esitellään hanketta ”kiertotalouspuistosta” Tuuloksen Sydänmaahan. Toteutusvaihtoehdot ovat kuitenkin uusiutumattomien luonnonvarojen louhimista ja jätteen loppusijoittamista (kaatopaikka). ”Kiertotalouspuisto” on paikka, jossa kaikki materiaali kierrätetään: nimikkeellä johdetaan ihmisiä harhaan. Hanke ei ole nostamassa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä uudelle tasolle, joka on mainittu valtakunnallisen jätehuollon tavoitteisissa (YVA-ohjelman s. 28).

Suunniteltu kaatopaikka on uusi, etäällä seudullisen liikenteen solmukohdista ja käyttäjistä. Alueella sijaitsee kallioaineksen ottopaikka, jossa nykyisellään on toimintaa satunnaisesti -murskauslaitos tuodaan paikalle vain tarvittaessa. Kaatopaikkasuunnitelman toteutuessa toiminta alueella muuttuisi arkipäiväiseksi, mikä aiheuttaisi lähiympäristölle useita haittoja. Raskaan liikenteen lisääntyminen alueelle lisää Padasjoentien onnettomuusriskiä, tie suunniteltuun kaatopaikkaan on kapea ja liittymä sinne ahdas rekkaliikenteelle. Hankealueella ei ole ennestään tarvittavia rakenteita. Jätteiden vastaanottajina, käsittelijöinä ja kierrättäjinä on jo useita suuria toimijoita liikenteellisesti keskeisillä paikoilla Kanta-Hämeessä sekä Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan puolella. Tämänkaltaiset jätteet tulee käsitellä kunnollisessa ja hyvin varustetussa ongelmajätelaitoksessa. Pari vuotta sitten perustettu Paadenkolu Oy ei ole vakuuttanut kokemuksellaan kaatopaikka- ja kierrätystoiminnasta.

Toiminta vähentäisi Kanta-Hämeen hiljaisia alueita, joista yksi ulottuu suunnitellun kaatopaikan tuntumaan (Paula Mustonen 2007: Hämeen maakunnallinen melutasoltaan hiljaisten alueiden kartoitus paikkatietojärjestelmien avulla). Luonnonhiljaisuus on uusiutumaton luonnonvara, ja suunnitellun kaltainen kaatopaikkatoiminta tulee sijoittaa alueille, jotka eivät sitä vähennä. Kaatopaikkahanke ei ehkäise melusta, tärinästä ja huonosta ilmanlaadusta aiheutuvia ympäristö- ja terveyshaittoja (YVA-ohjelman s. 30), vaan luo uusia.

Alue on vedenjakajalla, jonne valtioneuvoston kaatopaikka-asetuksessa on kiellettyä sijoittaa kaatopaikkaa; haitta-aineiden pääsy vesiin aiheuttaa luonnolle haittoja molempiin valumasuuntiin. Toiminnasta aiheutuu uhkaa pohjavesille, joiden pilaaminen on laissa kielletty. Pohjoisosassa on suoalue sekä luonnonarvoiltaan suojelemisen arvoiset Koukku- ja Kiuasjärvi. Etelässä uhkana on Ormijoen pilaantuminen sekä vaikutusten näkyminen Suolijärvellä ja Hauhon reitillä, joka on Kanta-Hämeen eteläisin pääosin hyvässä tilassa oleva vesistöreitti. Suolijärven Pohjoisten lahdella on viitasammakon lisääntymisalue ja täplälampikorennon esiintymisalue. Molemmat ovat direktiivilajeja, joihin hanke saattaa vaikuttaa haitallisesti. Vaarallisia aineita vastaanottavalla kaatopaikalla riski vesien pilaantumisesta on ajan mittaan suuri.

Kohdealue on osin suota, jonka turve suunnitelmassa nostettaisiin. Se lisäisi kasvihuonekaasuja, joiden ehkäisemiseen ovat erikseen sitoutuneet niin Suomen valtio ilmastosopimuksessa, kuin Hämeenlinnan kaupunki Aalborgin sitoumuksessa. Kaatopaikan perustaminen suolle on valtioneuvoston mukaan kiellettyä (kaatopaikka-asetus, 4 §). Kaatopaikkahanke ei edistä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä (YVA-ohjelman s. 30), vaan hävittää niitä.

Hankealue on metsäkanalintujen elinaluetta ja esiselvityksissä mainittua hirven talvilaidunta (Mustajärvi, Tammi, Mäkinen 2016: Kanta-Hämeen ekologinen verkosto). Alue sisältää metsälain suojelemien luontoarvojen lisäksi (pienialainen vähäpuustoinen suo sekä kivilouhikko, Tuuloksen kiertotalouspuiston luontoselvitysten täydennykset 2018) hyvin säilyneen ruoho- ja heinäkorven, lehtomaista kasvillisuutta ja luonnontilaisen kaltaisen luhtaisen nevakorven. Rehevän kasvillisuuden joukossa on vaateliaita lajeja, kuten yövilkkaa sekä uhanalaista tähtitalvikkia. Kaatopaikkahanke heikentää ekologisia yhteyksiä (joita työn alla olevassa maakuntakaavaehdotuksessa on nostettu esille) ja uhkaa hävittää alueen luontoarvot, joita metsänomistajien ohella käyttävät vakituiset ja vapaa-ajan asukkaat, marjastajat, sienestäjät ja metsästäjät.

Hankkeessa mukana oleva esitys puuterminaalista ei sovellu alueelle: Kyse on laajasta metsäalueesta, ja puuterminaali vääjäämättömine tuhohyönteisineen on uhka seudun metsille. Puuterminaalit tulee sijoittaa etäälle metsistä.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri kannattaa nollavaihtoehtoa eli kaatopaikkasuunnitelmista luopumista.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry.

Petri Honkanen, puheenjohtaja
Karri Jutila, aluesihteeri