Vetoomus Asikkalan Tontunniemen metsän puolesta

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ja Asikkalan luonnonystävät vetoavat Vantaan seurakuntayhtymään Tontunniemen metsän puolesta. Asikkalassa sijaitseva metsä on Vantaan seurakuntien omistama ja sinne on suunniteltu rantakaavoitusta ja harvennushakkuita.

Vetoomus Vantaan seurakuntayhtymälle koskien Asikkalan Tontunniemen hakkuusuunnitelmia

Olemme seuranneet mediassa käytävää keskustelua Asikkalassa sijaitsevan Tontunniemen metsänhakkuussuunnitelmista. Asikkalan luonnonystävät on vuonna 2021 antanut lausunnon Tontunniemen kaavoituksesta ja sen puutteellisista luontoselvityksistä. Lisäksi olemme vastaanottaneet Luonto-Liiton metsäryhmän raportin, jonka mukaan kesällä 2022 tehdyssä kartoituksessa alueelta havaittiin useita uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä.

Olemme huolissamme siitä, että Tontunniemen kehittämisessä tukeudutaan puutteellisiiin selvityksiin ja ettei hakkuusuunnitelmista ei ole luovuttu uusista uhanalaishavainnoista huolimatta.

Suomen uhanalaisimpia elinympäristöjä ovat eteläsuomalaiset lehdot ja vanhat metsät.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion (2018) mukaan Etelä-Suomen (ja samalla koko maan) lehtoluontotyypeistä 77 % on uhanalaisia. Etelä-Suomen lehdoista on kuitenkin suojeltu vain 3%. Lisäksi Etelä-Suomessa kangasmetsäluontotyypeistä uhanalaisimpia ovat vanhat metsät.

Uhanalaisuusarvion toimintasuosituksissa todetaan, että jäljellä olevat uhanalaisten metsäluontotyyppien ekologisesti hyvälaatuiset esiintymät tulisi turvata. Erityisen kiireellistä olisi säilyttää vanhoja metsiä ja vanhoja puuyksilöitä sisältäviä metsiä, koska niiden palauttaminen ennalleen esimerkiksi luonnonhoidon keinoin on mahdotonta.

Tontunniemi edustaa juuri tällaista elinympäristöä: vanhaa ja varttunutta metsää, jossa esiintyy järeitä, vanhoja lehtipuita. Luonto-Liiton metsäkartoittajien arvion mukaan kohde soveltuisi Metso 1-luokan suojelualueeksi. Se on siis metsää, jonka suojelemista Suomen valtio toivoo ja tukee rahallisesti.

Viime vuosina hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC ja kansainvälinen luontopaneeli IPBES ovat painottaneet yhä voimakkaammin ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamaa vakavaa eksistentiaalista uhkaa ihmisille ja muille luonnon eliöille. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat monin tavoin kietoutuneet toisiinsa ja ne on myös ratkaistava yhdessä. Maailmanlaajuisten ympäristökriisien ratkaisut tehdään kuitenkin paikallisella tasolla. Suomen metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan suojella vain Suomessa. Metsänsuojelu edistää myös ilmastonsuojelua.

Vantaan seurakuntayhtymä ei ole luopunut hakkuusuunnitelmista, vaikka metsä on kartoituksessa todettu erittäin arvokkaaksi ykkösluokan suojelukohteeksi, jolla elää uhanalaisia lajeja. Se osoittaa mielestämme vakavaa piittaamattomuutta luonnosta ja yhteisestä ympäristöstä ekokriisin aikakaudella. Tällainen toiminta sopii huonosti seurakunnan profiiliin.

Jatkuva kasvatus ei ole hyvä ratkaisu metsissä, joissa ei pitäisi tehdä hakkuita ollenkaan. Varovaisetkin hakkuut muuttavat metsän rakennetta ja mikroilmastoa, mikä voi olla aiheuttaa haitallista häiriötä vakaisiin elinoloihin sopeutuneille lajeille, kuten kääville ja metsälinnuille. Jukka Parvisen haastattelussa (Kirkko ja kaupunki, 6.9.2022) todettiin, että hakkuilla torjutaan alueen kuusettumista ja umpeenkasvua. Kuusettumisen ja lehtokasvien suojelun ristiriita on todellinen, mutta on tärkeää muistaa myös kuusien merkitys erityisesti Etelä-Suomen metsäluonnolle. Rehevä, varttunut kuusimetsä on luontaisen sukkession kliimaksivaihe, pitkän kehityksen huipputulos ja koti useille erikoistuneille eliölajeille. Suurin osa tällaisista metsistä on Etelä-Suomessa hakkuilla hävitetty.

Mediassa seurakuntayhtymän edustajat ovat todenneet hakkuiden olevan linjassa aiemmin tehdyn metsienhoitosuunnitelman kanssa. Vetoaminen jo tehtyihin selvityksiin ja suunnitelmiin näyttäytyy vastuun pakoiluna ja ympäristölle monin tavoin haitallisena business as usual-ajatteluna. Suomen metsäluonnon katoa ei pystytä pysäyttämään samoilla keinoilla, jotka sen ovat aiheuttaneet. Hakkuiden, varovaistenkin, sijaan tarvitaan lisää metsien suojelua.

Seurakuntayhtymä haluaa kehittää Tontunniemeä leiri-, retriitti- ja virkistyskäyttöön. Metsän suojelu voisi tukea näitä kaikkia tavoitteita. Vanhassa arvometsässä olisi mahdollista aistia alkuperäisen luonnon tuntu ja pyhyys, palautua ja elpyä. Kaupunkimetsissä tehtyjen tutkimusten mukaan elvyttävimmiksi ympäristöiksi koetaan kaikkein luonnontilaisimmat alueet, joilla ei ole merkkejä ihmistoiminnasta. Suojelualueet ovat usein suosittuja virkistysalueita eikä suojelu välttämättä rajoita metsän virkistyskäyttöä merkittävällä tavalla.

Vetoamme Vantaan seurakuntayhtymää luopumaan Tontunniemen hakkuista ja suojelemaan metsän ihmisten iloksi ja luonnon eliöiden kodiksi ja turvapaikaksi.

Lisäksi: Kiinteistöjohtaja Timo Kraufvelin toteaa vastineessa (Kirkko ja kaupunki, Mielipide 4.2.2022) että Vantaan seurakuntayhtymän metsissä on käytössä PEFC-sertifikaatti. PEFC-sertifiointi ei Suomen ympäristökeskuksen ja Ely-keskusten mukaan riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. 90% Suomen metsistä on PEFC-sertifioitua, mutta metsäluonnon uhanalaistuminen jatkuu. Kehotamme Vantaan seurakuntayhtymää siirtymään FSC-sertifikaattiin. FSC-sertifikaatti on metsänkäsittelyn vaatimuksiltaan hiukan tiukempi, mutta se suojaa PEFC:tä paremmin luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä.

Ina Rosberg, aluesihteeri, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry

Mari Meriläinen, puheenjohtaja, Asikkalan luonnonystävät ry