Mielipide: Löperö kaivoslaki nakertaa uskoa demokratiaan

Etelä-Hämeessä on menneen kevään aikana kuultu paljon kaivosuutisia. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on myöntänyt kaivosvaraukset mm. Heinolan Kuusisuolle, Asikkalan Kalkkisiin, Hämeenlinnan ja Janakkalan kupeeseen sekä Tammelaan siten, että Torronsuon kansallispuisto on kokonaisuudessaan kaivosvarausaluetta.

Uusi kaivoslaki tuli voimaan 1.6.2023, mutta se antaa kaivosyhtiöille edelleen huomattavan vapauden varata alueita ja tehdä tutkimuksia huolimatta maanomistuksesta, suojelualueista tai kuntalaisten toiveista.

Malminetsintävaraus on uudessakin laissa tapa vallata reviiri muilta kaivosyhtiöiltä. Valituksia varauspäätöksistä voi tehdä, mutta hallinto-oikeudet eivät niitä käsittele, ellei valittaja ole kilpaileva kaivosyhtiö. Kunnilla, ELY-keskuksella ja paikallisilla on mahdollisuus ilmaista näkemyksensä vasta, jos kaivosyhtiö päättää hakea malminetsintälupaa.

Vaikka harva varaus johtaa käytännössä malminetsintälupaan tai kaivostoimintaan, varaus vaikuttaa haitallisesti alueen asukkaisiin, yrittäjiin, vapaa-ajan asukkaisiin ja matkailijoihin. Epävarmuus malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta voi jatkua yli kymmenen vuotta. Kiinteistöjen arvoon varaus vaikuttaa myöntämispäivästä lähtien. Lisäksi kaivostoiminnan uhka vaikeuttaa matkailuyrittäjien mahdollisuuksia rahoittaa investointejaan, jos on epävarmaa, säilyvätkö yrityksen toimintaedellytykset luonnossa, esimerkiksi luonnonrauha ja maisema.

Sähköistyvä liikenne ja uusiutuvan energian tuotanto ovat saaneet yhä useammat malminetsintä- ja kaivosyhtiöt kiinnostumaan Etelä-Suomesta, missä kaivosten haitat koskettavat yhä suurempaa joukkoa ihmisiä ja yhä uusia luontoalueita.

Talvivaaran ympäristökatastrofin myötä suomalaisten hyväksyntä kaivostoiminnalle on ymmärrettävästi erittäin heikkoa. Luonnonsuojelun näkökulmasta kaivostoiminta kirjaimellisesti tuhoaa alkuperäiset luonnonolot ja aiheuttaa laajaa ja pitkäkestoista haittaa ympäristölle maaperän pilaantumisen, jätevesien ja elinympäristöjen pirstoutumisen kautta. Kaivoksia ei kuitenkaan ole pakko perustaa. Akkumineraalien rohmuamiselle ovat vaihtoehtoina kohtuutalous, kierrätys ja energian säästäminen.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri vetoaa päättäjiin, että kaivoslainsäädäntöä parannetaan 1.6.2023 jälkeenkin. Toteuttamatta jääneitä parannuksia tarvitaan yhä kaivostoiminnan kriteereihin, vaatimuksiin ympäristöhaittojen ja erityisesti vesistövaikutusten ehkäisystä, kaivostoiminnan valvontaan ja siihen, miten kansalaiset saavat äänensä kuuluviin jo malminetsintävarauksista päätettäessä. Nykyisin alueen väestöllä, yhteisöillä ja yrittäjillä ei ole käytännössä keinoja vaikuttaa malminetsintävarausten hyväksymiseen. Demokratiassa tällainen menettely on kummallista.

Ina Rosberg, aluesihteeri

Johanna Viitanen

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri