Toivo Evon kansallispuistosta elää
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin syyskokouksen yhteydessä päästiin seuraamaan mielenkiintoista paneelikeskustelua aiheesta Evon kansallispuistohankkeen nykytila ja tulevaisuuden näkymät. Mukana keskustelemassa olivat kansanedustaja, Hämeenlinnan valtuuston ja Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja Johannes Koskinen, Helsingin yliopiston projektisuunnittelija Hanna Rosti ja Keski-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Ruuhijärvi. Keskustelua luotsasi piirin aluesihteeri Ina Rosberg. Paikalla kauppakeskus Tuulosessa oli paneelia seuraamassa parisenkymmentä kokousvierasta.
Johdatuksena aiheeseen katsottiin videopätkä ”Miksi Evosta pitäisi tehdä tiedekansallispuisto?”. Videolla eri toimijat kertoivat näkemyksiään, miksi juuri Evo olisi kansallispuiston arvoinen alue ja mikä tiedekansallispuisto ylipäätään konseptina on. Tämän lisäksi Rosberg taustoitti hieman kansallispuistohankkeen tähänastisia vaiheita. Nykytilanne uusien kansallispuistojen osalta on se, että uusimmassa hallitusohjelmassa ei ole kirjausta kansallispuistoverkoston laajentamisesta.
Työryhmätyöskentelyä ja kompromissihaluttomuutta
Mihin Evon tiedekansallispuistohanke sitten kaatui kaksi vuotta sitten? Alueen pitkät eräperinteet ja pelko metsästyksen loppumisesta alueella saivat metsästäjät varpailleen. Sekä Hanna Rosti että Jukka Ruuhijärvi olivat mukana Helsingin yliopiston nimeämässä työryhmässä, joka tuotti aineistoa kansallispuistoa koskevan hallituksen esityksen valmisteluun ympäristöministeriössä. Työryhmä koostui pääasiassa paikallisista toimijoista ja tahoista, joita Evon tiedekansallispuisto koskisi. Lisäksi työskentelyyn osallistui laaja joukko toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta. Rosti kokee, että Helsingin yliopisto teki kaikkensa työryhmätyöskentelyssä, mutta metsästäjät provosoituivat niin paljon, että yhteistyö oli haastavaa ja kompromissihalua ei pöydän toiselta puolelta tahtonut löytyä. Ruuhijärven mukaan paikallinen ristiriita pääsi jopa hieman yllättämään. Hän korostaakin paikallisen yhteistyön ja paikallisten osallisuuden lisäämisen tärkeyttä! Myös median rooli nousi keskustelussa esiin. Paikallisen median koettiin olleen puolueellinen ja julkaisseen välillä jopa suoranaisia valeuutisia, kuten kasvitautien tai -tuholaisten leviäminen suojelualueilta muihin metsiin, tai suojelualueen laajentaminen ajan myötä naapurimetsiin. Epäasiallinen tai jopa virheellinen uutisointi on omiaan muokkaamaan suuren yleisön mielipidettä kansallispuistoa vastustavaksi.
Evon suunnitellun kansallispuiston alueen nykytilanne hakkuiden osalta herättää toiveita alueen metsien säilymisestä. Tällä hetkellä alueella ei tehdä hakkuita ja toiveita alueen metsien säästymisestä luo hallitusohjelman kirjaus valtion retkeilyalueiden siirtämisestä Metsähallituksen luontopalveluiden taseeseen. Keskustelussa tämän nähtiin jo itsessään säästävän alueen metsiä hakkuilta, kun voimakas hakkuutulostavoite retkeilyalueen metsiltä jää pois. Tämä olisi jo valtava voitto alueen vanhoille, monimuotoisille metsille.
Keskustelu vie myös laajemmin luontokadon ymmärrykseen ja estämiseen Suomessa. Ruuhijärvi ja Rosti kokevat, että Suomessa luontokatoa ei ymmärretä eikä sen vakavuutta osata ajatella. Koskinen on asiassa hieman optimistisempi. Hänen mielestään muutos on menossa ja esimerkiksi metsäyhtiöissä ollaan heräämässä mm. Etelä-Suomen kuusettumiseen ja siihen, että totuttuja tapoja on tarvetta muuttaa. Hän mainitsee koulutuksen tärkeyden ja mainitsee, että esim. Evolla toimivalla Hämeen ammattikorkeakoululla voisi olla tulevaisuudessa velvoite tutkia uusia metsänhoitomenetelmiä.
Katse tulevaisuuteen
Paneelin lopuksi palattiin varsinaiseen juurikysymykseen: Mitä pitäisi tapahtua, jotta Evon kansallispuistohanke toteutuisi? Kaikki panelistit muistuttivat Evon esillä pitämisen tärkeydestä. Niin kauan, kun Evo pysyy mukana keskusteluissa, mielissä ja päätöksenteossa, niin kauan toivoa kansallispuiston saamiseksi Evolle on. Argumentit hankkeen puolesta tulisi pohtia kuntoon ja pyrkiä etenemään asiassa vaiheittain. Ruuhijärvi korosti myös paikallisten osallisuuden lisäämisen tärkeyttä – että paikalliset ihmiset pystyisivät näkemään asian positiiviset puolet ja hyödyn paikkakunnalle. Myös metsästysasia nostetaan varmasti jatkossakin tapetille. Onko metsästyksen ja luonnon virkistyskäytön yhdistäminen mahdollista? Keskustelussa nostettiin esille esim. paikallisille tärkeän hirvenpyynnin mahdollistaminen. Olisiko hirven metsästys mahdollista jatkossakin esim. pyyntiaikojen tai -alueiden rajaamisella? Jokin kompromissi asiassa nähdään mahdolliseksi.
Kaikkien panelistien mukaan edelleen on hyvä hetki vaikuttaa ja toimia Evon kansallispuistohankkeen puolesta. Keinoja on monia: ota yhteyttä mediaan ja laadi yleisönosastokirjoituksia, lähesty Hämeenlinnan ja Padasjoen kuntapäättäjiä tai alueen kansanedustajia, pyri asialliseen ja yhteisymmärrystä lisäävään vuoropuheluun eri toimijoiden välillä, liity paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen!
Panelistitkin olivat toiveikkaita sen suhteen, että pitkäjänteisellä työllä Evosta vielä saadaan Suomen ja maailman ensimmäinen tiedekansallispuisto!
Kuva: Terhi Vesterinen