Per­hos­ke­räi­li­jäs­tä puheenjohtajaksi

Seitsemänvuotias poika näki kotikulmillaan kolme perhoshaavein varustautunutta miestä, ja oli varma että he ovat tiedemiehiä. Poikaporukassa leikkimässä olleet pojat ampaisivat miesten perään ja kysyivät, mitä nämä tekevät. Miehet osoittautuivat perhoskeräilijöiksi. Seitsenvuotias poika oli Kimmo Saarinen, ja siitä alkoi hänen elämänsä pisin harrastus perhosten parissa.

-Halusin välittömästi oman haavin, ja heti seuraavana päivänä taisin sen saada. Löytämisen riemu on perhoskeräilyssä valtava, Saarinen kertoo.

Perhoset ovat olleet Saariselle portti luontoon. Suurempi intohimo hänelle ovat kuitenkin kasvit. Kasvit johdattavat perhosten luokse ja kertovat niiden tiukasta vuorovaikutuksesta. Innostus jatkui koulussa esimerkiksi luontokerhon ja kannustavien biologian opettajien ansiosta.

-Vapaa-aikaani käytin esimerkiksi opiskelemalla kasvien tieteellisiä nimiä. Siitä oli hyötyä yliopistossa. Halusin sinne kertaheitolla, ja sen myös tein. Luin pääsykoekirjat noin 20 kertaa, hän sanoo.

 

Kimmo Saarinen tuli Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 2003, kun Kimmo Tiilikainen lähti hoitamaan kansanedustajan tehtäviä. Tarkoitus oli tuurata vuosi, ja se venyi kahdeksaksi. Vuonna 2012 Lappeenrannan yhdistyksen aktiivi pyysi Kimmoa Lappeenrannan yhdistykseen ja siitä asti Saarinen on toiminut Lappeenrannassa puheenjohtajana.

-Olin ollut mukana esimerkiksi oppaana kasviretkillä, mutta en vapaaehtoishommissa. Niin se pikkusormen antaminen vei mukanaan koko miehen, Saarinen nauraa.

Saarinen kokee retket keskeisimmäksi tavaksi tehdä luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaa tutuksi. Niille voi tulla kuka tahansa, ja se on helppo tapa välittää tietoa luonnosta. Luonnonsuojelupiiri taas pitää luonnon puolta maakunnallisella tasolla.

-Resurssit suojeluun ovat valitettavan pienet siihen nähden, miten paljon tekemistä olisi. Ajatellen, että jos luonto ja eliöstö katoavat niin ihmisenkin käy kalpaten, Saarinen muistuttaa.

 

Etelä-Karjalan alueella luonnon puolesta puhuminen on Saarisen mukaan haastavaa. Hän toivoo, että esimerkiksi kaupungin asenne muuttuisi myönteisemmäksi. Paljon puhutaan, mutta se ei riitä.

-Lappeenranta on Green Lappeenranta. Toivoisin, että mentäisiin sanoista tekoihin.

Hyvistä asioista Saarinen nostaa esille esimerkiksi Pien-Saimaan suojelun ja vesien tilan paranemisen. Etelä-Karjala on ollut myös kuormitetuinta aluetta Suomessa ja siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi Venäjän ja Viron ilmansaasteet.

-Siitä löytyy paljon esimerkkejä, kuten vaikka mustuneita perhosia. Liian usein asioihin puututaan liian myöhään. Meidän tehtävämme on muistuttaa, että asioita on tehtävä jo nyt.

Luonnonsuojelupiirillä on neljässä yhdistyksessä noin 800 jäsentä. Saarinen ihmettelee, että niin pieni osa eteläkarjalaisista on valmis puolustamaan luontoa.

-Heitän avoimen haasteen, että jokainen eteläkarjalainen jäseneksi!

Saarinen on tiiviisti tekemisissä allergioiden ja siedätyksen kanssa työssään Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtajana. Hän muistuttaa, että eteläkarjalainen luonto on turvallinen, sinne voi mennä sekaan turvallisin mielin.

-Tappaja-ampiaisista ja punkeista uutisoidaan jatkuvasti. Tuoleihin liittyvät onnettomuudet tappavat ihmisen 50 kertaa vuodessa, punkit yhden. Meidän pitäisi sietää luontoa paremmin, hän sanoo.