Pihlajanmarjat

Anna-Liisa Pirhosen blogi

Tänä syksynä pihlajat notkuvat marjojen painosta. Pihlajanmarjat ovat varsinainen terveyspommi, sillä niissä on paljon C- ja E-vitamiinia sekä flavonoideja. Marjat ovat myös energiapitoisia. Pihlajanmarjoista voi tehdä hilloa tai hyytelöä, ja kukapa ei olisi syönyt Pihlajanmarja-marmeladikarkkeja. Pihlaja on ollut suomalais-ugrilaisten kansojen pyhä puu, ja sen marjat ovat tärkeää ravintoa linnuille.

Tilhet pesivät pohjoisessa, ja ne lähtevät syksyllä vaellukselle, kun pihlajanmarjat loppuvat kotikonnuilta. Tänä syksynä tilhet ilmestyivät oman pihani pihlajiin 25. syyskuuta. Yleensä ne ovat tulleet paljon myöhemmin, joskus vasta tammikuussa. Tilhien lisäksi pihlajanmarjoja syövät muun muassa rastaat, punatulkut ja kottaraiset. Usein paikalliset rastaat ehtivät tyhjentää pihlajat ennen vaelluslintujen saapumista.

Kottaraiset ovat kaikkiruokaisia. Ne syövät hyönteisiä, matoja, omenia sekä tuomen, seljan ja pihlajan marjoja. Muuttomatkalle kottaraiset lähtevät syys-, loka- tai marraskuussa kun puut on tyhjennetty marjoista.

Räkättirastaiden ravinto koostuu kesällä hyönteisistä ja madoista, mutta syksyllä se siirtyy hedelmä- ja marjaravintoon. Jos marjoja riittää syötäväksi koko talven, räkättirastaat eivät lähde ollenkaan muuttomatkalle etelämmäs.

Olen asunut Etelä-Karjalassa 12 vuotta, ja sinä aikana olen päässyt ihailemaan kahtena talvena taviokuurnia. Tämä pohjoisen havumetsissä pesivä lintulaji lähtee vaellusmatkalle, kun pohjoisesta loppuvat pihlajanmarjat. Taviokuurna on eksoottinen näky lumisessa puussa. Vanha koiraslintu on kirkkaanpunainen, naaras ja nuori koiraslintu ovat harmaankellanoransseja. Taviokuurna ei juurikaan pelkää ihmisiä, joten se on helppo kuvattava. Lintu jatkaa kaikessa rauhassa marjojen syöntiä, eikä häiriinny kuvaamisesta. Minulla on lintujen kuvaamista varten pitkä teleobjektiivi, joten en mene lähelle lintuja, en edes rauhallista taviokuurnaa.

Etelä-Karjalassa erittäin harvinaisena tavattava kuukkeli käyttää ravinnokseen hyönteisiä, siemeniä, sieniä ja marjoja. Se varastoi kesän ja syksyn aikana ruokaa omalle asuinreviirilleen puiden naavaan ja kaarnan koloihin. Kuukkeli on metsämiehen kaveri ja utelias lintu. Olin käymässä pari vuotta sitten Parikkalan Soinimäen kuukkelireviirillä, ja peloton lintu tuli hakemaan kädestäni rusinoita. Metsien pirstaloituminen ja vanhojen metsien hakkuut ovat kuitenkin ajaneet Parikkalan kuukkelit ahtaalle. Nyt Soinimäen reviirillä asuu enää yksi kuukkeli.

Minulla on pikkulintujen talviruokintapaikka metsässä. Sinne tuli syksyllä varsin utelias ja rohkea kettu. Lähistön kesämökkeilijät kertoivat sen jääneen orvoksi, ja kettu oli nimetty Paavoksi. Totesin sen olevan naaras, mutta nimeä ei vaihdettu. Sadun ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista” teeman mukaan toivoin saavani kuvan pihlajanmarjoja syövästä ketusta. Ruokintapaikalla kasvoi muutama pihlaja. Paavo oli varsin yhteistyökykyinen kettu, ja se suostui poseeraamaan kuvissani. Heilutin pihlajanoksaa ja Paavo nousi takajaloilleen tavoittelemaan pihlajanmarjoja.

Pihlajanmarjojen happamuus vaihtelee eri puissa. Kun yhdessä puussa on ärhäkän makuisia marjoja, niin vieressä voi kasvaa makeamarjainen puu. Jos haluaa nähdä ja kuvata syysvaelluksella olevia marjalintuja, kannattaa katseet suunnata nyt pihlajiin.

Teksti ja kuvat: Anna-Liisa Pirhonen

Kirjoittaja on Etelä-Karjalassa asuva luontovalokuvaaja ja luonnonmaantieteilijä.