Soiden linnut ahdingossa

Suolinnuston uhanalaistuminen on ollut hälyttävän nopeaa.

Suomessa on 22 suolintulajia, näistä 21 muuttolintuja. Suomen suolintujen populaatiokoot ovat taantuneet huomattavasti jo useiden vuosikymmenten ajan ja uhanalaistuminen on ollut voimakasta. Syitä ovat muun muassa ihmisen soita tuhoava toiminta, soiden pirstoutuminen ja ilmastonmuutos, jotka muuttavat voimakkaasti lintujen elinympäristöjä. Puolet (11/22 lajia) suolinnuistamme on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.

Mittava soiden ojittaminen on supistanut suolintujen pesimäalueita erityisesti Etelä-Suomessa. Suolintukantojen laskeva suuntaus johtuu ainakin osittain sopivien pesimäalueiden vähenemisestä. Osa lajien taantumisesta voi johtua myös talvehtimisalueilla, etenkin Afrikassa, tapahtuneista elinympäristömuutoksista, sillä monet kaukomuuttajat ovat yleisesti taantuneet niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Soiden kaukomuuttajien lisäksi kuitenkin myös lähimuuttajat ja paikkalintu riekko ovat taantuneet yhteensä yli 40 % samalla tarkastelujaksolla. Tämä viittaa vahvasti siihen, että myös pesimäympäristön laatu on heikentynyt.

Suolinnuista voimakkaimmin on taantunut suokukko, jonka kanta väheni jaksolla 1981–2014 noin 95 % ja on nyt luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Myös liron Etelä-Suomen kanta on taantunut voimakkaasti, vuodesta 1979 lähtien lähes 50 %. Sekä liro että suokukko muuttavat Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan. Liron lisäksi soiden kaukomuuttajista ovat taantuneet selkeästi myös keltavästäräkki ja pohjansirkku. Etenkin Aasiaan muuttavan pohjansirkun väheneminen on ollut viime vuosina voimakasta ja kannasta on kadonnut lähes 40 vuodessa noin 70 %. Etelä-Karjalan pesimälinnustosta suokukko ja pohjansirkku ovat hävinneet, keltavästäräkki lähes hävinnyt ja liron kanta romahtanut muutamaan pariin.

Suolinnuista ainoastaan yhden lajin pesimäkanta on kasvanut selvästi: kurjen pesimäkanta on noin nelinkertaistunut 1980-luvun alusta. Kurki talvehtii eteläisen Euroopan ja Pohjois-Afrikan kosteikko- ja suistoalueilla. Kurkiemme pesimäkannan kasvu liittynee lajin kuolleisuuden vähenemiseen.

Kun verrataan esimerkiksi Ruotsiin, Norjaan ja Viroon, suolintujen tilanne on Suomessa kaikkein heikoin. Suolinnusto on taantunut myös Ruotsissa ja Norjassa jonkin verran. Paras tilanne on Virossa, missä noin 75 prosenttia avosoista on suojeltu.

Suolintujen tulevaisuus

Merkittävä osa koko Euroopan suolinnuista muuttaa kesäisin lisääntymään Suomeen, joka on maailman soisin valtio. Tästä syystä Suomella on erityinen vastuu suolintujen suojelussa.
Soiden suojelu ja ennallistaminen ovat avainasemassa suolintukantojen turvaamisessa. Suomen nykyinen soidensuojelu ja suojelualueiden verkosto eivät riitä ylläpitämään ja turvaamaan suolintujen säilymistä saati kantojen positiivista kasvua.

Jotta turve voidaan polttaa energiaksi, se täytyy ensin kaivaa suosta. Tämä tuhoaa koko suon. Soidemme lajit eivät kestä sitä. Turpeenkaivu on yksi syy siihen, että suokukko on äärimmäisen uhanalainen. Seuraava uhanalaisuusluokka on “Suomesta hävinnyt”. Ei anneta suokukon hävitä, vaan lopetetaan turpeen poltto!

Tutustu Luonnonsuojeluliiton Irti turpeesta -kampanjaan ja allekirjoita Irti turpeesta -kansalaisaloite.

Liisa Laitinen
Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala
Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys