Miten Lappeenrannan metsät jaksavat?
Luonto- ja ympäristöalan opiskelija Tapani Toikka kirjoitti blogitekstin haastattelujen pohjalta. Artikkeli on näyttötyö liittyen ympäristöviestintään.
SUOJAMETSÄ, LÄHIMETSÄ, ARVOMETSÄ, METSÄ
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meille kaikille niin rakas metsä on ollut julkisen keskustelun keskiössä jo pitkään. Mutta miten Lappeenrannan metsät jaksavat?
Lappeenrannan Green Leaf- vuoden 2021 aikana Lappeenrannan metsissä tapahtui paljon positiivista. Virkistysalueita perustettiin, suojeluhankkeita saatiin liikkeelle. Mihin ollaan menossa palkintovuoden jälkeen? Miten metsällä menee, vai mennäänkö metsään?
Tähän juttuuni sain haastateltavaksi kaksi kaupungilla työskentelevää metsää tuntevaa osaajaa. Kaupungin metsäpäällikkö Janne-Perttu Rantonen kehittää kaupungin taajamametsiä. Ympäristötarkastaja Taina Lahtela työskentelee Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa vastuualueenaan luontoasiat. Ohessa heidän näkemyksiään Lappeenrannan lähimetsistä; niiden hyvinvointivaikutuksista ja suojelusta.
“Ihmiset suhtautuvat lähimetsiin ja niistä saatuihin hyvinvointivaikutuksiin hyvin subjektiivisesti” toteaa Rantonen. Toiselle jo puistomainen metsäalue riittää, toinen haluaa kokea aitoa metsän tuntua, jossa pääsee hetkeksi eroon kaupunkiympäristöstä. Rantonen haluaa tuoda esiin myös muut kuin luontoarvot, jotka lisäävät hyvinvointia. Metsät toimivat melunsuojina, ne sitovat kaupunki-ilman pölyä ja epäpuhtauksia, ne estävät hulevesien leviämistä kaupunkialueella. Hän mainitsee myös metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut, joista viime aikoina on puhuttu enemmän. Ne ovat aineettomia ja aineellisia palveluita, joita luonto tarjoaa.
Myös Lahtela toteaa, että lähimetsillä on tärkeä rooli ihmisten hyvinvoinnille. “Parasta olisi, jos lähimetsissäkin tulisi tunne, että on metsän sisällä.” Hän siis nostaa Rantosen tapaan esiin aidon metsän tunnun. Lahtela mieltää hyvän virkistysmetsän kriteeriksi sen, että sieltä ei näe asutusta tai muuta ihmistoimintaa. Hän mainitsee myös metsien tärkeän roolin monimuotoisuuden kannalta.
Onko Lappeenrannassa sitten tarpeeksi lähimetsiä kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämiseksi? Lappeenrannassa on monia hyviä lähivirkistysmetsiä aivan ydinkeskustaa lukuun ottamatta, Lahtela vastaa. “Pappilanniemi on tietysti oikea helmi, mutta pidän myös hyvin paljon Uus-Lavolan metsästä”, hän toteaa. Lähempänä keskustaa on metsäkaistaleita, jotka tuovat kontaktia metsäluontoon eikä niiden merkitystä pidä väheksyä. Lahtela lisää, että jo lyhytkin metsässä olo laskee stressitasoa. Rantonen toteaa, että jälleen asukkaiden subjektiivinen tarve määrittää onko lähimetsiä tarpeeksi vai ei. Toisten mielestä on, toisten mielestä ei. Vuosien mittaan rakennettu ja muodostunut kaupunkirakenne asettaa reunaehdot metsien olemassaololle. Kaavoitus ja tiiviimpi rakentaminen asettavat haasteita metsien säilyttämiselle tulevaisuudessa. Kaupunki näkee metsäalueet tärkeinä ja pyrkii maankäytön suunnittelussa ottamaan alueiden pirstoutumisen huomioon. Tavoitteena on säilyttää nykyiset metsäalueet ja vähentää rakentamisen haittavaikutuksia.
Entäpä sitten suojelu, onko metsiä suojeltu tarpeeksi ajatellen luonnon monimuotoisuutta? Lahtela toteaa Lappeenrannan taajamametsien olevan monimuotoisuuden kannalta yllättävän rikkaita ja myös iäkkäämpiä kuin ympäröivät talousmetsät. Tästä huolimatta tiukasti suojeltuja kohteita on pinta-alallisesti vähän. Tässä kohdassa Lahtela nostaa esille puustoisten viheryhteyksien säilyttämisen ja pirstoutumisen estämisen. Rantonen kertoo, että maaomaisuuden hallinnassa suojelua joudutaan tarkastelemaan monesta eri näkökulmasta. Metsänhoito on monitavoitteista ja sama periaate pyritään huomioimaan myös suojelupolitiikassa. Hän valaisee asiaa esimerkillä: Jos kaavaillun suojelualueen viereen rakennetaan tie, joka johtaa uudelle omakotialueelle, joudutaan miettimään, miten tien hulevedet poistetaan ja ainoa vaihtoehto voi olla ojan rakentaminen kaavaillulle suojelualueelle. Kaupunkialueella rakennettu ja rakentuva ympäristö asettaa suojelulle omat haasteensa. Rantonen laskeskelee, että tällä hetkellä kaupungin metsistä on suojeltu noin 7,5 %. Kohteet on suojeltu luonnonsuojelu- ja metsälain perustella. Osa on myös kaavassa suojeltuja. Lisää suojelukohteita on haettu ELY:ltä 35 hehtaarin verran luonnonsuojelulain perusteella. Tämän toteutuessa kaupungin metsistä olisi eri tavoin suojeltu reilu 300 hehtaaria. Lahtela kertoo, että uusia suojelualueita ollaan perustamassa Naurissaareen, Uus-Lavolaan (ilmeisesti avatun terveyspolun alue) ja Vipeleensuolle. “Toiveissa olisi näiden lisäksi muitakin, luonnonarvojen säilyttämiseksi.”, hän toteaa.
Itse olen työskennellyt aiemman työurani erityisryhmien parissa ja koen, että luontoon ja metsään pääseminen kuuluu kaikille. Siksi halusin kysyä, miten erityisryhmät on otettu huomioon – siis onko tarpeeksi metsiä, joihin on esteetön kulku? Rantonen vastaa, että yhteydenottoja esteettömistä reiteistä on tullut paljon. Rantaraitin rakentamisessa esteettömyys on pyritty ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Muista kohteista esimerkiksi Hämmäauteensuolla on pohdittu esteettömyyttä ja harkittu sen kehittämistä. Lahtela toivoo esteettömien reittien lisääntyvän tulevaisuudessa.
Miten sitten EU:n Green Leaf –kaupunkina vastaamme EU.n lisääntyviin ennallistamis- ja suojeluvelvoitteisiin? Rantonen ei hötkyilisi tilanteen kanssa. Hän odottaisi rauhassa tulevaa lainsäädäntöä. Tilannetta kannattaa seurata aktiivisesti ja olla yhteydessä sidosryhmiin asian puitteissa. Valmiudet Lappeenrannassa ovat hyvät, vuoden 2021 aikana monia suojelualueiden perustamisia saatiin liikkeelle. Lahtela toteaa, että ennallistamistavoitteet on laadittu, jotta luontokato saataisiin pysähtymään. Hän korostaa, että suojelutavoitteista otettaisiin vastuuta niin kaupungin omalla maalla, kuin yksityisilläkin alueilla, jotta suojelua saataisiin edistettyä. Hän toivoo, että parhaillaan laadittavan LUMO-ohjelman (Luonnon monimuotoisuus- ohjelma) myötä suojeluvajetta saataisiin kurottua kiinni, ja näin ennallistettua arvokkaita elinympäristöjä. Ympäristöministeriön rahoittaman HELMI-hankerahoituksen kautta Suomessa on pystytty edistämään arvokkaiden elinympäristöjen ennallistamista. ”Hankerahoituksen turvin voisimme saada Lappeenrantaankin hyvää aikaan”, Lahtela toteaa.
Miten kaupunkilaisten mielipiteet metsistä saataisiin esiin? Rantonen toteaa, että metsäosasto laatii kymmenen vuoden välein metsäsuunnitelman; viimeksi tällainen on tehty Joutsenon taajama-alueilla. Suunnittelutyön yhteydessä laaditaan asukaskysely ja pidetään asukastyöpajoja, joissa asukkaiden mielipiteitä selvitetään. Laajempien työmaiden yhteydessä tehdään myös tyytyväisyyskyselyjä, joiden avulla toimintaa kehitetään. Tarvittaessa ollaan asiantuntijoina kutsuttuina kaupunginosien asiakasraatien tapaamisissa. Näissä asukkaiden osallistuminen on ollut vaihtelevaa. Toivottavaa tietysti olisi, että näihin tilaisuuksiin osallistuttaisiin aktiivisesti, jos metsäasiat kiinnostavat.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ehkä tämä vanha sanonta kertoo jotain siitä, miten meidän pitäisi metsää kohdella. Kohdellaan metsää hyvin, niin se antaa meille hyviä ekosysteemipalveluja takaisin.
Kevättä kaikille! Tapani Toikka, (tapani.toikka@gmail.com)
luonto- ja ympäristöalan opiskelija