Oletko nähnyt kalliosinisiipiä? Ilmoita havaintosi uhanalaisesta perhosesta!
Rauhoitettu ja erittäin uhanalainen kalliosinisiipi elää Saimaan ja Kuolimon kallioisilla rannoilla ja saarilla. Kokoamme kesän aikana tietoja lajin nykytilasta. Jos tiedät perhosen elinpaikan tai löydät uuden, lähetä havaintosi mieluusti perhoskuvan kera luonnonsuojelupiiriin!
Viime syksynä kalliosinisiipi nousi yhdeksi kohdelajiksi Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja Kaakkois-Suomen ely-keskuksen kiireellisesti suojeltavien perhosten priorisointineuvotteluissa. Kalliosinisiipi poikkesi myönteisesti monesta muusta: perhosen levinneisyysalue on mitä ilmeisimmin laajentunut viime vuosina, mutta kuinka paljon?
Saimaan kallioiset saaret ja rannat Lappeenrannasta Taipalsaarelle ja Savitaipaleelle kuuluvat kalliosinisiiven vahvimpiin elinalueisiin Suomessa. Toukka elää isomaksaruoholla, jota kasvaa yleisesti avoimissa kalliomaastoissa. Sellaisilla aikuisia sinisiipiä voi nähdä lennossa jo toukokuun puolella, mutta parasta lentoaikaa on kesäkuun alkupuolisko. Viimeisiä kalliosinisiipiä on nähty vielä juhannuksen aikoihin.
On hyvä muistaa, että kaikki sinisiivet eivät ole kalliosinisiipiä! Niitä on Suomessa 17 lajia, joista vain hieman peukalon kynnen kokoa suurempi kalliosinisiipi on helpoimpia tunnistaa:
- siipien sinisillä yläpinnoilla on isoja mustia täpliä
- mustia täpliä on myös siipien lähes valkoisilla alapinnoilla, ja lisäksi takasiipien ulkoreunassa on vahva oranssi vyö – sellaista ei ole samaan aikaan lentävällä paatsamasinisiivellä
- lennossa kalliosinisiipi näyttää tummalta ja perhonen lentää lähes aina matalalla lähellä maata tai kalliota – sen sijaan heleän vaaleansininen paatsamasinisiipi nousee herkästi korkeuksiin
- muita sinisiipiä ei kalliosinisiiven elinpaikoilla alkukesästä juuri näekään
Jos liikut touko-kesäkuussa kalliomaastoissa ja kohtaat kalliosinisiiven näköisen perhosen, nappaa siitä kuva! Muista kuitenkin, että laji on rauhoitettu. Sinisiivet liikkuvat mielellään vain aurinkoisella säällä, mutta istuutuvat usein kallioiden kukille tai katajan oksalle. Kalliolaikuilla voi olla perhosia enemmänkin, mutta harvoin kymmentä kalliosinisiipeä enempää.
Havainnointi on helppoa: missä, milloin ja monta sinisiipeä näit? Havaintopaikka kannattaa kuvata riittävän tarkasti, esimerkiksi mikä saari ja missä päin sitä (”saaren pohjoisin niemi, länsipuolen kalliot). Parasta olisi havaintopaikan sijainti karttalinkillä tai -kuvalla. Montaa sanaa ei ilmoitukseen tarvita, mutta kuva perhosesta olisi enemmän kuin suotavaa – se varmentaa, että kyse on todellakin kalliosinisiivestä!
Sinisiipihavaintoja voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen: kimmo.saarinen@sll.fi. Jokainen perhoskuvia tai -havaintoja toimittanut saa aikanaan yhteenvedon kartoituksemme tuloksista!
Kimmo Saarinen
