ES LSP vastaa lausuntopyyntöön koskien Etelä-Savon 4. vaihemaakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa
Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri kiittää mahdollisuudesta ja vastaa lausuntopyyntöön koskien Etelä-Savon 4. vaihemaakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa.
Lähtökohdaksi kerrotaan, että kaavan merkittävimmiksi päivitystarpeiksi on todettu tuulivoimatuotantoalueiden osoittaminen siten, että huomioidaan jo kehitteillä olevat hankkeet. Tuulivoimaan liittyy keskeisesti sähkönsiirto ja kaavassa osoitetaan myös tarvittavat uudet sähkönsiirtoyhteydet (110, 220 ja 400 kV:n osalta), siltä osin, kun sidosryhmiltä niiden sijainnit ovat tiedossa.
Sekä tuulivoimaloilla että sähköverkoilla on merkittäviä vaikutuksia luonnolle ja näiden vaikutusten kohdalla on syytä muistaa, että luontokadon torjumiselle sekä eliölajien ja niiden elinympäristöjen suojelemiselle on perusteltua antaa suuri painoarvo.
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin kuten EU:n biodiversiteettistrategia ja Montrealin COP15.
Tuulivoimarakentamista tarvitaan osana vihreää siirtymää. Tuulivoima ja sähköverkot tulee yhteensovittaa luonnon kanssa, mutta niissä tapauksissa, joissa tuulivoima ja luontoarvot ovat ristiriidassa keskenään, tulisi tuulivoimarakentamista rajoittaa. Laajojen metsäalueiden yhtenäisyyttä ei tulisi tuulivoimahankkeilla rikkoa.
Etelä-Savon on tehtävä osansa kansallisesta hiilipäästöjen vähentämisestä sekä vastattava monimuotoisuuden heikentymiseen. Oleellista on myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautuminen.
Etelä-Savon metsiensuojeluaste on alhainen, vaikka Etelä-Savo on metsäinen maakunta. Samoin soiden ennallistamiseen ja suojeluun liittyvät kysymykset sekä uhanalaisten vesi- ja rantaluonnon kohteiden suojelussa tulee toimia erityisen tehokkaasti. Katsomme myös, että kaavan pitää ohjata kohti kestävämpää metsätaloutta, sillä vain siten Etelä-Savo voi saavuttaa kansalliset tavoitteet omalta osaltaan.
Luonnonympäristöt ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat edellytyksiä inhimilliselle toiminnalle kuten ruoantuotannolle ja matkailulle.
Luonnon ydinalueet ovat yhden tai useamman Natura-alueen ja luonnonsuojelutarkoitukseen varatun alueen muodostamia luontotyypeiltään ja lajistoltaan vähintään maakunnallisesti merkittäviä kokonaisuuksia, joilla on korkea, monipuolinen ekologinen laatu ja suojelullinen arvo. On tärkeää, että luonnon ydinalueet ovat kaavassa mukana. Luonnon ydinalueiden tulisi kattaa kokonaisuudet. Katsomme, että luonnon ydinalueilla maakuntakaavan tulisi ohjata kohti jatkuvaa kasvatusta tai pienaukkoja, joiden maisemallinen vaikutus olisi mahdollisimman pieni. Tämä myös mahdollistaisi toimivammat ekologiset yhteydet ja tarjoaisi elinmahdollisuuksia suuremmalle lajikirjolle.
Ekologinen verkosto ja yhteydet tulee huomioida laajasti ja konkreettisesti maankäytön suunnittelussa, alueen metsästrategioissa ja maakuntaohjelmissa. Myös maakuntarajat ylittävät yhteydet tulee huomioida. Ekologisten yhteyksien näkökulmasta on erityisen tärkeää, että metsäiset alueet eivät pirstoudu. Avohakkuita tulisi näillä alueilla välttää ja suosia jatkuvaa kasvatusta. Katsomme, että kaavassa tulisi olla ekologisen yhteyden olemassaoloa turvaava ohjaava mekanismi.
Tavoitteena tulee olla, että ekologisten yhteyksien merkinnän käytännön vaikutukset tulee olla selvät ja niille tulee antaa vahva merkitys.
Hiljaiset seudut ovat yhä harvinaisempia, joten luonnonrauha-alueiden säilyttäminen kaavassa on tärkeää kaavan luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden ja ihmisten virkistysmahdollisuuksien vuoksi.
Tausta-aineistoon kuuluva Etelä-Savon maakuntastrategia asettaa tavoitteeksi maailman puhtaimmat vesistöt. Etelä-Savossa ei toistaiseksi ole saavutettu vesipuitedirektiivin tavoittelemaa tasoa ja osan järvistä veden tila on luokiteltu tyydyttäviksi, jopa välttäviksi. Ongelmana on hajakuormitus, jota syntyy mm. maa- ja metsätaloudesta sekä turvetuotannosta. Näkemyksemme mukaan vaihemaakuntakaavojen yhteisessä seurantaryhmässä on hyvä huolehtia asiantuntemus/edustus vesiensuojelun alalta.