Metsien lisäsuojelua tarvitaan myös Etelä-Savossa
Luonnonsuojelupiiri osallistui keskusteluun ja vastasi Etelä-Savon MHY:n johdon kirjoitukseen "Työtä ja toimeentuloa vai ylimitoitettua suojelua Etelä-Savoon?"
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on ilmastonmuutoksen ohella aikamme suurin ympäristöllinen haaste ja uhkatekijä. Maa- ja metsätaloudella on suora ja erottamaton yhteys luontoon: luonto vaikuttaa niihin ja ne vaikuttavat luontoon. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on elinkeinojemme näkökulmasta riski, jonka torjuminen on omien etujemme mukaista.
Edellä oleva on lainaus julkaisusta MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartta maa- ja metsätaloudelle, johon Kaisa Ralli ja Petri Pajunen kirjoituksessaan Itä-Savossa 9.2. viittaavat. Kirjoituksessaan Ralli ja Pajunen nostavat esiin tärkeät asiat: työn ja toimeentulon sekä luonnonsuojelun, vastustaen kohtuutonta suojelua.
Metsien lisäsuojelua kuitenkin tarvitaan. Ilman sitä lajien ja luontotyyppien tila heikkenee edelleen. ”Todennäköisesti tehokkain yksittäinen keino lajien ja luontotyyppien turvaamiseksi on suojelualueiden perustaminen” todetaan edellä mainitussa MTK:n ja SLC:n tiekartassakin.
Etelä-Savo on Suomen metsäisin maakunta, sen metsien suojeluaste on kuitenkin Suomen pienin vaihdellen 3,5 ja 4 prosentin välillä käytetyn lähteen mukaan. Uusia suojelualueita tarvitaan, ja niitä voidaan lisätä sekä valtion omistamilla alueilla että vapaaehtoisin keinoin myös yksityisten omistamilla alueilla.
Luontokadon pysäyttäminen edellyttää uusien suojelualueiden lisäksi metsäluonnon hoidon tehostamista suojelualueiden ulkopuolella. Kiitämme PEFC-sertifikaatin tuomia tiukennuksia, joiden mukaan jatkossa avosoiden reunoille ja vesistöjen varsille jätettävät suojakaistat levenevät 5-10 metristä vähintään 10 metriin. Ralli ja Pesonen kirjoittavat, että pelkästään PEFC-sertifioinnin edellyttämät rantojen suojavyöhykkeet tarkoittavat 28 tuhatta hehtaaria.
On kuitenkin huomattava, että PEFC-sertifikaatti asettaa suojavyöhykkeille minimitason, joka ei kaikissa tilanteissa riitä torjumaan vesistöhaittoja ja turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Metsänhoidon asiantuntija Tapio ry:n mukaan suojavyöhykkeen leveys voisi metsänhoidon eri tavoitteiden tasapainoa haettaessa olla keskimäärin vähintään 15 metriä, ja luonnonhoitoa painotettaessa selvästi leveämpi, keskimäärin 30 metriä. Mitä leveämpi vyöhyke on, sitä paremmin se ehkäisee vesistöhaittoja ja hyödyttää enemmän vesi- ja metsäluonnon monimuotoisuutta.
Metsätalous on Etelä-Savon arvonlisästä 14,8 prosenttia, Etelä-Savon ei pidä kuitenkaan tyytyä pelkkään raaka-aineen tuottajan asemaan. Tavoitteeksi tuleekin ottaa puun jalostusarvon nostaminen ja metsän muiden käyttömuotojen kehittäminen, vaikkapa luontomatkailun lisääminen. Suojelun lisäämisen ei tarvitse olla vastakkainen työlle ja toimeentulolle.
Esa Niinivirta
Puheenjohtaja
Heikki Härkönen
Toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri ry