Tuulivoimaa 6/7: Huhumylly

Tähän mennessä tapahtunut: …Barotrauma…infraääniä…ei saa…

Iso osa tuulivoimaa koskevaa ohjeistusta nojaa teoriaan, kotimaisista tutkimustuloksista – ja tiedosta ylipäätään – on pula myös asioista päättävien virkailijoiden parissa. Vielä 2010-luvulla olen kuullut kun

• Luonnontieteellisen keskusmuseon lintuasiantuntija puhui yleisötilaisuudessa tuulivoimaloista ”lihamyllyinä”.
• Maakuntaliiton virkailija suositti, että ”kokeiluluonteisesti ensimmäiset tuulivoimalat täällä etelässä sijoitettaisiin kauemmas ihmisistä, että he ehtisivät tottua niihin” (ja kun ne huomataan meluttomiksi, siirretään lähemmäs? Tuulivoimaa on Etelä-Suomessa kokeiltu jo vuosikymmeniä).
• Ely-keskuksen virkamies päästi spontaanin inhonälähdyksen ”ei meidän kaupunkiimme” puhuttaessa tuulivoimalasta yleisötilaisuudessa.

Etsiessäni tietoa asioista olen toistuvasti törmännyt siihen, että asiantuntijat ja päättäjät esittävät nivaskan viitteitä eri lähteisiin – jotka lopulta johtavat yhteen lähteeseen. ”Barotrauma” on esimerkiksi lainattu kymmeniin eri julkaisuihin, joihin vedotaan todisteita kysyessä; jos vaivautuu kahlaamaan tekstit läpi -harva ehtii- löytyy villoja pohjalta yhden oljenkorren verran (se Current Biologyn tiedonanto). Sähköisen luulonvälityksen aikakaudella tosiasiaksi päätyy se, millä on eniten tykkäämisiä – ja yksi hittiuutinen kopioituu nopeasti satoihin tiedotusvälineisiin ympäri maailman. Päädytään hulluun tilanteeseen, jossa valtion ely-keskuksen järjestämässä valtakunnallisessa meluseminaarissa maaliskuussa 2015 tuulivoima on aihe numero yksi – ja keskustelun keskiössä on siirtää tuulivoimalat mahdollisimman kauas kuluttajista maakuntien hiljaisille alueille – nimenomaan sellaisille alueille, joissa hiljaa humisevat tuulimyllyt ainoina ihmisrakennelmina erottuvat äänimaisemissa. Luonnonhiljaiset alueet ovat uusiutumaton, katoava luonnonvara.

Tuulivoimakeskustelussa otetaan usein ensimmäisenä esiin se, paljonko rakentaminen tai tukeminen maksaa. Monia harmittaa että tuulivoimayrittäjä saa rahaa liiketoiminnastaan. Energiasuunnittelun lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla se, mistä saa raaka-ainetta, ja ennen kaikkea, mitä tulee tuotantolaitoksen jäteputkesta. Uraani- ja hiilivoimassa olemme ulkomaisten raaka-aineentuottajien armoilla, ja ne hankitaan sieltä mistä halvalla saa – usein toiselta puolen Maapalloa alueilta, joilla lainsäädäntö ja valvonta ontuvat Suomeakin enemmän. Hiilivoiman saasteet vaikuttavat nyt elävien ja lähitulevaisuuden sukupolvien elämään (haitta & vastuu meille), ydinjäte pysyy ihmisille vaarallisena pitempään kuin lajimme on tähän asti ollut olemassa (haitta ja vastuu joillekin muille kuin meille). Tuulivoimassa laitteen käyttövoima on koko ajan uusiutuvaa, ilmaista ja kotimaista, eikä tuotannosta synny saasteita.

Karri Jutila

Loppuhuipennuksessa: …Ratkaisu.