Hämeenlinnan kaupungin virkistysalueiden hakkuista
Hämeenlinna on onnekas verrattuna moneen kaupunkiin ainakin siinä mielessä, että kaupungin metsien hoito on melko edistyksellistä. Kaupungilla on metsää noin 5000 hehtaaria, josta osaa, varsinkin virkistysalueita ja taajamien lähimetsiä hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmin.
Edellinen kaupunginvaltuusto nosti kaupungin metsien hakkutuottotavoitteen kestämättömälle tasolle, yli metsien vuotuisen kasvun. Sen vuoksi osaa jatkuvan kasvatuksen metsistäkin on uhannut avohakkuu. Virkistysalueidenkin hakkuita on lisätty ja aikaistettu, mutta ne olisivat edelleen pääosin jatkuvan kasvatuksen mukaisia hakkuita, joissa metsän monimuotoisuus ja virkistysarvot pyritään säilyttämään.
Viime keväänä Vanajanniemen virkistysalueen hakkuusuunnitelmat kauhistuttivat monia ja aiheuttivat kovaa kritiikkiä. Hakkuut onnistuivat onneksi lopulta kohtuullisen hyvin eivätkä vahingot olleet suuria. Joitain suurelta tuntuvia aukkoja syntyi ja ehkä mentiin myös liian lähelle mäyrän pesää. Luonnonsuojeluyhdistyksen hallitus piti syksyllä kokouksen Vanajanniemessä. Kokouksen jälkeen kierrettiin alue ja todettiin että voidaan huokaista helpotuksesta. Arvokas tervaleppäniemikin oli säästynyt hakkuilta. Se olisi syytä nyt rauhoittaa. Sitä on tarkoitus esittää kaupungille.
Vähäniemen virkistysalueelle Hauhon Sappeessa on myös suunnitteilla hakkuita. Hakkuusuunnitelmista on pyydetty kommentteja alueen lähinaapureilta. Suuri osa suunnitelman hakkuukuvioista on jatkuvan kasvatuksen mukaisia poimintahakkuita, joissa poistetaan varovasti suurimpia puita. Myös maisemaa näkötornilta järvelle avataan poistamalla puustoa. Osa kuvioista jätetään kokonaan rauhaan, kuten itärannan vanha metsä. Lahopuuta jätetään paljon, mutta hakkuujätteitä poistetaan, jotta ne eivät tukahduttaisi aluskasvillisuutta ja rumentaisi maisemaa. Niemen kärjessä olevaa vankkaa kuusikkoa on tarkoitus poimintahakata, mutta toivottavasti maltilla. Siellä on paljon suuria ja vanhoja puita. Sellaisten kaato tuntuu turhalta ja surulliselta. Rauhassa kasvaneet, tiheäsyiset isot puut ovat käyneet niin harvinaisiksi, että sahat ovat mitoittaneet koneensa pienemmiksi, talousmetsien tukeille sopiviksi. Siksi paksujen tukkien pinot ovat useimmiten vain kolmimetrisiä, vaikka sahatukki on viisimetristä. Paksut, parhaat tukkipuut joutuvat ns. biotalouden raaka-aineeksi, siis hakkeeksi tai kuitupuuksi sellutehtaille.
Yksi iso ongelma poimintahakkuissa on tuntunut olevan se, että urakoitsijoiden kalusto on mitoitettu järeään harvennukseen ja avohakkuuseen. Tarpeeksi kapeaa ja kevyttä kalustoa ei monellakaan vielä ole. Työhevonen ja reki olisi ihanteellinen poimintahakkuisiin, mutta se taitaa olla nykypäivänä jo ja vielä toiveajattelua. Toivottavasti joku urakoitsija ymmärtää, että kevyt kalusto voisi olla kilpailuvaltti, jolla voi saada urakoita kaupungilta.
Toinen ongelma on motokuskien ammattitaito ja asenne. Harva heistä tuntuu ymmärtävän, että poimintahakkuiden idea on poimia varoen pois vain isoimpia puita niin että kasvamaan jääville muille puille ja aluskasvillisuudelle tehdään mahdollisimman vähän vahinkoa. Ainakin Kikaristonkujan ja Papinniityntien väliin jäävän pienen virkistysaluemetsän hakkuissa vuosi sitten kuski on jyristelyt surutta vanhaan mallliin. Vanajanniemen hakkuissakin on vielä jonkin verran kovien otteiden jälkiä. Toivottavasti tämä ongelma on poistumassa.
Yksi hyvä keino välttää sivullisten puiden ja kasvien vahinkoja on tehdä hakkuut talvella paksun hangen aikaan. Näin Vähäniemessäkin on suunniteltu tehtävän. Tänä talvena näyttää siltä, että kunnon hankia ei ehkä tule. Onko se syy siihen että hakkuut eivät näy kaupungin luontopalvelujen tämän talven työsuunnitelmassa, jossa kaikkien hakkuiden pitäisi kai olla esillä?
Vai onko uusi kaupunginvaltuusto saanut hakkuutuottotavoitteet järkevämmälle tasolle, niin että virkistysalueita on voitu jättää hakkuiden ulkopuolelle? Ainakaan pikaisen kyselyn perusteella näin ei ole.
Seuraamme tilannetta ja raportoimme!
Esa Kilpi