Suden elämää

Sudesta ei juuri ole saanut niin paljon kiinnostavaa uutta tietoa tai ymmärrystä suden elämästä ja käyttäytymisestä kuin tiistaina 4.9.2018 Hämeenlinnassa Luken tutkimusmestari Seppo Ronkaisen luennolla Suden vuosi. Tapahtuman nimen mukaisesti Seppo Ronkainen lähti alfanaaras ja -uros pariskunnasta sekä uuden pentueen syntymästä. Pennut kasvoivat, laajensivat elinpiiriään ja lopulta vuodenkierron päättyessä olivat valmiita kokeilemaan itsenäistä suden elämää. Nuori susi etsii itselleen uuden vapaan susireviirin ja elinkumppanin. Juuri näistä liikkeellä olevista nuorista susista kertyy eniten yleisöhavaintoja.

Harvalla suomalaisella on niin paljon kokemusta susista kuin tiistain luennoitsijalla. Ronkainen on seurannut niin pitkään ja tiiviisti eri reviireillä susien elämää ja ottanut kiinni satoja susia tutkimustarkoituksiin. Hän tuntee suden tavat sekä silloin kun ne saavat rauhassa elää omaa metsän eläimen elämäänsä että erilaisten, melkein aina ihmisten aiheuttamien, häiriöiden vaikutukset. Vaikka hän on käynyt pesillä laskemassa pennut ja ottamassa dna-näytteitä, koskaan susi ei ole käynyt päälle. Kokemuksen mukaan susi alistuu herkästi aikuisen edessä eikä pyri puremaan. Susi on varovainen eläin ja väistyy. Kyytiä sai myös käsitys, että susi tappaisi viettinsä viemänä tappamisen ilosta. Pääsaalis Suomessa on hirvi, ja jollei susia häiritä, ne syövät rauhassa hirven täysin loppuun, vaikka ympärillä käyskentelee muita hirviä. Poikkeuksena ovat tavallaan ”epäluonnollisesti” käyttäytyvät eläimet, jotka eivät mitenkään puolusta itseään, kuten aidatut ja avuttomat lampaat.

Seppo Ronkainen on maanläheinen realisti ja myöntää, että susi aiheuttaa ongelmia. Näin etenkin jos reviirit etelässä jäävät liian pieniksi, jos useampi sukupolvi syntyy ihmisten vaikutuspiirissä, jolloin pennut tottuvat ihmisten jatkuvaan läheisyyteen, tai milloin susi ja koira risteytyvät keskenään. Ronkaisen sanoin, sutta pitää suojella siellä missä sudelle on tilaa, mutta myös tarpeen tullen poistaa sieltä, minne susi ei lainkaan kuulu. Suden tavallinen reviiri on noin tuhat neliökilometriä, etelässä tila voi jäädä alle puoleenkin siitä.

Luonnonvarakeskuksen kevään 2018 susikannoissa ei ollut kovin tarkkoja tietoja Kanta-Hämeen susista, käytännössä siis Rengon laumasta. Vuonna 2017 arvion mukaan laumassa oli enimmillään 6-7 sutta, vuonna 2018 havaintoja oli sekä kahdesta että kolmesta sudesta. Määrä on lopulta epävarma. Reviirin koko on noin 500 neliökilometriä Hämeenlinnan ja Forssan välillä 10-tien molemmin puolin. 

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suomen Riistakeskus Etelä-Hämeen yhteisessä susi-illassa oli yleisöä hieman yli 80 henkeä, ja tilaisuuden henki oli hyvä. Väittelyn ja vastakkainasettelun sijaan tunnelmana oli tiedonhalu ja aito kiinnostus. Kiitos mukana olleille ja ennen kaikkea Seppo Ronkaiselle, sekä hänen tietämyksestään että upeista kuvistaan.

Markku Karvonen