Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Etelä-Hämeen piiri Hämeenlinnan seudun yhdistys

Hämeenlinnan seutu
Navigaatio päälle/pois

Luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tys esittää Vanajaniemen pohjoiskärjen suojelua

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys jätti toukokuussa 2019 seuraavan esityksen Hämeenlinnan kaupungille Hattulan Vanajaniemen pohjoiskärjen rantaluonnon rauhoittamiseksi suojelualueena.

Vanajaniemen kärjen muinaisrantaa ja tervaleppiä Hattulassa.

Esitys Hämeenlinnan kaupungin kaupunkirakennelautakunnalle luonnonsuojelualueen perustamiseksi Vanajanniemen virkistysalueen pohjoiskärkeen.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry esittää, että kaupunki suojelisi Vanajanniemen virkistysalueella sijaitsevan tervaleppäniemen. Niemi on muodostunut Vähä-Horkan saarista kun vesistön pintaa on laskettu 1700-1800-luvuilla. Alue on vieläkin osittain vesijättömaata. Suojeltavaksi esitetty alue on kooltaan noin viisi hehtaaria. Se käsittäisi itse niemen, sen länsipuolella olevat niemiksi kartoissa esitetyt pikkusaaret ja näiden väliin jäävän lahden. Etelässä alue rajautuisi v. 2017 hakatun metsän reunaan ja veneiden vesilaskupaikalle vievään tiehen.

Vanajaniemi on vanhoja Lepaan kartanon ja myöhemmän oppilaitoksen maita, jotka siirtyivät valtiolta maanvaihdolla Hämeenlinnan kaupungille 1970-luvulla. Kaupunki liitti Vanajaniemen Hämeen virkistysalueyhdistyksen virkistysalueisiin.

Pohjoiskärjen niemi on tervaleppäkorpimaista rantalehtoa. Vanajanselän puolella rannat ovat karua kivikkoa, Tokeensuunlahden puolella kärjen itäreunassa reheväkasvuista matalaa mutapohjaa. Vesillelaskupaikan pohjoispuolelle jää laaja ruovikko. Varsinaisen pohjoiskärjen länsipuolelle jää kartalla kaksi pientä niemekettä. Käytännössä ne ovat pikkusaaria, joita Vanajaniemestä erottaa isosorsimon osittain valtaama matalavetinen kosteikko.

Pohjoiskärjen niemessä kuten muuallakin Vanajaniemessä erottuu selvästi pari metriä nykyistä rantaa korkeammalla oleva muinaisranta. Tässä ehdotetusta alueesta noin puolet on jäänyt kuiville vasta 1800-luvulla Kuokkalan koskien perkaamisen jälkeen. Vesistöhistorian jäljiltä kärjessä on itä-länsisuuntainen pirunpeltomainen kivikkokenttä ja ennen järven pinnanlaskua vedenpinnan tuntumassa ollut kaakko-luodesuuntainen pitkä, näyttävä kivipenkka. Pohjoiskärjessä on komea siirtolohkare, johon ei liity kuitenkaan kertomaperinnettä. Kärkeen on vienyt vain pieni polku venerantaan vievältä tieltä.

Alueella näkyy ihmisvaikutus: traktoriura ja vanhat kannot kertovat 1900-luvulla tehdyistä hakkuista, kärjessä on asuinpaikan jäänne muistona siellä 1920-1930-lukujen vaihteessa asuneen perheen mökistä ja pari nuotiopaikkaa, joita eri aikojen kalastajat ja järvellä liikkujat ovat pitäneet taukopaikkoinaan. Pohjoisimpaan kärkeen on raivattu pieni valkama. Niemeen on myös hylätty kaksi lahoavaa puurakenteista venettä. Kärjen korkein kohta on kiven ja maan sekainen kumpu, josta on vaikea sanoa onko se luonnon muovaama vai ihmisten tekoa.

Vanajaniemen pohjoiskärki on rehevää, kosteaa, lehtomaista ja osin tiheää lehtipuuvaltaista rantametsää. Näkyvimmät puut ovat suuret rauduskoivut ja tervalepät. Seassa on joitakin kookkaita mäntyjä ja kuusia. Puustossa on runsaasti pihlajia ja jonkin verran harmaaleppiä ja raitaa. Saariksi jääneillä pikku niemillä kasvaa mm. suuria haapoja. Kari Järventaustan vuoden 2014 kynäjalavaselvitys on merkinnyt pohjoiskärkeen ja venerantaan 5-10 kynäjalavan ryhmät, ehdotusalueella viiteen kohtaan on merkitty 1-4 kynäjalavaa. Vanhoja rauhoitusmerkkejä on noin 3-4 puussa, osa on merkitsemättömiä.

Muita alueen puuvartisia ovat mm. korpipaatsama, tuomi, lehtokuusama, taikinamarja ja erilajiset pajut. Kulttuurilajeina kärjessä on mustaherukkaa ja terttuseljaa. Pohjoiskärjen sisään on jäänyt kostea painanne, joka on vain juuri keskivedenpinnan yläpuolella. Lahopuuta on kertynyt jonkin verran, etenkin tervaleppää, raitaa, pihlajia ja koivua.

Linnusto koostuu lehtometsien ja rantavyöhykkeen lajeista sekä vesilinnuista. Sääksen on nähty saalistavan viime kesinä lähes päivittäin alueen lahdissa. Monilajinen ja vanha puusto tarjoaa runsaasti pesimämahdollisuuksia. Niemen kenttäkerrosta peittävät saniaiset sekä mm. käenkaali. Alueella on runsaasti kostean rantalehdon kasveja, kuten mm. kevätlinnunsilmä, luhtalemmikki, luhtavuohennokka, ojakellukka, ranta-alpi, rantakukka, rantaminttu, rantatädyke ja suo-orvokki. Näyttävimpiä rannan kasveja ovat mm. keltakurjenmiekka, leveä- ja kapealehtiosmankäämi, järvikaisla sekä ratamosarpio. Matala lahti kasvaa mm. kilpukkaa. Rannan tiheiköt tarjoavat suojapaikkoja mm. metsäkauriille, alueella edelleen tavattavalle metsäjänikselle, mäyrille ja ketuille.

Vanajaniemen pohjoiskärjen vanhaa lehtipuustoa.

Perustelut suojelulle:
1. Alueen iäkäs, lähes koskematon puusto ja monipuolinen kasvisto ja linnusto. Alueella oleva lahoava lehtipuu on merkityksellinen monimuotoisuuden ylläpitäjä.
2. Niemen maisemallinen merkitys. Se erottuu selvästi Vanajanselältä päin ja vastaavasti sieltä avautuu laaja näkymä ympäri järveä.
3. Pienellä alueella tiivistyvät eri luontotyypit tuoreesta kangasmetsästä kosteaan lehtoon, rantavyöhykkeeseen ja avoveteen.
4. Suojelualueena niemi, pikkusaaret ja lahdet rantoineen täydentäisivät Vanajaveden ja sen rantojen muiden suojelualueiden ketjua, kuten Retulasaaren ja Antialanniemen suojeltuja osia sekä Keisansaarta.
5. Suositulla ulkoilualueella suojellusta kärjestä muodostuisi helposti saavutettava luonnontilaisen korpimaisen lehdon ja Vanajaveden rannan tutustumiskohde.

Esitämme mukaillen Luonnonsuojelulain (10961/1996) 13§:ää, että perustettavalla luonnonsuojelualueella ei saa:
1) rakentaa rakennuksia, rakennelmia tai teitä;
2) ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää;
3) ojittaa;
4) ottaa taikka vahingoittaa puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia;
5) pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä; eikä
6) ryhtyä muihinkaan toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eliölajien säilymiseen.
Lisäksi esitämme, että alueen suojelumääräyksessä tai järjestyssäännöissä kielletään
7. luonnon roskaaminen ja muita ihmisiä häiritsevä toiminta
8. koirien pitäminen irrallaan

Esitämme että alueella olisi sallittua:
1. rantautuminen, liikkuminen jalan tai hiihtäen
2. marjojen ja ruokasienten poiminta
3. haitallisten vieraslajien torjunta

Järveltä käyvä tuuli ravistelee rannan puiden oksia Vanajaniemen pohjoiskärjessä.

Hämeenlinnassa 24.5.2019

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.
Hämeenkatu 2, 13200 Hämeenlinna
hml.seudun.luonnonsuojelu@gmail.com

Reijo Turunen puheenjohtaja

Markku Karvonen varapuheenjohtaja

Kalastajien ja vesillä liikkujien rakentama pieni poukama Vanajaniemen pohjoiskärjessä.
Vanajaniemen pohjoiskärjessä on pieni vesistön historian muokkaama ”pirunpelto”.