Taruksen Karhumäen ja Isomäen metsät tulisi säästää avohakkuilta

Retkeläiset huomasivat useita kohtia, jotka joko kummastuttivat tai joissa heidän mielestään suunnitelmia pitäisi muuttaa. Kelkutteenojan varren avohakkuualueella hakkuiden reuna oli vedetty aivan kiinni pienvesistön suoja-alueeseen ja oli varsin lähellä Kelkutteenojaa. Viereisen mäen lakimetsä säästyy, mutta rajaus oli oudon ylhäällä mäen jyrkkien rinteiden päällä. Samoin mietitytti, miten osin korpimainen metsätyyppi sopii UPM:n noudattamaan FSC-sertifikaattiin.

Karhumäessä Ilves-retkeilyreitin polku jää osin hakkualueen sisään. Maakuntakaavassa olevan retkeilyreitistön ympäristön avohakkuu oli retkeläisten mielestä hyvinkin kyseenalainen suunnitelma. Metsä olisi iältään todennäköisesti hyvinkin Metso-suojeluohjelman kriteerit täyttävä, ja hakkuiden sijaan Karhumäestä voisi tulla hieno vanhan metsän suojelukohde. Puusto on parhaimmillaan yli 100-vuotiasta.

Greenpeace oli pyytänyt paikalle myös lajistoasiantuntija Olli Mannisen. Hän oli jo löytänyt Karhumäen hakkuualueelta mm. vaarantuneet hongantorvijäkälän ja ryväsjäkälän, silmällä pidettävää korpiluppoa ja todennäköisesti myös erityisessä suojelussa olevaa lahokaviosammalta.

Ylipäätään retkeläisten mielestä avohakkuut sopivat hyvin huonosti retkeilyalueille ja reittien varsille. Oudolta vaikuttivat myös Iso-Taruksen leiripaikan hakkuut. Paikka jää kovin avoimeksi, leiripaikalla oleva harva puusto on jo komeaa männikköä, ja Iso-Taruksen rannassa avohakkuun reuna oli lähes kiinni rannassa, vain muutaman metrin päässä.

Lajistoasiantuntijan tunnistukset tarkentuvat piakkoin. Myös retkellä mukana ollut kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Mirka Soinikoski aikoi nostaa hakkuusuunnitelmat uudelleen keskusteluun. Evon-Taruksen alue voisi paikata osaltaan Etelä-Suomen vanhojen metsien ja suojelumetsien vähäistä määrää.

17.1.2020

Markku Karvonen

Luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja