Yhdistyksen mielipide LUMO-ohjelmaluonnoksesta
–
Hämeenlinnan kaupunki asetti luonnon monimuotoisuusohjelmansa (LUMO-ohjelma)
2025–2035 ensimmäisen luonnoksen nähtäville 25.3.–14.4.2025 ja varasi asukkaille,
sidosryhmille, päättäjille ja asiantuntijoille tilaisuuden esittää mielipiteensä
ohjelmaluonnoksesta.
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry toimitti kaupungille 14.4.2025 seuraavan kirjallisen mielipiteen:
Mielipide pähkinänkuoressa
Yhdistys kiittää kaupunkia sen tähänastisesta työstä Hämeenlinnan luonnon
monimuotoisuuden hyväksi sekä LUMO-ohjelman laatimishankkeesta ja pitää luonnoksen
visiota onnistuneena. Yhdistys pitää ohjelman mukaisia toimia selvästi riittämättöminä
ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Näillä keinoilla kaupungista ei tule sitä esimerkin
näyttäjää, joka se luonnoksen mukaan haluaa olla. Yhdistys kannustaa kaupunkia
mitoittamaan ohjelman mukaiset toimenpiteet siten, että voidaan perustellusti olettaa, että
niillä ohjelman tavoitteet ja visio saavutetaan.
Vuorovaikutusmenettely ohjelmaa valmisteltaessa
Yhdistys pitää hyvänä sitä, että LUMO-ohjelmaan on otettu laajasti kommentointia ennen
ohjelman laatimista ja sen luonnoksen aikana. Yhdistys paheksuu kaupungin valitseman
osallistamis- ja vuorovaikutusmenettelyn puutteita ja toteaa, että tällainen menettely tuskin
täyttää hyvän hallinnon kuten hallintolain 7 §:n mukaisen palveluperiaatteen vaatimuksia.
Ilmoitusta LUMO-ohjelmaluonnoksen nähtäville asettamisesta ei yhdistyksen käsityksen
mukaan ole julkaistu kaupungin Kuulutukset ja ilmoitukset -sivulla, vaan vain luonnon
monimuotoisuutta koskevalla sisältösivulla, josta sen harva löytää. Mielipiteiden esittämiselle
varattu aika, 3 viikkoa, on myös lyhyt, kun ohjelma-aika käsittää 10 vuotta.
LUMO-ohjelman luonnoksen kommentointiin Hämeenlinnan verkkosivuilla varattu
tekstikenttä soveltuu erittäin huonosti kommentin kirjoittamiseen. Saatavilla on vain yksi
kapea ja lyhyt tekstikenttä, jonka näkyvään osaan mahtuu 217 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ollessa 2.000 merkkiä on kommentin kirjoittaminen kohtuuttoman vaikeaa.
Jatkossa olisi ehdottomasti parannettava mahdollisuutta kommentointiin tai annettava sivulla
suoraan selkeästi vaihtoehtoinen tapa kommentin lähettämiseen. Kaupungin olisi syytä
käyttää ennemmin Lausuntopalvelua, jossa mielipiteet jäävät avoimesti esiin ja ovat
luettavissa myös myöhemmin. Lausumistapaan toivotaan kaupungilta jatkossa muutosta
siten, että mielipiteiden keruu on avointa ja läpinäkyvää.
Yhdistys kiittää kaupunkia tarkempien liitekarttojen lisäämisestä ohjelmaluonnoksen
yhteyteen lausumisaikana.
Avoimen ja osallistavan päätöksenteon hengessä kaupungin olisi hyvä laatia saadusta
palautteesta kooste, jossa esitetään myös palautteen perusteella luonnokseen tehtävät
korjaukset ja lisäykset (vrt. sidosryhmien kuuleminen hoito- ja käyttösuunnitelmissa).
Yksisuuntainen palaute anonyymillä nettilomakkeella ei ole avointa eikä aidosti osallistavaa.
Sivunumerointi ohjelmaluonnoksessa helpottaisi asiakirjaan viittaamista.
Yleistä
Luonnoksen tahtotila on kiitettävä ja visio onnistunut. Monimuotoisuuden uhat ja toisaalta
sitoumukset luonnon tilan parantamiseksi on tunnistettu oikein, ja luonnoksessa on paljon
oikeansuuntaisia tavoitteita. Yhdistys kiittää kaupunkia tähänastisesta työstä ja
onnistuneesta monimuotoisuuden visiosta.
LUMO-ohjelman laatiminen ylipäätään on kannatettava toimi ja edistysaskel. Yhdistys haluaa
kannustaa ja tukea kaupunkia tässä tärkeässä työssä ja auttaa kirkastamaan tavoitteita ja
löytämään toimenpiteitä siten, että tahtotilan ilmaisemisen lisäksi kaupungin alueella alkaa
tapahtua konkreettista parannusta luonnon tilassa heti ohjelma-ajan alusta lähtien.
Luontotiedon lisäämistä koskeva tavoite on arvokas, mutta tietoa on jo nyt riittävästi laajojen
konkreettisten toimenpiteiden tekemiseksi luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi
Hämeenlinnassa.
On erittäin kiitettävää, että luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta tavoitellaan
läpileikkaavaa arvoa kaikessa kaupunkirakenteen toiminnassa, myös kaavoituksessa.
Yhdistys kannustaa kaupunkia tuomaan luontotyön osaksi kaupungin kaikkea toimintaa
kaikilla tasoilla.
Valosaasteen huomioiminen luonnoksessa on erittäin kannatettavaa. Hämeenlinnalla on
mahdollisuus toimia valtakunnallisena edelläkävijänä puuttumalla valosaasteeseen
alueellaan, joka ulottuu kahdelle Etelä-Suomen merkittävälle metsämantereelle.
Valosaasteen hillitsemistä tukisi uusi, ajantasainen selvitys kaupungin pimeistä ja hiljaisista
alueista sekä periaatepäätös, miten pimeiden ja hiljaisten ympäristöjen suojelua
käytännössä toteutetaan. Pimeitä ja hiljaisia alueita ei mainita ohjelmaluonnoksessa.
Yhdistys toivoo, että ohjelmassa kiinnitetään enemmän huomiota siihen, miten kuntalaiset,
yritykset, maanomistajat ja yhdistykset osallistetaan monimuotoisuustyöhön.
Ohjelmaluonnoksen vision ja tavoitteiden toteuttaminen on Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n mission ytimessä, joten meidän yhdistyksemme ainakin odottaa
innosta piukeana tilaisuutta osallistua.
Metsät ja suojelupinta-ala
Hämeenlinnan kaupungilla on ratkaiseva asema Kanta-Hämeen metsäluonnon tilan
kannalta, koska kaupungilla on erittäin mittava metsäomaisuus.
Luonnoksessa paikoin korostuva kaupunkiluonnon painotus herättää yhdistyksessä pientä
huolta. Kaupungin on kunnianhimoisesti parannettava sekä kaupunkiluonnon että
haja-asutusalueen metsien, vesien ja soiden tilaa. Tähän velvoittavat jo ne
monimuotoisuutta koskevat sitoumukset, joihin Suomen valtio ja siten Hämeenlinnan
kaupunki ovat sitoutuneet. On syytä ottaa huomioon, että kaupunkiluonto voi korostua
kansalaiskyselyissä jo siksi, että kaupunkilaisia on määrällisesti enemmän kuin
haja-asutusalueen asukkaita ja toimijoita. Luonnon tilan parantaminen kuitenkin vaatii
laajojen pinta-alojen suojelua ja ennallistamista, mikä käytännössä tarkoittaa
haja-asutusalueen luontoa.
Suojeltavien metsien pinta-ala, 100 ha kymmeneksi vuodeksi, on valitettavan riittämätön,
eikä kaupunki ole määritellyt tavoitetta, mikä osuus sen metsistä ja suojelun arvoisista soista
ja pienvesistä suojellaan pysyvästi ohjelma-aikana. Esimerkiksi Riihimäen kaupungin
tämänhetkinen tavoite on 4 % maapinta-alasta, vaikka Riihimäen pinta-alasta on huomattava
osa rakennettua kaupunkiympäristöä, moottori- ja kantateitä, teollisuusalueita, rata-alueita ja
peltoalaa, ja lisäksi kaupungin luonnonympäristöihin kuuluu huomattavasti soita. Tästä
huolimatta Riihimäki tavoittelee 4 %:n suojeluosuutta. Tähän nähden on erikoista ja
kunnianhimotonta, ettei Hämeenlinna ole luonnoksen perusteella asettamassa minkäänlaista
prosentteina määriteltyä suojelupinta-alan tavoitetta. Hyvä lähtötaso metsiensuojelussa olisi
ennemminkin 100 ha uutta pysyvää suojelua vuodessa seuraavien 10 vuoden aikana,
yhteensä 1 000 ha ohjelma-aikana. Tähän sopivia kohteita on luonnoksessa jo tunnistettu
lähtöaineistoista. Lisäksi suojelumetsiksi on syytä valita myös ekologiselta laadultaan
heikompia kohteita, jos ne säilyttävät, vahvistavat tai luovat ekologisia yhteyksiä.
Luontokadon ja sukupuuttokehityksen hidastamiseksi tutkijayhteisön käsitys riittävästä
pysyvästä suojelualasta on 10 % tiukkaa suojelua ja yhteensä 30 % oikeudellista suojelualaa
(sis. tiukasti suojellut alueet). Elinympäristöjen tilaa on parannettava ennallistamisasetuksen
tavoitteiden mukaisesti 100 prosentilla heikentyneistä elinympäristöistä, joita
Hämeenlinnankin maista on suurin osa. Tähän nähden kaupungin 100 hehtaarin tavoite
seuraavien 10 vuoden aikana näyttää siltä, että tietoisesti heikennämme luonnon tilaa
edelleen seuraavien sukupolvien kustannuksella, vaikka tämänhetkisillä päättäjillä on
velvollisuus jättää tuleville sukupolville luonto nykyistä paremmassa tilassa.
Merkittävänä talousmetsien omistajana kaupungilla on vastuu ja velvollisuus vähentää
metsiensä käsittelyn haittoja metsä- ja suoluonnolle sekä vesien tilalle. Yksi tärkeä keino
olisi vähentää erityisesti ojitettujen korpien metsätalouskäyttöä, siirtää korpia jaksollisesta
jatkuvapeitteiseen kasvatukseen sekä ennallistaa toisaalta korpia, toisaalta puustoisten
soiden heikennettyä pienvesiluontoa siten, että luonnontilaa kohti palautuvilla korvilla ja
ennallistetuilla pienvesillä olisi vähemmän haitallisia vesistövaikutuksia, enemmän
monimuotoista luontoa sekä parempi resilienssi ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Kaupunki voisi LUMO-ohjelmassa myös linjata suojavyöhykkeistä nykyisten yhden lajin
talousmetsäkuusikkojensa hakkuissa. Aukon reunoja loiventavien riistatiheikköjen ja
säästöpuiden lisääminen suojavyöhykkeeksi hyödyttää sekä monimuotoisuutta että pystyyn
jääviä reunametsiä. Metsäsuunnittelussa säästöpuuryhmien ja riistatiheikköjen sijoittelu olisi
tehtävä aidosti monimuotoisuutta palvellen siten, että nämä toimisivat samalla
kulkuyhteyksinä aukkojen ylittämistä vältteleville lajeille. Metsäohjelman ja -suunnitelman
konkreettinen toteutus verrattuna LUMO-ohjelman hyviin monimuotoisuustavoitteisiin jää
luonnoksessa epäselväksi ja epävarmaksi. Metsänkäsittelyn linjauksia suhteessa
LUMO-ohjelmaan on tarpeen kirkastaa ja konkretisoida.
Yhden lajin kuusikkojen hoitoa kaupungin talousmetsissä olisi vietävä
sekapuustoisemmaksi, kuten ohjelmaluonnoksen tavoitteena onkin. Tukitoimena kuivumista
ja kirjanpainajaa vastaan kannattaisi hyödyntää vedenpinnan tason nostoa herkästi
kuivuvilla korpikuvioilla. Sekapuustoisuuden lisäämisen konkreettinen aikataulu, kohteet ja
menetelmä kaipaavat vielä tarkentamista, jotta tavoite ei jää pelkäksi kirjaukseksi, vaan
johtaa käytännön toimenpiteisiin.
Kaupungin metsäsuunnitelmasta LUMO-ohjelma-ajalle ei saatu tarkempia tietoja
tietopyynnöllä. Kaupungin kannattaisi LUMO-ohjelmatyön ohessa julkaista ajantasainen
metsäsuunnitelma karttapalvelun tasona. Luonnoksessa jää toistaiseksi epäselväksi, miten
LUMO-ohjelman tahtotila konkreettisesti toteutuisi metsäsuunnittelussa ja hakkuutyömailla.
Luonnoksen kohdissa 2.4 ja 2.5 on kuvattu asianmukaisesti uhanalaistumisen syyt, mutta
luonnoksesta puuttuu konkreettinen suunnitelma, miten Hämeenlinnan kaupunki
käytännössä vähentää metsien käsittelyn, maankäytön muutoksen, ojitusten, avointen
alueiden umpeenkasvun sekä vesien rehevöitymisen haittoja 2025–2035.
Ekologiset yhteydet
Tärkeiden ekologisten yhteyksien merkitseminen kaavoihin on kiitettävä tavoite.
Luonnoksessa jää vielä epäselväksi, miten ekologiset yhteydet aiotaan määrittää ja arvottaa.
Kirjaus tästä kannattaisi lisätä luonnokseen.
Tärkeiden yhteyksien lisäksi luonnon heikentynyt tila vaatii sekä vanhojen yhteyksien
säilyttämistä että uusien perustamista sinne, mistä yhteydet ovat katkenneet. Yhtenä
lähtöaineistona toiminee Hämeen liiton maakuntakaavan taustaselvitys, mutta kaupungin
alueella ajantasainen uusi selvitys olisi tarpeen, sillä maakuntakaavan selvitys ei sisällä
tarkempia aluerajauksia ja toisaalta maankäyttö on paikoin muuttunut selvityksen jälkeen.
Erityisesti uusien, palautettavien ja heikentymisriskissä olevien yhteyksien selvittämisellä on
kiire, koska maakunnassa on suuri hakkuupaine ja energiantuotanto uhkaa lisätä
maankäytön muutosta nimenomaan puustoisilla alueilla sekä heikentää arvokkaiden
luontokohteiden tilaa. Säilyvilläkin ekologisilla yhteyksillä on riski heikentyä lähiympäristön
maankäytön muutosten vuoksi.
Ennallistamisasetus
Ennallistamisasetuksen ensimmäinen takaraja on 2030, mutta ohjelmaluonnos ei kuvaa
sellaisia toimenpiteitä, joilla vaatimukset täyttyisivät. Seuraavien aikarajallisten tavoitteiden
saavuttaminen uhkaa muuttua entistäkin vaikeammaksi. LUMO-ohjelman pitäisi vastata
kysymykseen, aikooko Hämeenlinna siis maillaan aidosti edistää ennallistamisasetuksen
tavoitteita ja miten tämä aiotaan tehdä. Luonnos ei kerro myöskään, missä, miten ja milloin
laaditaan kaupungin maille oma ennallistamissuunnitelma.
Ennallistamisasetus ja muut kansainväliset sitoumukset ja sopimukset koskevat myös
Hämeenlinnan kaupunkia, kuten luonnoksessa on tunnistettu. Luonnos keskittyy toistaiseksi
tahtotilaan, mutta sitoumukset vaativat jo konkreettisiakin toimia. Suojelu- ja
ennallistamissuunnitelman laatiminen ja toimeenpano olisi syytä lisätä ohjelman alkuvaiheen
tehtäviin, koska asialla on kiire. Yhdistys tekee mielellään yhteistyötä kaupungin kanssa
suojelun, ennallistamisen ja luonnonhoidon suunnittelussa omien resurssiensa puitteissa.
Pienten virtavesien ja niiden tilan yhteydessä olisi syytä mainita, että osassa
Purohelmi-aineiston vähäisen suojeluarvon uomista on myös luonnontilaistuneita osia, joilla
on suojeluarvoa. Kartta ja karttaselite yksinkertaistavat uomien tilanteen, ja ennallistamis- ja
suojelutarpeen kohdentaminen vaatisi todennäköisesti maastoinventointeja.
Lisäksi on huomattava, että MML:n aineistot eivät erottele oikaistuja luonnonuomia
neitseelliseen maahan kaivetuista ojista, vaikka ensin mainittuja suojaa vesilaki
muuttuneinakin. MML:n aineistot eivät aina tunnista myöskään tihkupintoja ja pieniä
soistumia, kuten korpilaikkuja, jotka voivat paikallisesti olla hyvinkin arvokkaita
monimuotoisuudelle. Lähtöaineistojen puutteet vaikeuttavat niiden kohteiden tunnistamista,
jotka olisi syytä priorisoida ennallistamisasetuksen toimeenpanossa, joten
LUMO-ohjelmassa on kautta linjan syytä pitää esillä näitä puutteita ja kannustaa kansalaisia
täydentämään puuttuvia tietoja.
Luontotieto ja sidosryhmätyö
Ohjelmaluonnoksen tavoite lisätä luontotietoa kaupungin mailta on erittäin kiitettävä.
Yhdistys toivoo, että laji- ja luontotyyppitiedon keruussa käytettäisiin laajalti hyväksi
kansalaistieteen mahdollisuuksia. Kartoitusten ja inventointien tiedot on syytä julkaista
avoimena tietona Laji.fissä ja kaupungin karttapalvelussa.
Toivomme kaupungin julkaisevan tuottamaansa tietoa myös avoimina paikkatietoaineistoina,
mikä voi parantaa ennallistamisen ja luonnonhoidon suunnittelua. Avoin paikkatieto on
erityisen tärkeää tämän alan yrittäjille ja parantaa heidän toimintaedellytyksiään
Hämeenlinnassa.
Yhdistys toivoo kaupungin tekevän luontotiedon keruussa tiivistä yhteistyötä
Metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen kanssa siten, että nykyisistä aineistoista puuttuvat
kohteet merkitään virallisiin aineistoihin ja virheet korjataan. Kaupungin alueella esimerkiksi
metsälain 10 § mukaisten kohteiden rajaukset Metsäkeskuksen aineistoissa ovat
puutteellisia, ja samoin julkisesti saatavilla oleva luontotyyppitieto on lähinnä suuntaa-antavaa. Lähtöaineistojen puutteet johtavat arvokkaiden kohteiden tuhoutumiseen
tai heikentymiseen esimerkiksi hakkuissa ja maankäyttöä muuttavissa hankkeissa.
Kartoitustyön korkeiden kustannusten vuoksi yhdistys kannustaa kaupunkia hyödyntämään
laajasti opiskelija- ja vapaaehtoistyötä. LUMO-ohjelmaa hyödyttäviä opinnäytetyön tekijöitä
löytyy todennäköisesti Hamkin Evon-opiskelijoiden ja Lammin biologisen aseman lisäksi
Hamkin kestävän kehityksen koulutusohjelmasta, jonka kanssa Vanajavesikeskus jo tekee
yhteistyötä monimuotoisuuden saralla. Myös korkeakouluharjoittelijoiden työpanoksesta olisi
kaupungille konkreettista hyötyä koko LUMO-ohjelmakauden ajan. Hämeenlinnan seudun
luonnonsuojeluyhdistys ry osallistuu omien resurssiensa puitteissa mielellään suunnitteluun
ja ohjaukseen, kun luontotiedon lisäämiseen ja suojelu- tai ennallistamistoimiin halutaan
hyödyntää kansalaistiedettä tai opiskelija- tai vapaaehtoistyötä.
Hämeenlinnasta suuri osa on haja-asutusaluetta, jonka luontotyypeistä ja lajiesiintymistä on
vain hajanaista tai tiettyihin lajiryhmiin keskittyvää tietoa. Lumo-ohjelman tavoitteita tukisi se,
että kaupunki tavoittelisi luontotiedon keruun yhteistyötahoksi myös vesiensuojelu-, kylä- ja
vastaavia paikallisyhdistyksiä. Luonnontieteellinen keskusmuseo on suositeltava kumppani,
jos halutaan pilotoida ja kehittää esimerkiksi alueellisia lajitiedon keruukampanjoita ja
-haasteita. Yhdistys osallistuu näiden suunnitteluun mielellään.
Yhdistys kiittää kaupunkia luonnonsuojelun kutsumisesta mukaan sidosryhmätyöhön.
Tuleviin tilaisuuksiin ja verkostoihin olisi hyvä tavoitella myös korkeakoulujen luonto- ja
ympäristöpuolen, haja-asutusalueen luonto- ja ympäristötoimijoiden ja kylätoimijoiden
edustusta. Kun järjestetyn työpajan tuloksissa korostui kaupunkiluonto, on syytä pohtia
kriittisesti, olisiko haja-asutusalueen luonto noussut selvemmin esiin, jos osallistujina olisi
ollut enemmän haja-asutusalueen sidosryhmiä – myös taajamien ulkopuolella asuvilla
hämeenlinnalaisilla on lähiluonto, ja taajamista käydään haja-asutusalueen luonnossa
aktiivisesti, myös kaupungin ja maakunnan ulkopuolelta.
Hämeenlinnan haja-asutusalueilla on asukaslukuaan ja kokoaan huomattavasti suurempi
merkitys monimuotoisen luonnon virkistyskäytölle Etelä-Suomessa. Evon ja Tammelan
ylängön metsämantereet ovat Turku–Tampere–Helsinki-kolmiolle niin merkittäviä, että
kaupungilla on erityisvastuu huolehtia näiden luonnon tilasta sekä maanomistajana että
kaavoittajana.
Sekä Hamkin että Helsingin yliopiston koulutusohjelmilla on suora yhteys luonnon
monimuotoisuuden hyväksi tehtävään työhön ja tutkimukseen. Valmistuvia opiskelijoita myös
jää tai siirtyy Hämeenlinnaan työskentelemään luonto- ja ympäristöalalla. Yhdistys toivoo
oppilaitosten ja opiskelijoiden sekä maaseudun sidosryhmien monipuolista osallistamista
sekä haja-asutusalueen luonnonsuojelun ja ennallistamisen toimijoiden vahvaa mukanaoloa,
koska kaupungin pinta-alasta ja maaomaisuudesta merkittävä osa sijaitsee taajamien
ulkopuolella. Kaupungilla on suuria mahdollisuuksia toimia ohjelmaluonnoksessa ideoituna
koordinaattorina sellaiselle suojelu- ja ennallistamistyölle, joka osallistaa asukkaita ja
vierailijoita paikallisesti, sitouttaa ihmisiä näihin alueisiin ja lisää Hämeenlinnan pito- ja
vetovoimaa luontokaupunkina ja vierailukohteena. Kaikki tämä parantaa ennen kaikkea
ekologista mutta samalla myös sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
Maankäyttö
Ohjelmaluonnoksen linjaukset maankäytön muutoksen hillitsemiseksi luontokatoa
aiheuttavissa hankkeissa jäävät vielä epämääräisiksi. Puustoisissa ympäristöissä
energiateollisuus ja -infra ovat kasvava luontokadon ajuri myös Etelä-Suomessa.
Kaupungilla ei kuitenkaan ole julki lausuttua selvää tavoitetta tämän hillitsemiseksi. On hyvä
ottaa huomioon, että maankäytön muutos Hämeenlinnan reunoilla heikentää myös
naapurikuntien luontoa.
Jotta ohjelmaluonnoksen tavoitteet ja biodiversiteettiä koskevat sitoumukset voivat täyttyä,
kaupungin olisi syytä LUMO-ohjelmassa linjata toimivansa energiahankkeiden ja
infrarakentamisen sijoittelussa siten kuin Luontopaneeli ja SYKE linjaavat no-go-alueista
asiantuntijalausunnoissaan (ks. Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi
uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista
menettelyistä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta:
Luonnoksen mukaan yksi kansalaiskyselyssä esiin nousseista ongelmista oli Isosaaren
alueen kaavoitus tuulivoiman tuotantoon. Ohjelmaluonnoksessa ei kuitenkaan esitetä
toimenpiteitä Seitsemänlamminsuon viereisen alueen säästämiseksi maankäytön
muutokselta. Ohjelman uskottavuus kärsii, jos ongelmaksi tunnistettuihin suunnitelmiin ei
oteta kantaa eikä puututa.
LUMO-ohjelman olisi hyvä ohjata myös monimuotoisuustoimien kustannusten laskentaa. Jos
suojelu- tai ennallistamistoimien hintaa on tähän mennessä laskettu vain menetettynä
hakkuutulona, ohjelman olisi syytä ohjata laskemaan myös vaihtoehtoiskustannuksia. Mitä
voidaan hyötyä, jos asukkaat ja muuttajat tuntevat voivansa luottaa monimuotoisten
ympäristöjen säilymiseen ja niiden lisäämiseen? Vertailtavana eivät ole vain saatu tai
menetetty hakkuutulo vaan myös saatu hakkuutulo ja menetetty verotuotto, jos kaupungista
muutetaan pois tai sinne ei haluta muuttaa. LUMO-ohjelma on samalla viestintää siitä, miten
kaupunki suhtautuu luonnonympäristöjen säilyttämiseen.
Luonnos ei mainitse kaupungin luontojalanjäljen ja luontokädenjäljen laskentaa. Laskelmia
on tehty Suomessa jo mm. S-ketjulle. Luontojalanjäljen laskennan olisi syytä kuulua
kaavoitukseen ja rakennushankkeisiin siinä missä hiilijalanjäljen laskentakin. Olisi
toivottavaa, että luontojalanjälki otettaisiin osaksi sekä LUMO-ohjelmaa että
kaupunkirakenteen toimintaa ylipäätään.
Kohdekartoista ja -kuvauksista
Maanpeitekartan luokka ”metsät turvemailla” antaa harhaanjohtavan kuvan Hämeenlinnan
suopinta-alasta. Esimerkiksi kituliasta rämemäntyä kasvavat laajat suoyhdistymät olisi
parasta esittää puustoisina soina eikä turvemaiden metsinä, kuten on tehtykin suo- ja
kosteikkokartassa. On ristiriitaista, jos samat alueet ovat yhdellä kartalla metsiä ja toisella
puustoisia soita.
Kiitämme lohikalakantojen huomioimisesta virtavesikartalla. Samaan karttaan olisi hyvä
lisätä vaellusesteet, jotta kartasta saa realistisen kuvan myös ennallistamistarpeesta
vaelluskalojen kannalta.
Perinnebiotooppikartalta puuttuu kokonaan Rengon Rautavuoren niitty, vaikka se olisi
akuutisti hoidon tarpeessa oleva alueellisesti merkittävä perinnebiotooppi. Syynä lienevät
lähtöaineiston puutteet. Perinnebiotooppeihin lisättäväksi olisi hyvä harkita myös VT 10:n
niittorajoitusosuutta Ruokojärven luoteispuolella (hirvenkello, ahokirkiruoho). Koska
perinnebiotooppien lähtöaineistossa on puutteita ja toisaalta kaikki Hämeenlinnan
perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia, karttaa kannattaisi täydentää
lajihavaintotiedoilla, esim. Punaisen listan niitty- ja ketolajien keskittymät.
Perinnebiotooppikartasta on syytä varmistaa, että mukana ovat ELY-keskuksen ja
Museoviraston tiedossa olevat hoitokohteet.
Luonnontilaisista metsistä (s. 15, 1. kappale) olisi hyvä mainita, että ekologisesti laadukkaita
luonnonmetsiä esiintyy Hämeenlinnassa monien suojeltujen ja soidensuojelun
täydennysehdotuksessa olleiden soiden reunametsinä, mm.
Seitsemänlamminsuo–Korpilamminsuo, Peurasuo sekä 10-tien pohjoispuoliset
suojelemattomat täydennysehdotuksen suot.
Kausikosteikot ovat Evon majava-alueille leimallisia ja Etelä-Suomessa harvinaisia. Asia olisi
hyvä nostaa esiin ohjelmassa.
Linnustolle tärkeistä alueista (mm. s. 15) kannattaa mainita myös Kyynäröisten,
Paloniitunjärven ja Kernaalanjärven lintuvedet, jotka kuuluvat FINIBA-alueeseen
Janakkalan–Rengon lintuvedet.