Muistokirjotus: Kalevi Keynäs (1934-2018)
FM Kalevi Keynäs on kuollut 15.12.2018 sairastettuaan jo jonkin aikaa. Elämänsä aikana hän teki pitkän ja aktiivisen uran luonnonsuojelun parissa.
Kalevi syntyi Helsingissä 12.5.1934. Hänen vanhempansa olivat opettajia, alunperin kotoisin rajan takaa Itä-Karjalasta. Perheeseen kuului viisi lasta.
Kalen kiinnostus luontoon, ennen kaikkea lintuihin, kasveihin ja perhosiin, kehittyi pitkien kesälomien aikana perheen kesähuvilalla Lohjan Vaanilassa Hiidenveden rannalla. Kale aloitti opintonsa lääketieteen parissa, mutta vaihtoi nopeasti luonnontieteisiin pääaineena eläintiede. Hän vieraili jo opiskeluaikansa alussa Hankoniemellä Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla ja siitä tuli hänen kohtalonsa: asemasta tuli hänen työpaikkansa loppuelämäksi. Hän aloitti assistenttina kenttäkursseilla 1965-74 ja jatkoi työtään amanuenssina eläkeikäänsä asti vuoteen 1997. Asemalta Kale löysi myös elämänkumppaninsa, FM Laila (Lallu) Patovuoren.
Ympäristönsuojeluasiat tulivat ajankohtaisiksi 1970-luvun alkupuolella. Suomen ensimmäinen suuri ympäristökonflikti sai alkunsa, kun Neste suunnitteli öljynjalostamoa eläintieteellisen aseman välittömään läheisyyteen. Kale otti aktiivisesti osaa tähän taisteluun. Tämän jälkeen hän omisti yhä enenevässä määrin kaiken aikansa ympäristönsuojeluasioille. Hänen ainutlaatuinen luonnontietämyksensä oli tässä suureksi avuksi. Lainsäädäntö ympäristönsuojeluasoissa oli tuolloin vielä kehittymätöntä, ja kaikki vapaaehtoiset voimat tarvittiin seuraamaan mitä ympäristössä tapahtui.
Kale edusti eläintieteellistä asemaa ympäristönsuojeluasioissa ja toimenpiteissä, joilla olisi ollut vaikutusta aseman tutkimusalueeseen maalla ja erityisesti merellä. Itämeren suojelusta tuli tärkeä työkenttä. Toimeksiantajina olivat paikalliset, kansalliset ja kansainväliset instanssit: Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö, erilaiset WWF:n komiteat, Skärgårdsmiljöstiftelsen, Pohjanpitäjänlahti-työryhmä, Meriympäristöneuvottelukunta (YM) ja Suomen HELCOM-valtuuskunta.
Kale osallistui myös Uudenmaan läänin ympäristönsuojeluneuvottelukunnan toimintaan, kuului Suomen ympäristöoikeustieteen seuran hallitukseen, sekä toimi asiantuntijana monissa instansseissa, kuten luonnonsuojelulakityöryhmässä, uhanalaisten luontotyyppien seurantatyöryhmässä (SYKE) jne. Yhteensä noin 30 ympäristöön liittyvää organisaatiota hyötyivät hänen osaamisestaan. Hän toimi myös luennoitsijana ja monien luontoretkien vetäjänä.
Kale oli mukana perustamassa Raaseborgs Natur och Miljö:tä sekä Hangon ympäristöyhdistystä ja toimi niissä pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän osallistui emoyhdistysten (SLL ja NoM) hallitustyöhön.
Kalevi osallistui aktiivisesti Tullinemen konfliktiin (1989 eteenpäin) ja oli mukana kirjoittamassa konfliktista kirjoitettua kirjaa nimeltä Tulliniemi – luonto vastaan valtakoneisto.
Uhanalaiset lajit, erityisesti Hankoniemellä, olivat Kalen erityissuojeluksessa. Hän kartoitti monen uhanalaisen kasvin esiintymät ja elinympäristöt ja varmisti, että ne suojellaan. Hän julkaisi yhdessä Henry Väreen kanssa kirjan Hangon kasvisto – etelän aarre.
Kale havainnoi ympäröivää luontoa siellä liikkuessaan ja raportoi löytämistään kasveista ja hyönteisistä. Hän löysi esimerkiksi uutena lajina Hangossa tataarisinivalvatin (Lactuca tatarica) vuonna 2005. Luhtaorvokki, jonka hän löysi 1970-luvun lopulla Sandösta, oli ollut kadonneena useita vuosikymmeniä. Usein kiipesi hän vapaa-ajallaan kalastajaveneeseensä ja lähti saaristoon tarkkaillen kasvien ohella myös lintuja ja osallistui useisiin lintukartoituksiin.
Kale palkittiin useilla ansiomerkeillä aikaansaannoksistaan ympäristön hyväksi (Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, WWF, Sophie von Julinin säätiö).
Läntisellä Uudellamaalla asuessaan Kale oppi hyvin ruotsin kielen. Tämä helpotti hänen toimiaan alueen ympäristö- ja kulttuurielämän parissa. Hänen harrastuksenaan oli kerätä Länsi-Uuttamaata käsittelevää kirjallisuutta. Suuren kiinnostuksen kohteena oli myös Karjalan historiaan liittyvä kirjallisuus. Hän piti kuolemaansa asti yllä yhteyksiä Karjalaisen osakunnan aikaisiin entisiin osakuntatovereihinsa. Myös kuvataiteet ja musiikki olivat hänen sydäntään lähellä. Ja vieraita kestittiin kotona Tvärminnessä yhdessä Lallun ja mäyräkoirien kanssa.
Kalevia jäävät kaipaamaan vaimo ja sukulaiset sekä iso joukko ystäviä ja ympäristöväkeä.
Astrid Lindström, perheystävä
