Mielipide Karhunkaatajan asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä suunnitteluperiaatteista
Kaava-alueesta valtaosan muodostaa arvokas ja yhtenäinen, pääosin virkistyskäytössä oleva alue Viikintien, Viilarintien ja Roihupellon pohjoisosan välissä. Lisäksi alueeseen kuuluu jonkin verran metsäisiä alueita Viilarintien pohjoispuolelta.
Yleistä suunnittelualueesta
Kaava-alueesta valtaosan muodostaa arvokas ja yhtenäinen, pääosin virkistyskäytössä oleva alue Viikintien, Viilarintien ja Roihupellon pohjoisosan välissä. Lisäksi alueeseen kuuluu jonkin verran metsäisiä alueita Viilarintien pohjoispuolelta.
Etenkin Viilarintien eteläpuolinen alue on Helsingin oloissa yhtenäisenä säilynyt luonto- ja virkistysalue. Alueen merkitystä Helsingin metsäluonnon pidempiaikaisen säilyttämisen näkökulmasta lisää sen keskeinen sijainti Viikki-Vanhankaupunginlahden luontoalueen, Hallainvuoren ja Myllypuron alueen metsien välissä. Viikintiestä ja Viilarintiestä huolimatta kaava-alueen metsät ovat vielä Helsingin oloissa melko hyvin kytkeytyneitä kaikkiin kolmeen aluekokonaisuutteen. Tämän kytkeytyneisyyden (jolla on luonnon ja lajiston lisäksi merkitystä virkistyskäytölle) säilyttämisen ja vahvistamisen tulisi olla yksi kaavatyön lähtökohdista.
Kaava-alueen tilanne maakuntakaavassa
Kaava-aineistoissa kyseenalaistetaan voimakkaasti Uudenmaan maakuntakaavassa alueen poikki kulkemaan merkitty maakunnallisen viheryhteyden merkitys. Kartta- ja ilmakuvan perusteella on selvää, että kyseinen viheryhteys Viikki-Vanhankaupunginlahden ja Myllypuron alueiden välillä voi reaalimaailmassa toteutua toimivana ainoastaan kaava-alueen poikki länsi-itäsuuntaisena kulkevana.
Kaavan suunnitteluperiaatteissa vähätellään maakuntakaavassa todetun viheryhteyden kaavoitukselle aiheuttamia reunaehtoja:
”Uudenmaan maakuntakaavayhdistelmässä, joka käsittää vuonna 2007 lainvoiman saaneen
Uudenmaan kokonaiskaavan ja vaihemaakuntakaavat vuosilta 2012-2014, Karhunkaatajan alue on merkitty tiivistettäväksi taajamatoimintojen alueeksi. Alueen poikki itä-länsi-suuntaisesti kulkee pääkaupunkiseudun poikittainen joukkoliikenteen yhteysväli. Saman suuntaisesti on osoitettu myös viheryhteystarve, joka yhdistää Viikki-Kivikon vihersormen etelässä Strömsinlahden ja idässä Myllypuron ja Mustapuronlaakson suuntaan. Viheryhteystarvemerkintä ei määritä yhteyden leveyttä eikä ota kantaa virkistys- ja ekologisten yhteyksien välillä”.
Uudenmaan liitto ei olisi vaivautunut osoittamaan aluetta maakuntakaavassa viheryhteytenä, mikäli kyseessä olisi pelkästään tarve varmistaa se, että alueen poikki kulkee jatkossa edes jonkinlainen ulkoilureitti tai kevyen liikenteen väylä. Osoitetulla viheryhteystarpeella on selvästi sekä luontoalueiden kytkeytyneisyyden takaamiseen että virkistysalueiden kytkeytyneisyyteen sekä käyttöön liittyvä funktio. Etenkin luontoalueiden kytkeytyneisyyden takaaminen aiheuttaa tarpeen myös miettiä sitä, mikä on yhteyden toimivuuden kannalta välttämätön minimileveys maakunnallisesti tärkeäksi arvioidulle ekologiselle yhteydelle. Hyödyllistä taustaa ja suosituksia aiheesta löytyy Seija Väreen Uudenmaan maakunnalliseen ekologiseen verkostoon liittyvistä
selvityksistä. Myös Korkeimman Hallinto-oikeuden Etelä-Espoon yleiskaavan Näkinmetsän alueesta tekemä, rakentamisen merkittävään vähentämiseen johtanut päätös (KHO 159/29.1.2010) sisältää vastaavuuksia Karhunkaatajan alueen kanssa.
Kaava-alueen tilanne vuoden 2002 yleiskaavassa
Kaava-aineistossa ei anneta myöskään aivan totuudenmukaista kuvaa kaava-alueen maankäyttöratkaisuista vuoden 2002 yleiskaavassa.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelman sivulla 2 väitetään, että ”Yleiskaavassa 2002 alue on merkitty pientalovaltaiseksi alueeksi. Etelässä alue rajautuu virkistysalueeseen, jonka eteläpuolella on pientalovaltaista aluetta”.
Karhunkaatajan suunnitteluperiaatteissa (s.5) alueen yleiskaavastatus kiteytetään seuraavasti: ”Yleiskaavassa 2002 Karhunkaatajan alue on osoitettu pientalovaltaiseksi asuinalueeksi. Itälänsisuuntaisesti alueen läpi kulkee joukkoliikenteen runkolinja Jokeri. Pääkatu Viikintie on osoitettu tunneloitavaksi välillä Kehä I-Itäväylä, mutta se tulee pintaan Karhunkaatajan kaava-alueen kohdalla. Tunnelista on mahdollisuus järjestää liittymä Viilarintielle. Kapea virkistysaluemerkintä erottaa alueen sen eteläpuolelle jäävästä pientaloalueesta”.
Kummastakin tekstistä saa sen kuvan, että itse kaava-aluetta ei osittain olisi kaavoitettu yleiskaavassa virkistysalueeksi. Suunnitteluperiaatteissa mainittu kapea virkistysaluemerkintä, joka erottaa alueen sen eteläpuolisesta pientaloalueesta, on todellisuudessa kaava-alueen sisällä.
Asia on syytä kirjata riittävän selvästi osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan sekä suunnitteluperiaatteisiin.
Kaava-alueen luonnonarvoista
Kaava-alueella on säilynyt merkittävä määrä luontoarvoiltaan merkittäviä kallio- ja kangasmetsiä. Tärkeimmät metsäarvot keskittyvät kaava-alueen keski- ja itäosan laajalle kallioselänteelle sekä sen rinteille. Jonkin verran arvokkaita metsäkuviota löytyy myös kaava-alueen länsiosasta sekä jossakin määrin myös Viilarintien pohjoispuolelta.
Luontoarvojen takia kaava-alueen keski- ja itäosan metsäalue on sisällytetty luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-suojeluesitykseen (http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat/) 11 ha laajuisena luo-alue-ehdotuksena (kohde 181: Karhunkaatajan metsä).
Kaava-alueen metsäiset luonnonarvot on osin todennettu kaupungin luontotietojärjestelmässä. Rakennusviraston muokkaamassa METSO-aineistoissa on kuitenkin jäänyt osoittamatta noin 40 % kaava-alueen METSO-kriteerit täyttävistä kuvioista. Lähinnä puuttuu METSO II ja III-luokan kallio- ja kangasmetsiä. Puutteellisenakin luontotietojärjestelmän muokattu aineisto kertoo alueen metsäisistä luontoarvoista.
Suunnitteluperiaatteista
Alueen luonto- ja virkistysarvojen ja Uudenmaan maakuntakaavassa tunnistetun ja osoitetun maakunnallisen viheryhteysmerkityksen takia on vahvat perusteet suunnitella alueen maankäyttöä siten, että keskeiset osat Viilarintien eteläpuolisista metsistä voidaan säilyttää. Kaavaratkaisun tulee myös säilyttää riittävän leveä, länsi-itäsuuntainen luontoalueyhteys kaava-alueen poikki.
Mikään suunnitteluperiaatteissa kuvatuista vaihtoehdoista ei sellaisenaan ole toteuttamiskelpoinen. Toimiva ratkaisu saattaisi löytyä yhdistelemällä vaihtoehtoon 1 vaihtoehto 3B:n kaava-alueen pohjoisosaan esittämän kaavoituksen kanssa. Tämä mahdollistaisi säilyvän luontoalueen laajentamisen myös kaava-alueen lounaisosassa, jolloin yhtenäinen viheralue säilyisi lännestä Viikintieltä itään Viilarintien ylitse Myllypuron suuntaan.