Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielipide Vartiosaaren osayleiskaavaluonnoksesta
Tiivistelmä: Vartiosaarta tulee kehittää itäisen pääkaupunkiseudun kulttuuri-, virkistys ja luontoalueena, jonka tarve korostuu väestön kasvaessa pääkaupungin itäosassa ja Vantaalla. Esitetty suunnitelma on virkistystarpeen suhteen vastakkainen, koska luonto- ja kulttuuriarvot pääosin menetettäisiin. Jos Vartiosaarta halutaan myös asutukseen, asukasmäärä voi olla vain hyvin maltillinen.
Tiivistelmä: Vartiosaarta tulee kehittää itäisen pääkaupunkiseudun kulttuuri-, virkistys ja luontoalueena, jonka tarve korostuu väestön kasvaessa pääkaupungin itäosassa ja Vantaalla. Esitetty suunnitelma on virkistystarpeen suhteen vastakkainen, koska luonto- ja kulttuuriarvot pääosin menetettäisiin. Jos Vartiosaarta halutaan myös asutukseen, asukasmäärä voi olla vain hyvin maltillinen.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kiittää mahdollisuudesta tutustua Vartiosaaren osayleiskaavaluonnokseen ja lausuu mielipiteenään seuraavaa.
Nykyisellään Vartiosaari on luonnonkaunis, kallioinen ja metsäinen saari Laajasalon vieressä. Saaren kulttuuriarvot huviloineen nivoutuvat kauniisti ja sopusointuisesti yhteen luonnonarvojen kanssa. Saari muodostaakin nykyisellään ihanteellisen virkistysalueen Laajasalon asukasmäärän nopeasti kasvaessa.
Merkitys virkistysalueena koskee koko itäistä pääkaupunkiseutua, jossa kasvava helsinkiläisten ja myös vantaalaisten määrä edellyttää mahdollisuutta virkistäytyä rannikolla.
Edelleen Vartiosaari on keskeinen osa viheryhteyttä, joka jatkuu Laajasalosta Ramsinniemen kautta kohti koillista. Alueen metsistä 80 prosenttia täyttää Metso-suojeluohjelman kriteerit, sinne sijoittuu arvokas kääpäalue ja edustavaa, jyrkkäpiirteistäkin kallioluontoa. Lintu ja lepakkolajisto on edustava.
Vartiosaari on arvoluokan I lepakkoaluetta ja luontotietojärjestelmän perusteella alueella on todennäköisesti useita kolonioita. Luontotietojärjestelmän mukaan pohjanlepakot talvehtivat kellareissa. Lepakoiden merkitys on suunniteltavalle alueelle niin keskeinen, että päätösten pohjaksi on laadittava selvitys, jossa saaren maankäyttöä arvioidaan LSL 29 §:n vaatimusten näkökulmasta.
Vartiosaareen ehdotetaan 5000–7000 asukkaan pitkälti autoiluun perustuvaa lähiötä. Ajoneuvoliikenteen määräksi suunnitellaan 6000–8000 ajoneuvoa päivässä eli noin puolet Lauttasaaren sillan vilkkaudesta ja pysäköintipaikkojen määräksi 2500; paikat tulisivat lähelle asuntoja ja varsinkin saaren itäosissa avokentille.
Rakentaminen ja liikenne-infra peittää luonnoksessa lähes koko saaren. Esitetyssä suunnitelmassa ekologiset arvot onkin sivuutettu. Luonnoksen mukaan 2/3 metsistä jää rakentamisen alle (s. 62) ja loput metsät ja muut luontoalueet muuttuvat hoidetuiksi ja puistomaisiksi kaupunkimetsiksi (s. 61).
Metsäluonnon arvot siis häviäisivät jokseenkin totaalisesti ja kuluttava vaikutus merkitsisi rakentamatta jäävän kallioluonnon suhteen samaa lopputulosta. Rantahuvilat jäisivät kerrostalojen juurelle ympäristönsä ja samalla pitkälti arvonsa menettäneenä jäänteenä.
Tällainen luonnon kohtelu on kaikille ekologisille tavoitteille vastakkaista eikä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys voi sitä hyväksyä. Toteutuessaan Vartiosaaren rakentaminen esitetyllä tavalla vahingoittaisi syvästi pääkaupunkiseudun meri- ja saaristoluontoa ja jäisi historiaan esimerkkinä tarpeettomasta luonnon ja kulttuuriarvojen hävittämisestä.
Asutuksen sijoittelu on toteutettu luonnosta piittaamatta. Luonnoksen toteamus siitä, että alueesta tulee ekologisesti kestävä kaupunginosa on edellä esitetyn perusteella täysin paikkansa pitämätön.
Rakentaminen on myös maisemakuvalle jopa mahdollisimman turmelevasti toteutettu. Korkeille kallioille on tarkoitus rakentaa tornitaloja, jotka räikeästi hallitsisivat itäisen Helsingin saaristonäkymää pitkälle merellä asti. Ratkaisu rakentaa mahdollisimman näkyvästi maisemaan poikkeaa täysin totutuista ratkaisuista (esim. Lauttasaari ja sen Myllykallio).
Vartiosaaren esitetyn kaltaisella rakentamisella olisikin luonnolle ja maisemalla laaja seudullinen merkitys. Se vaikuttaisi maisemaan laajalti ja katkaisisi yhden toimivimmista viheryhteyksistä.
Aineistossa ei ole näkymäkuvia rakennetun Vartiosaaren siluetista eri suuntiin.
Keskeistä on, ettei voimassa oleva maakuntakaava ohjaa Vartiosaareen massiivista rakentamista. Määräys paikallisesti merkittävästä maankäytöstä ei salli kulttuurihistoriallisesti ja luonnoltaan merkittävän saaren muuttamista kaupunkitaajamaksi.
Uudenmaan liitto piti muun muassa tästä syystä Vartiosaaren virkistyspainotteista kehittämistä hyvänä vaihtoehtona antaessaan äskettäin lausunnon Helsingin yleiskaavan luonnoksesta.
Esitetty rakentamisen määrä ja sen sijoittelu ei ole hyväksyttävissä ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys vaatiikin osayleiskaavan palauttamista valmisteluun, jossa myös virkistyspainotteinen vaihtoehto tutkitaan. Tämä on Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun etu.
Helsingissä 17.6. 2015