Muistutus Helsingin yleiskaavaehdotuksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet kaavaehdotukseen ja lausuvat siitä yhteisenä mielipiteenään seuraavaa.
29.1.2016
Asia: Muistutus Helsingin yleiskaavaehdotuksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet kaavaehdotukseen ja lausuvat siitä yhteisenä mielipiteenään seuraavaa.
Yleiskaavaehdotus on esitetyssä muodossaan toteuttamiskelvoton eikä sille tule tavoitella oikeusvaikutteisen kaavan asemaa, vaan se on palautettava uudelleen suunniteltavaksi. Kaavaehdotus soveltuu korkeintaan strategiseksi hahmotelmaksi, josta pitää tehdä varsinainen, oikeusvaikutteinen maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävä yleiskaava.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat sekä aiemmissa kannanotoissaan että kaavaluonnoksesta helmikuussa 2015 antamissaan erillisissä mielipiteissä pyrkineet ohjaamaan kaavaa tasapuolisempaan ja laillisempaan suuntaan. Olennaisia muutoksia kaavaan ei ole kuitenkaan tehty. Isoin myönteinen muutos oli Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 suojelukohdeaineiston huomiointi oikeusvaikutteisena – tämäkin tosin vain teemakartassa. Uudistamme vaatimuksemme esittää kaikki olennaiset luontokohteet myös yleiskaavan pääkartassa.
Nykyinen ehdotus sisältää edelleen kaikki ne ongelmat, jotka on tunnistettu ja nostettu esille yhdistysten aikaisemmissa mielipiteissä. Näitä ovat muun muassa luontoarvojen, lähivirkistysalueiden ja riittävän laajojen metsäisten virkistysalueiden huomiotta jättäminen. Kaavaehdotukseen kaupunkisuunnittelulautakunnassa tehdyt, poliittisten ryhmien keskenään sopimat marginaaliset muutokset, eivät näitä kaavan keskeisiä ongelmia ole korjanneet.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat hämmästyneitä siitä, ettei niiden esittämiä perusteltuja asiantuntijanäkemyksiä ole lainkaan otettu huomioon kaavan valmistelussa. Helsingin uuden yleiskaavan suunnittelussa vuorovaikutusmahdollisuus näyttävät kilpistyvän kaavoittajien täydelliseen muutoshaluttomuuteen, mikäli muutosesitykset eivät suoraan tue valittua strategialinjausta. Asenne näkyi kaavaluonnoksesta annettujen mielipiteiden ja lausuntojen vastineiden ylimalkaisessa sisällössä.
Alla on nostettu esille muutamia yleisiä huomioita kaavasta suhteessa sen omiin tavoitteisiin ja hyvään maankäytön suunnitteluun.
Yleiskaavan tehtävistä
Yleiskaavan tärkein tehtävä tulisi olla hyvän Helsingin suunnittelu nykyisille ja tuleville helsinkiläisille. Kaavaehdotuksessa on kuitenkin siirretty oikeusvaikutuksettomille teemakartoille monet Helsingin todellisista vahvuuksista, kuten luonnonläheisyys sekä kaikille ikäryhmille mahdollisuuksia tarjoava ja alueellisesti vielä melko kattava viheralueverkosto. Kaavan oikeusvaikutteisesta osasta loistaa poissaolollaan myös kaikki se tutkimustieto jota on viime vuosina saatu Helsingin kaupunkiluonnon rikkaudesta sekä viheralueiden terveys- ja viihtyisyyshyödyistä. Näitä on muun muassa professori Liisa Tyrväinen tuonut julkisuuteen.
Yleiskaavan sisältövaatimusten huomiointi
Nykyisenkaltainen, yksipuolisesti lisärakentamisen ehdoilla toteutettu kaavaehdotus ei toteuta riittävällä tavalla maankäyttö- ja rakennuslaissa määriteltyjä yleiskaavan sisältövaatimuksia (MRL 39 §) kuten maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen ja virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Lisäksi kaavakartan pikselimassojen sijoittumisen epämääräisyys heikentää olennaisesti kaavan tulevaa ohjausvaikutusta.
Tämän seurauksena kohtuuttoman suuri osa Helsingin kaupunkisuunnittelun keskeisimmistä asioista siirrettäisiin vaihtelevan kokoisissa asemakaavahankkeissa päätettäväksi. Kaavalla tavoiteltu strategisuus muuttuu huonoksi yhdyskuntasuunnitteluksi.
Yksipuolinen strategisuus ja kaavan oikeusvaikutteisuus
Kaavan heikkoutena on valittu ratkaisu, joka käsittelee osan maankäytöstä hyvinkin ohjaavasti ja vastaavasti jättää osan keskeisestä maankäytöstä hyvin ylimalkaisen ohjauksen varaan.
Kaavan esitystapa on muun kuin rakentamisen suhteen epäselvä eikä ilman muutoksia täytä lainsäädännön minimivaatimuksia.
Kaavaehdotus on oikeusvaikutteisilta merkinnöiltään tasapainoton. Rakentamista ohjataan tavattoman tarkasti. Yksin asuinrakentamisen merkitsemiseen on varattu neljä luokkaa, joiden kaavamääräyksissä on hyvin tarkkaan yksilöity korttelitehokkuudet yms. Lisäksi yleiskaavaehdotus antaa mahdollisuuden yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa levittää korttelitehokkuuksiin perustavaa rakentamista ruudun vieressä oleville viheralueille. Tällainen on ehdottomasti estettävä muuttamalla viheralueita koskevat rajaukset sitoviksi.
Se, että viheralueverkosto on osoitettu äärimmäisen karkealla jaottelulla ja puutteellisilla kaavamääräyksillä, aiheuttaa sen, että ratkaisun laillisuus joudutaan todennäköisesti tutkimaan tuomioistuimissa, jos kaavaa ei nyt muuteta.
Kaavan maankäyttö suhteessa kaavan omiin ilmoitettuihin päätavoitteisiin
Kaavan ilmoitetuissa päätavoitteissa on luonnonsuojeluyhdistysten mielestä paljon hyvää. Esitetyt kaavoitusratkaisut ovat kuitenkin osin noiden yleistavoitteiden vastaisia. Muun muassa tiivistämisen nimeen vannova kaava sisältää aidon tiivistämisen ohella runsaasti maankäyttösuunnitelmia, joilla edistetään rakentamisen levittäytymistä nykyisille, toistaiseksi säilyneille viheralueille. Erityisen vakavaa on, että monet rakennettaviksi esitetyt viheralueet ovat tutkitusti luonnonarvoiltaan merkittäviä.
Selvitysten ja vaikutusarviointien riittävyys
Kaavan epämääräisyys ei helpota maankäyttö- ja rakennuslain vaatimien vaikutusarviointien tekemistä. Kaava-aineistosta puuttuu muun muassa asiallinen tarkastelu siitä, miten kaavan mukaisen maankäytön toteuttaminen vaikuttaisi eri puolilla Helsinkiä asuvien ihmisten perusarjessa tavoitettavissa olevaan viheralueverkostoon. Tällä on keskeistä merkitystä paitsi elinympäristön viihtyisyydelle myös ihmisten terveydelle. Lisäksi tulisi selvittää paremmin niin viher- kuin sinirakenteen osalta, mikä on luontoalueiden vähentyneen pinta-alan ja pirstoutumisen merkitys ekologiseen verkostoon eli luonnon ydinalueisiin ja niiden välisiin ekologisiin yhteyksiin. Jos suuria yhtenäisiä metsäalueita aiotaan pienentää nykyisestä, miten Helsingin kaupunki aikoo toteuttaa muun muassa sitoumuksensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi?
Ylimitoitettu rakentaminen
Laajassa yleiskaavamateriaalissa ei kerrota, miten suuri on yleiskaavassa kaikkiaan osoitettu rakentamisen kaavavaranto. Selostuksen mukaan (s. 66) yleiskaavassa on oltava ”noin kaksinkertainen määrä” yleiskaavavarantoa suhteessa tavoitteeksi asetettuun 9 miljoonan kerrosneliömetrin asemakaavavarantoon vuoteen 2050 mennessä. Vielä ilmoitetaan, että vaikka yleiskaavan piti ulottua vuoteen 2050, niin varantoa jää hyödynnettäväksi myös vuoden 2050 jälkeen (s. 67, kokonaisvarantoa ei ilmoiteta). Näin kaavaan on piilotettu huomattava määrä ylimääräisiä rakentamismahdollisuuksia siinäkin tapauksessa, että yleiskaavatyön ainoana pohjana käytetty nopean kasvun väestöennuste toteutuisi. Tilastokeskuksen syksyllä 2015 Helsingille arvioima väestönkasvu on lähellä kaupungin omaa väestönkasvun perusennustetta. Väestötieteellisesti näyttää siten todennäköiseltä, että väestönkasvu asettuu lähelle perusennustetta. Tämä tosiseikka vähentää edelleen painetta kaavoittaa viheralueille.
Kaavaselostuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston eri yhteyksissä esittämien vastineiden mukaan kaava mahdollistaa 5 500 asunnon vuosituotannon ikään kuin kaupungin lähivuosien strategian mukainen asunnontuotantotavoite kattaisi koko vuoteen 2050 ulottuvan ajanjakson. Jos rakentaminen jatkuisi 35 vuotta tällä tasolla, se tuottaisi 195 000 asuntoa. Kyseessä olisi selvä ylimäärä myös nopean kasvun tavoitteeseen nähden. Esimerkiksi Kööpenhamina varautuu omassa vuoteen 2027 ulottuvassa suunnitelmassaan 45 000 asunnon rakentamiseen väestönkasvun ollessa 100 000 henkeä ja Tukholma suunnittelee rakentavansa seuraavalla kymmenvuotiskaudella 66 500 asuntoa noin 150 000 asukkaan kasvua kohti. Tavoite on siis asunto noin 2,3 uutta asukasta kohden. Jos edellä esitettyjä lukuja sovelletaan yleiskaavan 230 000 lisäasukkaan varautumistavoitteeseen, tarve vuoteen 2050 mennessä olisi edellä esitetyn perusteella 100 000 asuntoa (230 000/2,3), jossa on mukana Östersundomin osuus (siellä tavoite on useita kymmeniä tuhansia asuntoja). Yleiskaava näyttää siten varautuvan jopa kaksi kertaa nopeimmankaan kasvuennusteen mukaista realistista arviota suurempaan asuntotuotantoon. Tällainen rakentamisen ylimitoitus on hyvin haitallista luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttämisen välttämättömälle pyrkimykselle, mitä kaavan myös tulee toteuttaa.
Yhteenveto
Yleiskaavaehdotus on esitetyssä muodossaan toteuttamiskelvoton ja se on palautettava uudelleen valmisteltavaksi.
Tästä syystä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri uusivat kaavaluonnoksesta helmikuussa 2015 antamiensa mielipiteiden asiasisällön. Myös Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri yhtyy kaavan nykyistä valmisteluvaihetta koskevana Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen 27.2.2015 mielipiteeseen, joka on tämän asiakirjan liitteenä. (www.sll.fi/uusimaa/helsy/kannanotot/kannanotot-ja-tiedotteet-2015/helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen-mielipide-yleiskaavaluonnokseen-1).
Aluemuutosten osalta haluamme erikseen korostaa, mitä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen 27.2.2015 antamassa mielipiteessä on sanottu yksilöityjen muutosten tarpeesta. Näin voitaisiin vähentää kaavan luonto- ja virkistysalueille aiheuttamia mittavia heikennyksiä.
Lopuksi
Pyydämme mielipiteeseemme vastinetta sekä lopullisesta päätöksestä pöytäkirjanotetta muutoksenhakuosoituksella.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Laura Räsänen Tapani Veistola
puheenjohtaja luonnonsuojeluasiantuntija
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Jarmo Nieminen Marja Rintala
puheenjohtaja järjestösihteeri