Mielipide Karhunkaatajan asemakaavaluonnoksesta
Mielipide Karhunkaatajan asemakaavaluonnoksesta
HEL 2013-004412 T 10 03 03
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Karhunkaatajan asemakaavaluonnokseen ja lausuu siitä seuraavaa.
Kaavan vuorovaikutuksesta
Yhdistys on jo aikaisemmassa vaiheessa (v. 2015) kommentoinut kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa sekä suunnitteluperiaatteita (http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/kannanotot/kannanotot-ja-tiedotteet-2015/mielipide-karhunkaatajan-asemakaavan-osallistumis-ja-arviointisuunnitelmasta-seka-suunnitteluperiaatteista). Pääosaa yhdistyksen edellisen mielipiteen huomioista ei ole millään tavoin huomioitu kaavaprosessissa, vaikka se olisi auttanut saattamaan kaavaa edes jollakin tasolla maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseksi. Kaavan jatkotyöstössä olisikin hyvä hyödyntää enemmän osallisten asiantuntemusta ja näkemyksiä, mikä voisi tapahtua esimerkiksi työpajan muodossa.
Yleistä kaava-alueesta ja sen suunnittelusta
Kaava-alueesta valtaosan muodostaa yhtenäinen, ahkerassa virkistyskäytössä oleva metsäinen alue Viikintien, Viilarintien ja Roihupellon pohjoisosan välissä. Lisäksi alueeseen kuuluu jonkin verran metsiä Viilarintien pohjoispuolelta.
Etenkin Viilarintien eteläpuolinen metsäalue on Helsingin oloissa yhtenäisenä säilynyt luonto- ja virkistysalue. Alueen merkitystä Helsingin metsäluonnon monimuotoisuuden pidempiaikaisen säilyttämisen näkökulmasta lisää sen keskeinen sijainti Viikki-Vanhankaupunginlahden luontoalueen, Hallainvuoren, Strömsinlahden metsien sekä Myllypuron metsien välissä. Laajemmassa tarkastelussa jonkinasteista kytkeytyneisyyttä löytyy idässä Mustavuoreen asti. Karhunkaatajan asemakaavaluonnoksessa ja myös myöhemmässä suunnittelussa on tärkeää tarkastella kaava-alueen ekologisia käytäviä ja metsiä yhdessä lähiympäristön kanssa riittävän laajassa perspektiivissä.
Muun muassa Raidejokeri-hanke ja uusi yleiskaava luovat paineita Karhunkaatajan lähiympäristön tehokkaaseen asuntorakentamiseen muun muassa Länsi-Herttoniemen ja Myllypuron metsissä Viikintien kummallakin puolella sekä alueen länsipuolella Myllypurossa, Roihupellon teollisuusalueella ja Mustapuron tuntumassa Puotinharjussa. Suunnitelmat ja päätökset, joita nyt ollaan tekemässä Karhunkaatajan alueen viheralueista- ja yhteyksistä, tulevat vaikuttamaan ja liittymään kyseisten ympäröivien alueiden kehittämiseen. Siksi Karhunkaatajan alueen maankäytön suunnittelu tulee tehdä poikkeuksellisen harkitusti.
Kaava-alueen luonnonarvoista
Kaava-alueella on säilynyt merkittävä määrä luontoarvoiltaan merkittäviä kallio- ja kangasmetsiä. Tärkeimmät metsäarvot keskittyvät kaava-alueen keski- ja itäosan laajalle kallioselänteelle sekä sen rinteille. Jonkin verran arvokkaita metsäkuviota löytyy myös kaava-alueen länsiosasta sekä Viilarintien pohjoispuolelta.
Luontoarvojen takia kaava-alueen keski- ja itäosan metsäalue on sisällytetty luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-suojeluesitykseen (http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat/) 11 ha laajuisena luo-alue-ehdotuksena (kohde 181: Karhunkaatajan metsä).
Kaava-alueen metsäiset luonnonarvot on osin todennettu kaupungin luontotietojärjestelmässä. Rakennusviraston omilla kriteereillään muokkaamassa METSO-aineistoissa on kuitenkin jäänyt osoittamatta arviomme mukaan noin 30 % kaava-alueen METSO-kriteerit täyttävistä kuvioista. Lähinnä puuttuu METSO II ja III-luokan kallio- ja kangasmetsiä. Selkeästi arvokkain metsien kokonaisuus hahmottuu luontotietojärjestelmää paremmin luontojärjestöjen esityksestä. Tämäkään esitys ei kuitenkaan huomioi riittävästi ekologista yhteyttä yhteyden länsiosassa.
Viilarintien eteläpuolella sijaitsee myös Helsingin oloissa erittäin arvokas (arvoluokka I) geologinen muodostuma (kalliokouru). Kohteen arvo on todettu vuonna 2004 tehdyssä Kallioperän ja maaperän arvokkaiden luontokohteiden kartoituksessa ja se mainitaan myös kaavaselostuksessa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän kaava-alueelle 3.12.2016 tekemällä maastokäynnillä kohde todettiin säilyneeksi.
Ekologisten yhteyksien vaatimat muutokset
Kaavaluonnoksessa esitetään maakuntakaavaan viheryhteytenä merkityn, Helsingin oloissa aidosti merkittävän ekologisen yhteyden heikentämistä. Käytännössä kaavaluonnos johtaa yhteyden katkeamiseen kaava-alueen länsiosassa. Kaavaluonnoksen maankäyttöehdotukset ovat tältä osin selvästi maakuntakaavan vastaisia eikä maakuntakaavan voi katsoa olleen riittävässä määrin ohjeena asemakaavaa muutettaessa, kuten MRL 32 § edellyttää.
Vaikka maakuntakaava ei määrittelekään kyseisen ekologisen käytävän tarkkaa sijaintia ja leveyttä, se edellyttää, että suunnittelussa ei saa merkittävästi heikentää yhteyden laatua ja toimintakykyä. Osoitetulla viheryhteystarpeella on selvästi sekä luontoalueiden kytkeytyneisyyden takaamiseen että virkistysalueiden kytkeytyneisyyteen sekä käyttöön liittyviä funktioita. Niitä ei pystytä hoitamaan minimiratkaisuilla, jotka turvaavat lähinnä ulkoilun tarpeet jonkinasteisilla kevyen liikenteen väylillä tai ulkoilureiteillä.
Etenkin luontoalueiden riittävän kytkeytyneisyyden takaaminen synnyttää tarpeen miettiä sitä, mikä on yhteyden toimivuuden kannalta välttämätön minimileveys maakunnallisesti tärkeäksi arvioidulle ekologiselle yhteydelle. Hyödyllistä taustaa ja suosituksia aiheesta löytyy Seija Väreen Uudenmaan maakunnalliseen ekologiseen verkostoon liittyvistä selvityksistä.
Uudessa yleiskaavassa (joka ei vielä lainvoimainen) maakuntakaavan viheryhteys on esitetty Karhunkaatajan keskiosan poikki kulkevan keskeisimmän yhteyden sijasta pohjoisena ja eteläisenä yhteytenä. Kummatkin näistä ovat sinänsä tarpeellisia, mutta ne eivät korvaa kaikkein tärkeintä yhteystarvetta, joka kytkisi toimivalla tavalla Viikki-Vanhankaupunginlahden yhtenäisen metsäalueen koillisosan (Sopulitien koillis- ja pohjoispuoli) ja Myllypuron metsät.
Pohjoinen eli Myllärintanhuan pohjoispuolinen yhteys kytkee ulkoilureittiä ja sen kapeita lähimetsiä mukaillen jollakin tasolla Myllypuron ja Hallainvuoren metsät. Eteläinen Karhunkaatajantien ja Roihupellon teollisuusalueen välinen yhteys kytkee lähinnä Karhunkaatajan itäosan säilyvän metsäalueen Länsi-Herttoniemen pirstaleisiin lähimetsiin.
Vaikka Uudenmaan maakuntakaavan viheryhteystarpeet sisältävätkin joustonvaraa alemman tason suunnittelussa, on tärkein yhteys tällä kertaa merkitty maakuntakaavaan täsmälleen oikein eli sen on syytä kulkea riittävän leveänä Viilarintien eteläpuolella. Kriittisellä alueella Viikintien ja Viilarintien risteyksen kaakkoispuolisella alueella yhteyden säilyttäminen toimivana vaatisi käytännössä metsien säilyttämistä nykyisen avoimen alueen (jossa viljelypalstoja, agility-rataa ja hoidettua niittyä) etelä- ja pohjoispuolella. Erityisen ongelmallisia ovat tällöin seuraavat rakentamisvaraukset: AK 45352, AK 45354, AK 45361, AK 4563, LPA 45365 sekä varaukseen 45354 itäpuolelta liittyvä LPA-varaus.
Hieman idempänä sijaitsevan asuinkerrostalokorttelin (AK 45351) poisto parantaisi säilyvien metsien kytkeytyneisyyttä pohjoiseen vesitornin ympäristön lähivirkistysmetsiin.
Mikä tahansa Viikintien sijainti tulee kaavassa olemaan, tarvittaisiin sen ylitse kunnollinen vihersilta.
Myös kaava-alueen lounaisosan poikki Länsi-Herttoniemen suuntaan kulkeva, uudessa yleiskaavassa tunnistettu ja kaavaluonnoksessa jo selvästi ennakoitu yhteys vaatii hieman laadukkaamman toteutuksen. Karhunkaatajan asemakaavan jatkotyöstössä on syytä lisätä säilyvän metsäalueen leveyttä Siilitien ja Kitusentien risteyksen koillispuolella sekä risteyksestä 250 m koilliseen sijaitsevalla alueella, jossa kaavaluonnoksen PL-varaus (ja osin myös sen länsipuolisten AK-varaukset näin etelään ulottuvina) luo yhteyteen turhan kapean pullonkaulan.
Myös luonto- ja virkistysarvot edellyttävät suurempaa säilytettävää metsäalaa
Kaava-alueen metsiin esitettyä rakentamista on vähennettävä luontoarvojen takia. Lisäksi säilytettäväksi esitetty metsäalue on tarpeettoman pieni etenkin suhteessa sen virkistyskäytön lisääntymiseen rakentamisen seurauksena. Jos uuden yleiskaavan mahdollistama rakentaminen pääosaltaan toteutuu Karhunkaatajan ympärillä, Karhunkaatajan metsän virkistyskäyttöarvo kasvaa. Arvokkaimpien metsien säilyminen edellyttää aikaisemmin yksilöityjen poistojen lisäksi myös Viilarintien reunassa lännestä itään kulkevan uuden kadun ja sen varrelle merkittyjen kerrostalokorttelien (AK 45350, AK 45351, AK45353) poistamista.
Viilarintien eteläpuolisen, geologisena arvokkaan kalliokourun säilyminen tulee taata kaavan jatkotyössä. Nyt se vaikuttaisi olevan jäämässä Viilarintien kevyen liikenteen väylän alle. Kalliokourun säilyminen pystytään ratkaisemaan suunnittelussa, kun se otetaan lähtökohdaksi. Arvokkaana geologisena kohteena se kiinnostaa varmasti niin lähialueen kouluja kuin nykyisiä ja tulevia asukkaita.
Kaavamääräyksien kehitystarpeista
On hienoa, että kaavaluonnoksessa osa Karhunkaatajan metsästä on esitetty luo-alueena. Luontoarvojen säilyminen edellyttää kuitenkin sitä, että luo-merkinnälle annetaan asiallinen kaavamääräys, nyt merkinnällä ei ole lainkaan kaavamääräystä. Kohteen keskeisiä arvoja ovat puustoltaan pääosin luonnontilaisen kaltaiset kallio- ja kangasmetsät. Tästä syystä on johdonmukaista ja perusteltua, että kaavamääräyksessä edellytetään luo-alueen pirstomisen välttämistä sekä alueen metsien säilyttämistä mahdollisimman luonnontilaisen kehityksen piirissä. Tämä ei estä reuna-alueiden tai mahdollisten ulkoilureittien lähivyöhykkeen kaatumavaarallisten puiden kaatoa maalahopuuksi tai pienpuuston hoitoa ko. vyöhykkeillä.
Asemakaavojen lähivirkistysalueilta puuttuvat kaavamääräykset ovat yksi Helsingin asemakaavoituksen helmasyntejä. On aivan selvää, että etenkin metsäisten luontoarvojen vaaliminen edellyttää jatkossa myös kaupungin oman, luonnonhoidoksi naamioidun ja kutsutun metsänhoidon rajoittamista ja säätelyä. Karhunkaatajan asemakaavassa on päädytty ratkaisuun, jossa osa virkistysalueista on täysin vailla kaavamääräystä (VL) ja osalle (VL-1) on annettu muodollinen kaavamääräys (”Lähivirkistysalue, jolla saa tehdä vain luonnonhoidollisia toimenpiteitä. Avokallioita ei saa vahingoittaa”). Helsingin rakennusviraston metsänhoitokäytäntöjä seuraavassa luonnonsuojelujärjestössä jälkimmäinen luetaan siten, että se mahdollistaa alueella kaiken sen metsänhoidon mitä rakennusvirasto alueelle päättää suunnitella ja toteuttaa. Karhunkaatajan kohdalla ongelman voi hoitaa järkevän laajuisella luo-aluee4lla jsen asiallisella kaavamääräyksellä, mutta jatkossa asiaan pitäisi kiinnittää asemakaavoituksessa enemmän huomiota.
Yhteenvetona keskeiset Karhunkaatajan kaavaluonnoksen kehittämistarpeet
1) Kaava-alueen poikki kulkevat kaksi keskeistä viheryhteyttä (maakuntakaavassa osoitettu itälänsisuuntainen yhteys sekä eteläinen ”Karhunkaatajantien yhteys”) tulee osoittaa toimivina ja riittävän leveinä yhteyksinä. Tämä edellyttää rakentamisen olennaista vähentämistä.
2) Myös luonto- ja virkistysarvojen riittävä turvaaminen edellyttää rakentamisen vähentämistä. Ekologisten yhteyksien turvaaminen palvelee myös tätä tavoitetta, mutta ei kata kaikkia tarpeita. Muutoksien vaatimia rakentamisneliöitä voidaan osin korvata tiivistämällä kortteleita, taloja korottamalla, korvaamalla parkkitalot siirtämällä niiden pysäköintipaikat talojen alla sekä vähentämällä parkkipaikkavaatimusta.
3) Kaavan luontotietopohjaa on syytä parantaa, koska nykyisessä luontotietojärjestelmän METSO-elinympäristökartassa on tunnistettu vain osa METSO-kriteerit täyttävistä luokkien II ja III metsistä. Parempi ja reaalista tilannetta vastaava luontotietopohja auttaisi myös osaltaan löytämään kaavaratkaisun, joka turvaisi sekä nykyisellään arvokkaiden metsäkuvioiden että toimivien ekologisten yhteyksien laadukkaan säilymisen.
4) Säilyville virkistysalueille ja erityisesti luo-ominaispiirremerkinnällä osoitettaville alueille on syytä tehdä asialliset, myös kaupungin omaa metsänhoitoa ohjaavat kaavamääräykset.
5) Viilarintien varressa sijaitsevan kalliokourun (arvoluokka I) säilyminen tulee varmistaa kaavan jatkotyöstössä.
Muuta
Karhunkaatajan alueen halki kulkevan poikittaisen viheryhteyden ja ekologisen käytävän tilanne on syytä kartoittaa koko matkalta Viikistä Mustavuoreen ja Strömsinlahdelle, jolloin selviää yhteyden toimivuus. Kartoituksen perusteella on mahdollista selvittää katkeamisvaarat ja mahdolliset elvyttämispisteet. Kartoitus tulee tehdä myös muille laajoille poikittaisille viheryhteyksille ja ekologisille käytäville
Jokeri-pysäkkiä Karhunkaatajan alueella voitaisiin kehittää porttina ja luontoinfopisteenä Viikin ja Vanhankaupunginlahden luontoalueille ynnä Viikki-Kivikko vihersormeen ja poikittaiseen viheryhteyteen. Sijainti on erittäin hyvä luontoalueiden sekä Jokerin risteyskohdassa.
Kiitosta kaavaluonnos ansaitsee pyrkimyksestä mahdollistaa uusiutuvaa, paikallista energiantuotantoa sekä puurakentamisen suosimisesta. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti vähennä väärään paikkaan suunnitellun rakentamisen haitallisia ympäristövaikutuksia.