Elokuun 2017 myrskytuhojen hallittu hyödyntäminen luonnon monimuotoisuutta palvelevien tavoitteiden edistämisessä

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri toivovat rakennusvirastolta harkintaa ja malttia elokuun 2017 Kiira-rajuilman puiden korjuussa.

22.8.2017

Elokuun 2017 myrskytuhojen hallittu hyödyntäminen luonnon monimuotoisuutta palvelevien tavoitteiden edistämisessä

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri toivovat rakennusvirastolta harkintaa ja malttia elokuun 2017 Kiira-rajuilman puiden korjuussa.

Lahopuuta tarvitsee noin neljännes Suomen metsälajeista (noin 5000 lajia). Sama tarve koskee myös Helsingin metsiä. Tarve lisätä lahopuun määrää kaupungin metsissä on keskeisenä mukana myös Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmassa 2008–2017 (LUMO). Ohjelmassa korostetaan maapuun merkitystä:

Maapuu tarkoittaa maassa olevaa lahoavaa puuta tai puunosaa. Monimuotoisuuden kannalta kaikenlainen maapuu on arvokasta, mutta erityisesti järeät maapuut ovat arvokkaita lukuisille hyönteisille, nilviäisille,  sammalille, kääville ja muille sienille.

Ohjelman mukaan (Toimenpide 10.13)

Lisätään järeän maapuun määrää metsissä etenkin kosteikoilla, metsäluhdissa, korvissa, rämeillä ja pienvesien metsäisissä ympäristöissä.

Vastuu: HKR

Yhteistyötahot: Ymk

Aikataulu: 2008–2017

Toteutus: Virkatyönä

Kiira-rajuilma on aikaansaanut maapuuta muun muassa Keskuspuiston keskiosassa ja muilla monimuotoisuuden kannalta olennaisilla alueilla.

Myrskytuhojen hyödyntäminen olisi järjestöjen mielestä kustannustehokas tapa edistää lahopuun hallittua lisäämistä kaupungin metsissä. Erityisen tärkeää tämä on Helsingin metsäverkostoselvityksen ja ympäristöjärjestöjen arvometsäesityksen kohteissa.

Pääosaltaan tuhot vaikuttaisivat olevan paikoittaisia ja tapahtuneen sen verran maltillisina, että niistä ei aiheutune todellista metsätuhoriskiä, kuten kirjanpainajien merkittävää lisääntymistä ja leviämistä lähipuihin niitä tappavalla runsaudella. Huomattakoon, että  metsätuholaki ole voimassa asemakaavoitetuilla alueilla.

Järjestöt toivovat kaupungin jättävän mahdollisimman suuren osan kaatuneista puista metsiin rikastuttamaan alueiden monimuotoisuutta. Useimmissa kohteissa ne myös lisäävät monien alueiden käyttäjien arvostamaa luonnontilaisuuden tuntua, jonka olennainen osa metsäkuvaa rikastuttavat maalahopuut ovat.

Kaatuneiden runkojen jättäminen on erityisen perusteltua silloin, jos rungot ovat kaatuneet jo ennestään lahopuita sisältäville alueille, laajemmille metsäalueille, pääulkoilureittien lähialueen ulkopuolelle sekä alueille, joiden kulumista halutaan vähentää. Mikään ei kuitenkaan estä jättämästä maastoon myös niitä lahopuita, jotka ovat kaatuneet reittien lähelle onnistuneella tavalla eli reittien suuntaisesti tai poispäin reiteistä. Runkojen jättäminen maastoon kokonaisina on suotavaa, koska sahatut rungon kappaleet koetaan monesti keinotekoisempina kuin kokonaisina säilyneet maapuurungot.

Maisemallisesti aroilla alueilla oksien harkitulla katkaisemisella voidaan kuitenkin nopeuttaa etenkin kuusilahopuiden asettumista maisemaan.

Puiden poistaminen on yhdistyksen mielestä järkevää silloin, jos rungot ovat kaatuneet tonttien rajoille tai sellaisille alueille, joihin ne eivät alueiden pienen koon tai vilkkaan käytön takia sovellu. Esteettisten syiden takia pääreittien päälle kaatuneiden ja sittemmin reitin päältä sahattujen runkojen siirto etäämmälle tai poisto metsään lienee monissa tapauksissa perusteltua.

Aloitteen tehneiden yhdistysten edustajat esittävät lisäksi rakennusviraston ja ympäristökeskuksen edustajille Keskuspuiston alueelle maastokatselmusta, jossa voitaisiin konkreettisten tapausesimerkkien avulla hahmottaa yhteisiä linjoja tuulenkaatojen korjuuseen ja korjaamatta jättämiseen.

Lisätietoja: suojeluasiantuntija Keijo Savola, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, puhelin 045 652 1974, sähköposti keijo.savola@sll.fi

HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS RY

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY