Muistutus Uusimaa-kaavan 2050 (maakuntakaavan) ehdotuksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen muistutus Uusimaa-kaavan 2050 ehdotuksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys keskittyy muistutuksessaan Uusimaa-kaavan ehdotuksesta Helsingin viherrakenteen huomiointiin. Valitettavasti luonnoksen työstämisessä luonnoksesta ehdotukseksi ei tullut montaakaan parannusta luonnon ja viheralueiden kannalta, varsinkaan Helsingin kohdalla. Ainoita kehityskohtia Helsingissä on muutamien virkistyskäytön kohdemerkintöjen palauttaminen luonnoksesta ehdotukseen virkistysaluevaraukseksi Ramsinniemessä, Seurasaaressa ja Mustikkamaalla, sekä Meri-Rastilan metsän viheryhteysmerkinnän muuttaminen virkistysaluemerkinnäksi.
Maakuntakaavaehdotus myötäilee luonnoksen tavoin Helsingin kaupunkikaavaa eli yleiskaavaa, joka vähentää merkittävästi kaupunkiluonnon pinta-alaa  ja heikentää sen ekologista tilaa. Marssijärjestys tulisi olalla kuitenkin toisin päin, maakuntakaavan ohjata yleiskaavaa.

Tieto ja tietoisuus luonnon monimuotoisuudesta, kiihtyvästä lajien sukupuutosta, ilmastonmuutoksesta ja luonnon terveysvaikutuksista on lisääntynyt voimassa olevan maakuntakaavan valmisteluprosessin jälkeen. Tämän tulisi näkyä myös uudessa maakuntakaavassa.

Helsingissä asuu 35 prosenttia uusmaalaisista, pääkaupunkiseudulla noin 75 prosenttia. Uudenmaan maakuntakaavan vastuu hyvästä asuinympäristöstä ja ihmisten hyvinvoinnista, johon myös kuuluu myös kaupunkiluonnon riittävyys, luonnon monimuotoisuus ja saavutettavuus, on suurta asukasluvun perusteella juuri näillä alueille.

Virkistysalueiden merkitystä tulisi pelkän kokorajan sijasta tarkastella monen tekijän perusteella. Etenkin pääkaupunkiseudulla eräs kaikkein tärkeimmistä mittareista on aluetta nyt ja tulevaisuudessa käyttävien ihmisten määrä.

Vaadimme Uusimaa-kaava 2050 ehdotuksen palauttamista uudelleen valmisteltavaksi, koska se ei mielestämme huomioi riittävästi Helsingin kohdalla Uudenmaan suojelutarpeita ja lisääntyvää virkistyskäyttöä.

Yhdistys viittaa muistutuksessa luonnoksesta antamaansa mielipiteeseen, joka löytyy muun muassa seuraavasta linkistä: https://www.sll.fi/helsinki/2018/11/01/mielipide-uusimaa-kaava-2050-luonnoksesta/

Strategisuus ja Viherkehä

Kaavaehdotuksen yleispiirteistäminen tapahtuu edelleen viheralueiden kustannuksella ja etenkin kasvualueilla, joilla alueidenkäytön ohjaamiselle on suurin tarve kuten Helsingissä.

Pidämme tarpeellisena, että ehdotuksen uudelleen valmistelussa Helsingin ja laajemmin koko pääkaupunkiseudun Viherkehän viherrakenne tarkastellaan ja huomioidaan kaavaehdotuksessa esitettyä paljon tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan maakuntakaavaehdotuksen erittäin suurpiirteinen ja vaikeaselkoinen esitystapa ei tue kansalaisten osallistumista kaavan valmisteluun, vaan vähentää tasa-arvoa. Jokaisen helposti hahmottama pohjakartta kaavaehdotuksen alla on vähimmäisvaatimus, jonka avulla tavalliset asukkaat pystyvät hahmottamaan muutoksia omassa asuinympäristössään esimerkiksi viheralueiden kohdalla.

Maakunnallinen suojelu

On valitettavaa, että maakuntakaavaehdotus esittää suojelualuevarauksiksi vain pääosan arvokkaimmista Helsingin kaupunkikaavan suojelualuevarauksista. Kaupunkikaavalle on annettu tässä kohtuuttoman paljon vaikutusvaltaa, vaikka Helsingin uuteen luonnonsuojeluohjelmaan otettujen suojelualueiden määrä ja toteuttaminen eivät riitä monimuotoisen luonnon säilymiseen, eivätkä huomioi kaupungin rakentamisen tavoitteita ja kasvavaa asukasmäärää.

Esitämme korjattuun kaavaehdotukseen Helsingin alueelta seuraavat maakunnallisen luontoalueen kriteerit täyttävät kohteet: Broändan laakso, Henrik Borgströmin puiston itäosa, Hämeenapajanmäki-Mesaanikujan metsä, Keskuspuiston Ilmalan metsä, Keskuspuiston Maunulanpuiston ydinosa, Keskuspuiston Pasilan metsän itä- ja keskiosa, Koskelan metsä, Kruunuvuorenlammen metsäalue, Länsi-Herttoniemen metsät (hyppyrimäen pohjoispuolinen metsäalue), Malminkartanon Kartanonmäki sekä Tahvonlahden ympäristö. Olemassa olevan luonto- ja lajistotiedon perusteella maakuntakaavan SL-varauksen ansaitsisi myös Vartiosaaren keskiosa.

Virkistysalueet, virkistyskäytön kohdealueet ja Vartiosaari

Kaavaehdotuksen kartalla esitetään edelleen vain yli 50 ha laajuiset virkistysalueet aluevarauksina ja sitä pienemmät alueet virkistyskäytön kohdealueina, mikä on huonosti harkittu. Kohdealueiden juridinen suoja on valitettavan heikko, koska niiltä puuttuvat rajat ja rakentamisrajoitus. Virkistysalueiden merkitystä tulisi tarkastella monen tekijän perusteella. Etenkin pääkaupunkiseudulla eräs kaikkein tärkeimmistä mittareista on aluetta nyt ja tulevaisuudessa käyttävien ihmisten ennustettava määrä.

Esitämme edelleen, että maakuntaliitto korjaa kokorajan 25 hehtaariin ja vahvistaa myös tätä pienempien, maakunnalliselle viherrakenteelle tärkeiden alueiden kaavastatusta. Parhaiten tämä onnistuu merkitsemällä kohteet kaavakarttaan pistemerkinnällä ja yksilöimällä alueet tarkempien rajausten ja pinta-alojen osalta kaavan liiteaineistoissa.

Huomautamme myös, että Uusimaa 2050 -kaavaehdotuksen viherrakennekartalla (V1) Helsingin keskuspuiston ja Vantaanjokilaakson reuna-alueille sekä itäiseen Helsinkiin jää virkistysaluemerkinnän ulkopuolelle valkoisina alueina luonto-ja kulttuuriympäristöjä, jotka arvonsa puolesta tulisi osoittaa virkistysalueiksi.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys korostaa Vartiosaaren asemaa kaupunkilaisille tärkeänä virkistysalueena ja kulttuuriympäristönä, jonka merkitys lisääntyy asukasmäärän kasvaessa. Mikäli maakuntaliitto ei osoita saaren rakentamatonta sisäosaa ensisijaisen esityksemme mukaisesti suojelualueeksi, esitämme toissijaisena ratkaisuna rakentamattoman alueen osoittamista maakuntakaavan virkistysalueena. Kumpikin ratkaisuista saa lisätukea myös KHO:n kaavapäätöksestä, jossa kumottiin Helsingin kaupungin rakentamissuunnitelmat Vartiosaaren osalta. Vartiosaaresta, joka on valtakunnallisesti merkittävän luonnon- ja kulttuuriperinnön keskittymä, tulee lisäksi poistaa taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä.

Pääkaupunkiseudun saariston huomiointi

Maakuntakaavaehdotukseen tulee palauttaa Pääkaupunkiseudun rannikko- ja saaristovyöhykkeen merkintä ja siihen liittyvä yleinen suunnittelumääräys. Tämä tuo maakunnallinen näkökulman Helsingin rakentamattomaan saaristoluontoon ja kaupunkikaavan sille muodostamaan monimuotoiseen uhkaan.

Kaikilta merialueilta ja rannikkovesiltä, joilla on ehdotuksessa taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä, se tulee poistaa. On huolestuttavaa, että sitä on käytetty jopa monin tavoin suojeltujen Vanhankaupunginlahden osien suoja-alueilla.

Viheryhteystarpeet ja poikittaiset viheryhteydet

Maakuntakaavaehdotus esittää luonnoksen tavoin poistoa valtaosalle voimassa olevan maakuntakaavan viheryhteyksistä. Ratkaisu jättää maakunnallisesti merkittävien viheryhteyksien säilyttämisen puhtaasti kunnalliseksi asiaksi.

Helsingissä etenkin poikittaiset viheryhteydet ja niiden merkitys luonnon monimuotoisuudelle, lajien säilymiselle sekä virkistykselle ovat nyt kärsimässä suuren tappion. Nykyiset poikittaiset viheryhteydet tulee ehdottomasti säilyttää maakuntakaavaehdotuksessa ja vahvistaa niitä kaavamääräyksillä.

Esitämme, että myös voimassa olevien kaavojen viheryhteystarvemerkinnät palautetaan kaavaehdotukseen. Täysin tuhoutuneet yhteydet on kuitenkin perusteltua poistaa ja joidenkin paikka korjata todellisten luonto-olosuhteiden mukaiseksi.

Esitämme lisäksi, että viheryhteystarvemerkinnän kuvaus ja kaavamääräys palautetaan vastaamaan voimassa olevien kaavojen ratkaisua.

Alueiden kestävyyden varmistaja

Toivomme Uudenmaan liiton ymmärtävän oman roolinsa alueidenkäytön valtakunnallisen ja maakunnallisen kestävyyden varmistajana.