Yhteismielipide Lapinlahden sairaala-alueesta

Lapinlahden Lähde Oy
Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamo
Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry
Kakspy Palvelut Oy
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (osa Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiriä)

Mielipide 7.4.2021 ympäristöministeriölle

Ympäristöministeriö on varannut Lapinlahden Lähde Oy:lle, Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamolle, Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:lle, Kakspy Palvelut Oy:lle ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirille mahdollisuuden mielipiteen Helsinki-Seura ry:n ympäristöministeriöön tekemän valituksen johdosta VN/26896/2020.

Tämän mielipiteen allekirjoittaneet yhtyvät Helsinki-Seura ry:n vaatimukseen, että ELY-keskuksen kielteistä suojelupäätöstä ei tule vahvistaa. Yhdymme myös Helsinki-Seuran esitykseen, että Lapinlahden puisto tulisi suojella rakennusperintölain nojalla, Helsinki-Seuran esittämin perusteluin.

Lapinlahden vanha sairaala-alue on kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeä ja uniikki kulttuuriperintökohde (RKY 2009) ja rakennuksia ympäröivät puisto sekä luonnonalueet ovat erottamaton osa sen toiminnallista kulttuurihistoriaa. Voimassa oleva asemakaava ei ole riittävä suojelukeino, sillä Helsingin kaupunkiympäristölautakunta on jo 11.12.2018 (§ 645) päättänyt aloittaa muutostyön, jonka myötä muutettaisiin Lapinlahden sairaalan puistoa nykyisin suojeleva asemakaava. Kaupunkiympäristötoimialan vuonna 2019 alueen kehittämiseksi järjestämä suunnittelukilpailu ei kyennyt tunnistamaan puiston ja luonnonalueiden maisemallisesti ja luontoarvoiltaan keskeiselle alueelle osoitetun massiivisen rakentamissuunnitelman uhkaa paikan kulttuuriperinnön säilymiselle, ja vasta kaupunkilaisten ja asiantuntijoiden muodostama kansalaisliike keväällä 2020 pysäytti pitkälle edenneen hankkeen. Myös Museovirasto viittaa kevään 2020 tapahtumiin lausunnossaan 12.1.2021 todeten, että kokemukset alueen kehittämisprosessista osoittavat suojelun rakennusperintölain nojalla olevan asemakaavaa kestävämpi tapa turvata sen valtakunnalliset kulttuurihistorialliset arvot.

Lisähuolena on, että kaavoituspäätöksissä ei välttämättä kyetä riittävästi ottamaan huomioon lisärakentamiseen liittyviä oheistoimintoja, kuten huoltoliikennettä, joka voi luoda herkkiin puisto- ja luonnonalueisiin kohtuutonta painetta, vaikka alueelle suunniteltaisiin vain hyvin pienimuotoista lisärakentamista. Lisäksi rakennusvalvonnat tuntuvat nykyisin tulkitsevan rakennuksia rakennuslupavaiheessa hyvin korostetusti asemakaavan mukaan, jolloin esimerkiksi maisemalliset arvot saattavat jäädä huomioimatta, jos rakennusten toiminta ja tekniset yksityiskohdat vain täyttävät kaavan vaateet. Helsingissä tähän saattaa olla merkittävänä syynä, että kaupunkikuvatyöryhmässä ei entisestä kaupunkikuvaneuvottelukunnasta poiketen ole enää kaupunginmuseon edustajaa. Myös näistä syistä johtuen Lapinlahden puiston suojelu rakennusperintölain nojalla olisi erittäin perusteltua.

Lapinlahden sairaala-alue kuuluu yhtenä Euroopan vanhimmista mielisairaaloista paitsi Suomen, myös Euroopan keskeiseen kulttuuriperintöön. Nykyisellään se edustaa kulttuuriperintöstrategian painotusten mukaista inklusiivista, sosiaalisesti kestävää kulttuuriperintöä, joka on ajassa eläen muuntautunut suljetusta kaikille avoimeksi, yhteiskunnallista osallisuutta ja hyvinvointia lisääväksi mielen hyvinvoinnin keskukseksi. Paikan vaalimisessa yhteistyönä kansalaistoimijoiden ja kaupungin kanssa on toistaiseksi toteutunut asemakaavan määrittämien puiston ja rakennusperinnön suojelun tavoitteet sekä myös kansalaisten oikeus olla mukana päättämässä tavoista, joilla kulttuuriperintö tulkitaan ja esitetään. Lapinlahti puistoineen ja luonnonalueineen on kaikkien, ei vain etuoikeutettujen ihmisryhmien, yhteistä kulttuurihistoriaa.

Suomen vuonna 2018 ratifioiman Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen (niin kutsutun Faron sopimuksen) myötä huomio kiinnittyy kulttuuriperinnön suojelutyössä yhä enemmän kulttuuristen oikeuksien turvaamiseen. Tämä merkitsee kulttuuriperinnön arvon määrittymistä kohteen ominaisuuksien itsensä sijasta yhä enemmän sen kautta, mikä merkitys sillä on ihmisille elämää rikastuttavana, ajassa muuttuvia arvoja heijastavana voimavarana. Lapinlahden sairaalan rakennuksissa ja luonnossa on yli puolentoista vuosisadan eristyksissä tapahtuneen sairaalatoiminnan myötä säilynyt historiaa heijastava kerroksellisuus ja sen puistossa on yhä nähtävissä monien lääkäri- ja potilassukupolvien työn jäljet. Juuri tämä säilynyt historiallinen kerroksellisuus mahdollistaa uudet, nykyhetkeä heijastavat tulkinnat alueen kantamista arvoista ja merkityksestä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että Lapinlahden aluetta kehitettäessä tätä kerroksellisuutta ei tuhota.

Hallitusohjelman linjaukseen pohjautuva, juuri käynnistynyt valmistelutyö Suomen ensimmäisen kulttuuriperintöstrategian laatimiseksi vahvistaa edelleen ajatusta oikeudesta kulttuuriperintöön sukupolvelta toiselle jatkuvana hyvinvoinnin lähteenä. Lapinlahden sairaalaa yli 30 vuotta aktiivisesti ympäröinyt kansalaistoiminta on osoittanut paikalla olevan tärkeä, turvallisuudentunnetta vahvistava merkitys: sen on koettu juurtuneen osaksi kaupunkirakennetta huolenpidon ja toivon symbolina. Paikan ehdoilla, orgaanisesti muodostunut kansalaisaktiivisuus on nykyisellään synnyttänyt Lapinlahteen nykyhetken mielenterveystyön ajatusmaailmaan sopeutuvaa mielen hyvinvointia tukevaa toimintaa, joka yhteisöllisyyteen, läheiseen luontosuhteeseen ja kiertotalouteen painottuen heijastuu luovasti paitsi paikan historiaan, myös ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tämän toiminnan jatkuvuudelle ja kehittämiselle on kaupunkilaisten voimakas tuki, mikä ilmenee esimerkiksi vuoden 2020 lopussa toteutetusta, yli 250 vastaajan Tulevaisuuden Lapinlahti -kyselytutkimuksesta sekä 30 0000 allekirjoituksesta, jotka kansalaisadressi Lapinlahden kaikille avoimen mielen hyvinvoinnin ja kulttuurin tapahtumapaikan puolesta keräsi vuonna 2018.

Lapinlahden puistolla ja luonnonalueilla on aivan olennainen merkitys alueen säilymisessä kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevana voimavarana. Ihminen voi tutkitusti paremmin hyvinvoivassa viherympäristössä. Korona-aika on voimakkaasti korostanut tätä tarvetta ja kaupunkien lähiviheralueiden vaalimisesta ja laajentamisesta on tullut suorastaan globaali megatrendi. Lapinlahden puistoalueelle on silti lähihistorian aikana toistuvasti esitetty lisärakentamista. On syytä huomioida, että alueella esiintyy erittäin herkkää kasvistoa ja eläimistöä ja lisäksi historiallinen puisto on jo nakerrettu murto-osaan aiemmasta loistostaan eikä sitä näin ollen ole varaa pienentää enää lainkaan. Sen sijaan puiston kehityssuuntaa pitäisi kääntää päinvastaiseksi: laajentavaksi, elvyttäväksi ja ennallistavaksi. Näemmekin lisärakentamisen Lapinlahden alueelle mahdollisena vain siinä tapauksessa, että rakentaminen toteutuu nykyisten puisto- ja luonnonalueiden sekä hautausmaa-alueiden ulkopuolelle, esimerkiksi Länsiväylän alueelle, kuten Helsingin kaupungin vuoden 2020 lopussa tilaamassa Lapinlahden tulevaisuutta käsittelevässä selvityshenkilöiden raportissakin esitetään.

Historian kantamat arvot edustavat aineetonta kulttuuriperintöä, jonka on saatava uusia, nykyhetkeen sopivia tulkintoja säilyäkseen merkityksellisenä. Nykytoiminta heijastaa paikan historiaa nykyhetken mielenterveystyön ajatusmaailmaan sopeutuen ja on säilyttänyt paikan kulttuuriperinnön elävänä. Rakennusten, puiston, luonnonalueiden ja toiminnan symbioottinen kokonaisuus muodostaa alueen ainutlaatuisen kulttuuriperinnön, joka myös tulisi suojella kokonaisuutena. Alueen arvorakennusten tavoin myös puisto tulee suojella rakennusperintölain nojalla, jotta Lapinlahden sairaala-alueen kulttuuriperintö on tulevaisuudenkestävästi ihmisten koettavissa, omistuksessa ja voimavarana. Aikana, jolloin olemme laajasti heränneet ilmastokriisin, lajikadon ja sosiaalisen eriarvoistumisen uhkiin, olisi Lapinlahden puiston ja luonnonalueiden suojelupäätös voimaannuttava ja toivoa luova, symbolisesti tärkeä ele koko ympäröivälle yhteiskunnalle. Suojelupäätös suojaisi ihmisille äärimmäisen tärkeää puistoaluetta talouden ja politiikan oikuilta pitkälle tulevaisuuteen – fyysisen ympäristön lisäksi suojeltaisiin moninaisten ihmisryhmien voimakasta kiintymystä tähän historiallisesti kerrostuneeseen alueeseen ja toimintaan.