Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Helsingin yhdistys

Helsinki
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Kallion, Alppiharjun ja Sörnäisten yleisten alueiden suunnitelmasta ja sen aluekorteista

Kuva 1: Esimerkiksi Kalasatamanpuiston suunnittelussa on unohdettu, että viheralueet ovat kaupunkien hiilinieluja. Kuva: Tuukka Huhtanen

Kiitämme lisäajasta, joka järjestöille myönnettiin Kallion, Alppiharjun ja Sörnäisten yleisten alueiden suunnitelman kommentointiin. Lisäajasta huolimatta pystymme kommentoimaan suunnitelmaa pääosin varsin yleisellä tasolla, ja yksityiskohtaisia ehdotuksia esitämme lähinnä Linjojen ja Alppilan osa-alueiden osalta. Tämä johtuu suunnitelman mammuttimaisesta koosta. Suunnittelualue on kokonaisuudessaan noin 400 hehtaarin kokoinen katujen, aukioiden, torien ja viheralueiden kokonaisuus. Sitä rajaa idässä laaja Kalasataman, Sompasaaren ja Hanasaaren alue ja luoteisnurkassa mukana on vielä koko Alppila. Suunnittelualueeseen kuuluu myös merialueita, joita ei valitettavasti erikseen nimetä eikä niiden pinta-alatietoja esitetä.

Vielä jokin aika sitten vastaavia suunnitelmia kutsuttiin aluesuunnitelmiksi, jotka olivat kooltaan nykysuunnitelmaa pienempiä. Parasta olisi, että Kallion, Alppiharjun ja Sörnäisten yleisten alueiden suunnitelma voitaisiin palauttaa uudelleen valmisteluun ja samalla jakaa suunnittelualue pienempiin osa-alueisiin.

Luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta

Pidämme hyvänä sitä, että suunnitelmassa mainitaan jalopuiden ja varttuneen piha- ja luonnonpuuston merkitys muun muassa osana vihersormen viheralueverkostoa. Kaiken kaikkiaan suunnitelmassa ei kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomioita luonnon monimuotoisuuteen ja sen vaalimiseen. Suunnitelmassa tulisi nimetä olemassa oleva luontotieto, mutta myös siinä olevat puutteet ja luontokartoitusten tarve.

Helsingissä on hiljattain hyväksytty kunnianhimoinen LUMO-ohjelma. Ohjelman tavoitteita ei kuitenkaan mainita suunnitelmassa. Suunnittelualueella tulisi hyödyntää etenkin LUMO-ohjelman keinoja rakennetun ympäristön luonnon monimuotoisuuden rikastamiseksi. Näitä keinoja ovat esimerkiksi:

  • nurmikoiden muuttaminen niityiksi
  • lahopuuston sijoittaminen viher- ja virkistysalueille ja myös vesien varsille (esim. vanhat ontot puut, lahopuuaidat, hyönteishotellit)
  • pölyttäjähyönteisten suosiminen lisäämällä niiden ravintokasveiksi sopivia puita, pensaita sekä muuta pitkään ja eri aikoihin kukkivaa kasvillisuutta
  • linnuille ja muille eläimille ruokaa tarjoavien puiden, pensaiden ja perennojen (ml. talventörröttäjät) suosiminen
  • luonnonrantojen suosiminen ja luonnollisuuden kasvillisuuden kehittyminen myös rakennetuille ranta-alueille.

Kaupunkilinnuston kannalta olisi tärkeä jättää viheralueille enemmän lahopuuta ja viheryhteyksiä sekä hoitaa pienkasvillisuutta ja pensaita tarpeeksi hillitysti. Hieman villiintynyt kasvillisuus kenttä- ja pensaskerroksessa tarjoaa parempia ruoka- ja suojapaikkoja linnuille. Lintujen lisäksi lahopuut tarjoavat elinpaikan muun muassa monille lahottajasienille, sammalille, jäkälille sekä selkärangattomille eläimille.

Suunnitelma on teetetty jälleen samalla konsultilla, joka tuntuu laativan suuren osan Helsingin kaupungin rakennettujen puistojen suunnitelmista. Konsultti painottaa myös suunnittelualueen metsäisimpien alueiden kuten Alppipuiston kohdalla näkymien avaamisia, vaikka nykyajassa luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja hiilinielujen kasvattaminen lehtivihreää lisäämällä eivät saisi jäädä maisemallisten tavoitteiden jalkoihin. Suunnitelma ei myöskään tunne ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien helteiden, sateettomien kausien sekä rankkasateiden vaikutuksia ihmisiin sekä luontoon eläimineen. Puita tarvitaan paitsi hiilinieluiksi, myös antamaan varjoa, säätelemään pienilmastoa sekä vaimentamaan melua.

Vihersuunnittelu ja alueen asukkaat

Suunnittelualueella on laajoja osa-alueita, joissa on vaikeita, myös viheralueilla esiin tulevia sosiaalisia ongelmia kuten päihteiden käyttöä ja köyhyyttä. Suunnitelmassa ne tuodaan esiin, mutta konkretia siitä, miten ongelmia voitaisiin vihersuunnittelulla helpottaa, puuttuu. Suunnitelma ei myöskään huomioi suunnittelualueen kivisyyttä ja tiheää rakentamista. Tällaisella alueella asuvilla lapsilla ja nuorilla voi olla haasteita luontosuhteen kehittymisessä. Samoin suunnitelma unohtaa kodeissaan yksin pärjäämään joutuvat huonokuntoiset vanhukset. Heilläkin on tarve päästä virkistäytymään lähiluontoon tai edes lähipensaan äärelle.

Suunnitelmassa olisikin hyvä hallinnonalat ylittävästi pohtia, kannattaako kunnostus- ja peruskorjausresurssit kohdistaa tarkkarajaisiin viheralueisiin vai laajentaa näkökulmaa niin, että otetaan kokonainen kaupunginosa ”vihersuihkun” alle. Viher- ja sinielementtien tuominen esimerkiksi keskelle Kalliota, Hakaniemeä ja Sörnäisiä voisi parantaa näiden alueiden asukkaiden elämänlaatua.

Suunnitelmassa tulisi huomioida myös korona-ajan tuomat uudet haasteet. Korona-aika on osoittanut, kuinka vähäinen viheralueiden määrä suhteessa asukaslukuun suunnittelualueella onkaan ja miten kovalle käytölle ja kulutukselle viheralueet voivatkaan joutua.

Hanke-esityksistä, niiden kustannustarpeista sekä aluekorteista

Koko valtaisasta suunnittelualueesta on valittu jatkosuunnitteluun vain 9 hanketta, jotka kaikki ovat tarkkarajaisia katu- tai viheralueita. Näiden kohteiden peruskorjaus- ja kunnostuskustannukset ovat yhteensä 13,1 miljoonaa euroa. Tästä summasta yksistään Tokoinrannan peruskorjaus, mukaan lukien rantamuurin tukeminen, maksaa yli puolet koko budjetista! Suunnitelmasta ei kuitenkaan selviä esimerkiksi sitä, millä perusteella rantamuurin kunto on todettu huonoksi.

Kuuskulman ja Pitkänsillanrannan peruskorjausbudjetit ovat yhteenlaskettuna 2,45 miljoonaa euroa, mikä on puolestaan lähes viidennes koko budjetista. Viheralueille jää siis noin 10,5 miljoonaa, josta Tokoinranta vie valtaosan. Kun vielä huomioidaan, että Alli Tryggin puiston kohdalla pelkkä portaiden kunnostus nielaisee 280 000 euroa, niin koko valtavan suunnittelualueen ”puhtaille” viheraluekohteille jää yleissuunnitelman budjetista alle puolet.

Tokoinrannan kohdalla ei ole mainittu kaupungin suunnitelmia rakentaa pato Eläintarhanlahden länsi-luoteiskulmaukseen Finlandia-talon kellareita tulvavesiltä suojaamaan. Asia on tällä hetkellä Vaasan hallinto-oikeudessa. Mikäli tulvasuojelurakennelma toteutetaan, niin Eläintarhanlahdesta tulee lähes umpilahti. Mahdollisen padon vaikutukset tulisi huomioida suunnitelmassa. Huomiotta jäävät myös Hakaniemenrannan merentäytöt, merelle rakentamiset ja näiden vaikutukset meriveden virtauksiin sekä veden laatuun. Myös Hakaniemenrannan ruoppaushankkeet ovat tuomioistuinkäsittelyssä.

Pidämme epäuskottavana, että tulevalla kymmenvuotiskaudella yleissuunnitelman jättiläismäiseltä alueelta peruskorjattaisiin katualueista vain Kuuskulma ja Pitkänsillanranta. Suunnitelmasta ei käy ilmi, miksi nämä katualueet on sisällytetty yleissuunnitelmaan ja toteutetaanko alueella muita katuhankkeita joidenkin toisten suunnitelmien alla tulevan 10 vuoden aikana.

Suunnitelma ei näytä tuntevan lasten elämää suunnittelualueella. Esimerkiksi Linjojen osalta todetaan kyllä, että alueen leikkipuistot ja -paikat ovat kovassa käytössä. Todellisuudessa puistot eivät tehtyjen remonttien jälkeen tai niiden puutteessa palvele lapsia entiseen tapaan. Esimerkiksi Leikkipuisto Linjassa lapsilla on ollut hyvin vähän tekemistä talvisin sen jälkeen, kun puiston remontissa mäenlaskuun sopiva kallio suljettiin ulos puistoalueesta aitaamalla. Myös lasten ympäristökasvatuksen suhteen Linjat muodostavat ongelmallisen alueen. Jotta edes lähiluontoalueelle pääsisi, pitää selvitä vuosi vuodelta vaarallisemmiksi käyvistä, sähköpotkulautojen täyttämistä, mäkisistä jalkakäytävistä.

Alppipuisto on suunnittelualueella erityisen laaja, osin luonnontilaisen kaltainen viheralue, jonka luontoarvojen vaalimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska läheisen Savonkadun kallioaluetta koskee suunnitteluvaraus, joka voi luonnonsuojelun kannalta pahimmillaan johtaa alueen rakentamiseen. Alppipuiston laaksomaisen ja rakennettuna puistona arvokkaimman ydinalueen kulttuuri- ja puistohistorialliset arvot ovat kiistämättömiä, mutta suunnittelussa tulisi paremmin huomioida myös Alppipuiston koillis- ja lounaisosien luonnontilaltaan villeimmät ja rikkaimmat paikat. Niiden hoitoa tulisi tarkastella jatkossa maisemapuiston sijasta luonnontilaisen kaltaisina viheralueina ja välttää näkymien avaamisen perusteella tehtäviä harvennuksia. Pensaikot ja taimikot tarjoavat myös linnuille tärkeitä suojapaikkoja, siileille talvehtimispaikkoja sekä muillekin eläinlajeille elinpaikkoja.

Alppipuiston kallioinen maasto on tällä hetkellä monin paikoin melko paljas ja kulunut, joten aluskasvillisuuden ja pienpuuston suosiminen edistäisi alueen luontoarvojen suotuisaa kehittymistä. Ymmärrämme huonokuntoisten puiden ja pienpuuston poistamisen reittien välittömästä läheisyydestä, mutta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta metsäisten osien tulisi antaa kehittyä luontaisesti. Kaadettavat puut, varsinkin vähänkään järeämmät, tulee jättää lahopuuksi maahan.

Konkreettisia parannusehdotuksia

  • Suunnittelun päätavoitteeksi asetetaan luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja hiilinielujen kasvattaminen. Tässä hyödynnetään LUMO-ohjelmaa.
  • Luonnon monimuotoisuutta parannetaan ja hiilinielujen määrää kasvatetaan lisäämällä katupuita koko suunnittelualueella. Esimerkiksi mahdollisuus istuttaa puita Linjojen kadunvarsille selvitetään.
  • Kalasataman luonnon monimuotoisuutta lisätään istuttamalla puita ja pensaita niin rannoille, aukioille ja kaduille kuin keskeiseen Kalasatamanpuistoon. Tiivis, keskustamainen uusi alue voi olla myös vihreä ja tarjota puiden suojaa. Idea avoimista, pääosin kivetyistä, satamatoiminnasta ja teollisuudesta muistuttavista avoimista ulkotiloista ei voi ajaa ihmisten viihtyvyyden ja biodiversiteetin ohi (ks. kuva 1).
  • Suunnittelualueen lajisto kartoitetaan. Kartoituksissa saatavat luontotiedot julkaistaan ja huomioidaan suunnitelmassa. Esimerkiksi Eläintarhantien ympäristössä ja Alppipuistossa tulisi tehdä ainakin lintu-, lepakko-, siili- ja kasvillisuuskartoitukset ja suunnitella alueen kehittäminen näiden lajien elinmahdollisuuksia tukevaksi.
  • Alppipuistossa näkymäsektorien avaaminen rajoitetaan puistohistoriallisesti puiston vanhimpaan osaan. Muun Alppipuiston annetaan kehittyä hiljalleen metsäisemmän lähiviheralueen suuntaan.
  • Alppipuiston nykyisten huonokuntoisten asfalttipäällysteisten polkujen korvaaminen hiekkapäällysteillä poluilla selvitetään. Päivitystä puoltavat esteettiset ja puistohistorialliset syyt, mutta myös hulevesien parempi ja tasaisempi imeytyminen maaperään hiekkaisilta poluilta.
  • Suunnitelmaan sisällytetään lapsivaikutusten arviointi, ja Linjojen osa-aluetta kehitetään lasten ympäristökasvatuksen kokeilualueena.
  • Alueella asuvien vanhusten pääsy luontoyhteyteen huomioidaan.
  • Eri-ikäisiä asukkaita kuullaan suunnittelualueen kaikilla osa-alueilla. Myös niitä asukkaita, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää nettiä, tavoitellaan ponnisteluja kaihtamatta. Koiranomistajia haastatellaan ennen kuin koirapuistojen siirtämisistä päätetään.
  • Suunnitelmassa selvitetään keinoja helpottaa sosiaalisia ongelmia vihersuunnittelun keinoin. Tähän voidaan päästä esimerkiksi keräämällä asukkaiden toiveita viherympäristön suhteen, lisäämällä kauneusarvoja sekä huomioimalla luonnon parantavat vaikutukset ihmisiin.
  • Pitkäsilta ja Eläintarhanlahden viereinen ratapiha tunnistetaan suunnitelmassa paikkoina, joissa tapahtuu eniten suurten lintujen vakavia onnettomuuksia koko Helsingissä etenkin kyhmyjoutsenten törmätessä virtajohtoihin ja muihin vastaaviin lentoreiteillään.
  • Ilolanlehdon kasvi- ja eläinlajisto kartoitetaan ja selvitetään, voidaanko Ilolanlehto avata yleiseen käyttöön. Linjojen hiilinieluja kasvatetaan myös Ilolanlehdon vihermassaa lisäämällä.
  • Jatkossa yleisten alueiden suunnittelussa painotetaan ekologista osaamista, jotta luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja hiilinielujen kasvattaminen tulevat huomioiduksi mahdollisimman varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Lisäksi painotetaan sosiaalisten ongelmien tunnistamiskykyä, ongelmiin vihersuunnittelun keinoin vaikuttamista, lasten ja nuorten luontosuhteen kehittymisen tukemista sekä myös kaikkein iäkkäimpien kaupunkilaisten tarvetta lähiluontoon.

Helsingissä 25.10.2021