Mielipide Stansvikin kartanopuiston hoito- ja kehittämissuunnitelman luonnoksesta
Aluksi toteamme, että Stansvikin kartanopuiston hoito- ja kehittämissuunnitelman luonnoksen jatkokehittely on syytä keskeyttää, kunnes aluehallintovirasto on päättänyt hallintopakkohakemuksesta, joka koskee kluuvifladaa, jonka läpi Thelninginpolku ja sen painopenger kulkisivat. Painopenger myös katkaisee viitasammakoiden reitin. Lisäksi haluamme huomauttaa, että luonnoksen ja verkossa olevan karttakyselyn kommentointia hankaloittaa se, ettei uusien puistoreittien rakentaminen ole tässä vaiheessa mukana.
Stansvikin kartanopuistossa kohtaavat arvokas rakennettu kulttuuriympäristö ja rikas luonto. Alue kuuluu Stansvik-Tullisaari ekologiseen yhteyteen, joka on ollut tähän asti luontoarvojen hotspot ja jatkunut maakunnallisesti arvokkaana yhteytenä Sipoonkorpeen asti. Läntisen Laajasalon voimakas rakentaminen ja asukasmäärän kasvu ovat kuitenkin aiheuttaneet luontoalueiden, kasvillisuuden ja eläimistön häviämistä sekä köyhtymistä viime vuosina. Samansuuntainen muutos jatkuu. Kartanopuiston hoito- ja kehittämissuunnitelman on syytä ottaa vastuuta luonnosta selvästi paremmin tehostamalla konkreettista luonnon monimuotoisuudesta huolehtimista suunnittelualueella ja sen vaikutuspiirissä.
Nykyisellään hoito- ja kehittämissuunnitelmassa on omat ansionsa, mutta sen lukuisat puutteet antavat perusteet palauttaa se ongelmia korjaavaan jatkovalmisteluun, johon liitetään myös uusi nähtävilläolokierros. Tarvitaan vähemmän suunnitelmaluonnoksessa esitettyjä hakkuita ja näkymien avaamista sekä enemmän vanhoja puita ja suojaa linnustolle ja muille eläimille. Hoitosuunnitelman toteutus esitetyssä muodossa edistää lajikatoa sekä heikentää olennaisesti Stansvikin kartanoalueen luonnon maakunnallista arvoa.
Puistosuunnitelmasta on jäljellä ongelmia, mutta parannuksiakin löytyy
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on aiemmin kritisoinut puistosuunnitelmaa mielipiteessään. Isoimpina ongelmina olemme pitäneet liiallista puiden poistoa ja ohjeistuksen puuttumista kaadettujen puiden jättämisestä maalahopuiksi. Asemakaavan vastaisuudet liittyivät muun muassa liian leveisiin ulkoilureitteihin, parkkipaikan sijoitteluun ja VL/s-1 -alueiden kaavamääräysten luontoarvokirjausten sivuuttamiseen. Mahdollisia luonnonsuojelulain vastaisuuksia liittyy lepakoiden suojelutarpeen riittämättömään huomiointiin.
Nyt hoito- ja kehittämissuunnitelman luonnoksessa puuston hakkuita vähennetään, mutta useille kuvioille kuitenkin osoitetaan runsasta puiden, pienpuuston ja vesakon poistoa näkymien avaamiseksi. Pidämme parhaana ratkaisuna sitä, että isojen puiden kaadot rajoitetaan vain aidosti vaarallisiin puihin ja pienpuuston poistot reittien välittömään läheisyyteen, lukuun ottamatta kartanon lähiympäristöä. Tällöin metsän tuntu sekä metsän monimuotoisuus ja kerroksellisuus säilyvät.
Lepakoiden elinalueiden ja siirtymäreittien huomioinen on parantunut, mutta VL/s-1 -alueilla on yhä ongelmia lajin suojelussa. Esimeriksi fladan ja kluuvin rantametsien hoitointensiteetti on 0, mutta silti vaarallisten ja huonokuntoisten puiden poisto on mahdollista. Se on kuitenkin tarpeetonta etäällä poluista kuten ruovikon reunassa, jossa vanhat puut ovat tärkeitä muun muassa lepakoille, linnuille ja hyönteisille.
Olemme tyytyväisiä siihen, että suunnitelmaluonnos huomioi maalahopuiden jättämisen. Pökkelöt voisi lisätä luonnokseen, koska niistä on puhuttu kaupungin ja luonnonsuojeluyhdistyksen maastokävelyillä, jotka koskivat kartanonpuiston ulkoiluteitä.
Kannustamme jättämään kaadettuja puita lahopuiksi myös lähempänä kartanoa ja siten lisäämään ydinpuiston biodiversiteettiä. Tämä tukisi myös kaupungin linjausta lisätä luonnon monimuotoisuutta puistoissa. Lahopuut ovat opetuksellinen elementti ja kertovat tämän päivän arvoista kuten lajikadon torjumisesta.
Kartanopuiston kunnostuksen esikuvaksi esitetään läheisen Tullisaaren puiston rajua kunnostusta. Vuorovaikutuksen yhteydessä käydyssä keskustelussa ratkaisua on perusteltu sillä, että Stansvikin kartanopuiston metsittyneiden osien voimakas käsittely ja vanhojen puiden esille ottaminen paitsi palauttaisivat vanhan puiston piirteitä myös toisivat tilaa toisenlaiselle arvokkaalle luonnon monimuotoisuudelle. Emme kuitenkaan kannata näin voimakkaita kehittämistoimenpiteitä, sillä ne vaikuttaisivat kartanopuistoon kytkeytyvään muuhunkin luontoon. Sen sijaan vanhoja tammia voidaan ottaa esiin ja luoda tilaa nuoremmille tammille kuvioilla 16 ja 15 sijaitsevan niityn reunalla. Muuten kyseinen tammilehto tulee säilyttää nykyisellään.
Tänä kesänä tehtäviin uusiin luontokartoituksiin on syytä lisätä jäkälät ja sammaleet. Toivottavasti luotokartoitusten tuloksista ja johtopäätöksistä kerrotaan julkisesti.
Puiden poistot ja näkymien avaaminen uhkaavat monia lajeja
Stansvik on kokonaisuudessaan arvokasta lintualuetta, mutta silti kookkaiden puiden kaatamista suunnitellaan monelle hoitokuviolle. Pienpuusto, joka tarjoaa linnuille ravintoa ja suojaa, ollaan poistamassa useilla kuvioilla kokonaan merinäkymien takia. Myös muut eläimet tarvitsevat suojapaikkoja. Puuston väheneminen ja sitä kautta valoisuuden lisääntyminen vaikuttaa kielteisesti kasvillisuuteen kuten mustikkaan. Samoin haittaa aiheutuu hyönteisille.
Muutamia kuviokohtaisia huomioita
Kuviolla 2 kasvaa Tahvonlahden pohjukan entisen arvokkaan tervaleppäluhdan tai -lehdon rippeet. Se tuhottiin suurelta osin, kun uusi Koirasaarentie rakennettiin. Jäljelle jääneitä osia ei tule enää harventaa, vaan antaa niiden laajeta. Tahvonlahden sammakkoalue on aikaisemmin yhdistynyt Koirasaarentien toisella puolella olevaan sammakkoalueeseen. Edelleen olisi mahdollista rakentaa sammakoiden alikulkutunneli tien ali.
Kuviota 6 uhkaa liiallinen puiden poistaminen ojanreunasta kallioseinämän näkymisen takia. Puusto tulee säilyttää lukuun ottamatta vaarallisia puita. Kalliota voidaan ottaa esiin muutaman puun poistolla. Metsäisyyden säilyttäminen on tärkeää mahdollisten kerrostalokortteleiden vieressä.
Kuvio 9 koskee ongelmallista Thelninginpolkua. Tässä yhteydessä huomautamme, että sammakot liikkuvat nykyisen polun yli. Uudesta pengertiestä tulee rakentaa muun muassa pintojen osalta sellainen, että sammakot pystyvät ylittämään senkin.
Kuvio 16 on parasta säilyttää kerroksellisena tammilehtona eli nykyisellään. Isoille tammille on perusteltua tehdä varovasti tilaa poistamalla niitä häiritsevää pienpuustoa. Viime syksynä Stansvikinpolkun suunnitelmaan merkittiin maastokatselmuksella mutkia, joilla pystytään säilyttämään nykyistä arvokasta puustoa paremmin kuin alkuperäisellä polun sijainnilla. Maalahopuita on syytä jättää luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi muutenkin kuin lahokaviosammaleen takia.
Kuvioilla 18 puiden poisto, pienpuuston hoito ja vesominen tulee toteuttaa mahdollisimman maltillisesti niin, että kerroksellisuus sekä eläinten suojapaikat ja ravinto säilyvät. Nyt kuviota uhkaa kangasmetsän liiallinen harventaminen. Jos kuvion reunaan rakennetaan kerrostalokortteleita, kuvio on tärkeää suojametsää, joka estää kerrostalojen näkymisen puistoon ja kortteleiden keinovalon ja liikenteen äänen leviämisen.
Kuvion 22 kivikkoinen rantaniitty tulee suojella kulumiselta kulunohjauksella.
Kuviolla 30 Onnentemppelin puistometsä tulee säilyttää puustoisena lepakkojen elinympäristönä. Puistometsän sisäosan voimakkaasta harventamisesta hakamaaksi ja sieltä avautuvien merinäkymien luomisesta tulee luopua, koska ne lisäävät metsän tuulisuutta ja vähentävät lepakkojen saalistusmahdollisuuksia. Näkymät tulee sen sijaan rajoittaa kapeiksi.
Kuvio 40 on tällä hetkellä tiheää rantametsää, joka on arvokasta luonnon monimuotoisuuden kannalta. Se tulee säilyttää kerroksellisena ja poistaa ainoastaan vaaralliset puut reitin varrelta ja pienen hiekkarannan reunalta.
Helsingissä 30.5.2022
Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry