Kokemuksia vieraslajitalkoista
Liityin alkuvuodesta Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseen eli Helsyyn, koska sen arvomaailma resonoi omani kanssa. Sen lisäksi Helsy tarjoaa matalan kynnyksen päästä osalliseksi kiinnostavasta toiminnasta ja havainnoimaan paremmin ainutlaatuista luontoamme. Tapahtumissa ja vapaaehtoistoiminnassa tutustuu samanhenkisiin ihmisiin ja oppii jatkuvasti uutta.
Helsy tunnetaan aktiivisesta panoksestaan vieraslajien torjunnassa. Helsyn aktiivien ja innokkaiden talkoolaisten käsissä on kesän ja syksyn aikana nujertunut japanintatar-, kurtturuusu- ja jättipalsamiesiintymiä ympäri Helsinkiä ja saaristoa. Helsyläisillä on hyvä tuntemus eri vieraslajeista, niiden torjunnasta ja esiintymisalueista. Talkoot perustuvat helsyläisten omaan aktiivisuuteen ja motivaatioon suojella alkuperäisluontoa vieraslajien tukahduttamiselta; kaiken keskiössä on kuitenkin aina toiminnan vapaaehtoisuus.
Ensimmäiset talkooni
Innostuin kuullessani ensimmäisen kerran vieraslajitalkoista. Näin talkoissa mahdollisuuden saada jotain konkreettista aikaiseksi luonnon hyvinvoinnin edistämiseksi. Jättipalsami oli minulle ulkonäöltään tuttu kasvi ja tiesin viljelypalstani läheltä paikan, jossa olin sitä aiempina vuosina tavannut.
Talkoot suunnitellaan alkukesällä tulevalle kitkentäkaudelle vieraslajiesiintymän parhaan kitkemisajankohdan mukaan ja merkitään talkooaktiiveille tarkoitettuun kalenteriin. Kalenteri auttaa ajoittamaan tapahtuman, jotta samalle päivälle ei tulisi monia talkoita. Talkoiden järjestäjä on samalla vastuuhenkilö, joka sopii tarvittaessa Helsingin kaupungin viheralueiden kunnossapidon yhteyshenkilön kanssa talkoojätteiden poiskuljetuksesta.
Ajoitin omat talkooni heinäkuun alkuun. Talkoita edeltävänä iltana kiersin Vuosaaressa Porslahden palsta-aluetta, jonne olin kitkentätalkooni paikantanut. Suuntasin sinne, missä olin aiempina vuosina nähnyt jättipalsamia. Hämmennyin, kun kasvusto olikin kadonnut alueelta. Todennäköisesti Stara, yksittäinen kitkijä ja tai esiintymisalueen kuivuminen oli nujertanut jättipalsamit. Hyvä niin. Jättipalsami oli kuitenkin löytänyt uuden kasvualustan palsta-aluetta halkovan ojan varrelta.
Jännitin, saisinko ensimmäisiin talkoisiini osallistujia. Olin tiedottanut kitkentätakoista myös Porslahden palstaviljelijöille heidän viestintäkanavallaan. Hellepäivän tukahduttava lämpö ei hellittänyt talkooiltaa kohden. Kuumuudesta huolimatta sain seurakseni tehokkaan kitkentäpartion, johon kuului myös alueen palstaviljelijöitä.
Jättipalsamin poistoa kosteasta maaperästä
Jättipalsamia näkyi aluksi vain vähän istutettujen pensaiden edessä. Ryhdyttyämme toimeen koimme pienoisen järkytyksen, sillä kasvi oli vallannut koko ojan vieressä kasvavan runsaan ja tiheän pensaikon. Jättipalsami kasvoi tasaisena mattona pensaiden keskellä. Se oli levinnyt myös pensaikon taakse rajautuen ojaan ja levittäytynyt myös hiekkatien toiselle puolelle. Kitkemisestä teki haasteellisen vanhojen pensaiden lähes täydellinen läpitunkeutumattomuus. Siitä huolimatta talkoolainen toisensa jälkeen katosi näkymättömiin suurten pensaiden keskelle. Pensaikko heilui, mutta ketään ei näkynyt. Päädyimme keräämään kitkentäjätteet tuomiini jätesäkkeihin. Pensaiden keskeltä oli mahdotonta kantaa kitkentäjätettä pois, joten siellä oli järkevintä talloa kertynyt kasvijäte.
Puolitoista tuntia kestänyt hikinen urakkamme oli tuloksellinen. Saimme kitkettyä jättipalsamia yhteensä seitsemän jätesäkillistä. Samoihin säkkeihin pääsi myös löytämiemme lupiinien siemenkodat. Stara oli luvannut noutaa säkit pois jo seuraavana päivänä. Olin erittäin tyytyväinen talkooiltaani ja tunsin suurta kiitollisuutta jokaista talkoisiin osallistunutta henkilöä kohtaan. Arvostin talkoolaisten riuskaa toimintaa haastavissa kitkentäolosuhteissa. Jättipalsami hävisi tällä erää taistelussa talkoolaisia vastaan 7 (säkillistä) -0.
Isosaaren kitkentätalkoissa
Osallistuin menneenä kesänä toisiinkin talkoisiin, jotka toteutettiin elokuussa Isosaaressa. Talkoovastaavana oli Minna Mäkinen. Hän oli järjestänyt meille lauttakyydityksen saareen ja takaisin. Koko päivän kestävä tapahtuma salli myös nauttia saaren maisemista ja syödä eväitä kiireettömästi.
Päivä alkoi tuulisena, ja merimatka oli varsin raikas kannella matkanneille. Saari tarjosi näköalapaikan merellisiin maisemiin ja saaren kauniiseen luontoon. Entinen puolustusvoimien linnake oli jo sinällään kokemus saaressa ensimmäistä kertaa käyvälle. Talkooporukassa oli kokeneita konkareita niin talkoolaisina kuin kasvi- ja eläinlajien tunnistajinakin. Opin tuntemaan talkoissa kiinnostavia ihmisiä, saaren historiaa ja uusia kasvilajeja.
Etevin jättipalsamien löytäjä oli taustaltaan purjehtija. Tähystäjän tarkat silmät löysivät runsaimmat esiintymät. Kitkemisestä teki haasteellisen tällä kertaa jättipalsamin kypsyneet siemenet, joiden leviämistä jouduimme varomaan kitkemisen yhteydessä.
Kitkemisen ohella suuri osa päivästämme kului meren rantaa ja sen lähialueita siivotessa. Rannalle oli ajautunut styroksia, köysiä, eri värisiä ja eri paksuisia muovijohdon pätkiä, vanhoja muovisia säilytys- ja käyttöesineitä sekä veneen fenderi. Lasia ja metallia löytyi tasaiseen tahtiin. Jätesäkit täyttyivät saarikierroksen aikana, ja etenkin metalliromua oli painava kantaa mukana. Jaoimme myös ikävän näyn eväiden paistoon suunnitellulla kodalla, jossa maata peitti kerros tyhjiä pulloja.
Kun luulet, että kaikki on jo tehty
Olimme jo palaamassa odottamaan lauttaa jätesäkkeinemme, kun tähystäjämme löysi vajaan aarin kokoisen jättipalsamiesiintymän rivitalojen lähituntumasta. Vadelmapensaat yrittivät pitää pintansa jättipalsamien seassa. Kävimme tiiviinä rintamana jättipalsamien kimppuun ja valmiiksi asennoituneena siihen, että emme ennättäisi kitkeä koko esiintymää ennen lautan saapumista. Koimme kuitenkin työvoiton ja saimme koko alueen kitketyksi. Kukinnot keräsimme säkkeihin ja varret poljimme huolellisesti.
Lopulta laiturialueen tuntumaan kertyi mukanamme yhteensä 12 jätesäkillistä erilaista roskaa, lasia, metallia ja kitkentäjätettä. Kesäkauden toiseksi viimeiselle lauttavuorolle kohti mannerta nousi Isosaaresta tyytyväinen, merituulen tuivertama talkoojoukko ja uskollisesti hengessä mukana ollut Sulo-koira. Ensi kesänä jatketaan. Kaunis kiitos kaikille kauden aikana kitkentätalkoisiin osallistuneille ja niitä järjestäneille henkilöille!
Teksti ja kuvat: Eeva (Eve) Rantala
Kirjoittaja on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivi Vuosaaren Aurinkolahdesta.